Kosti Kallio on asetellut olohuoneen pöydälle muutaman tuomaanristin. ”Yhden tällaisen tekoon kuluu jopa päivä, noin kahdeksan tuntia”, hän kertoo nostaen pöydältä herkänkauniin lasturistin. Ensimmäiset 30 tuomaanristiä syntyivät hänen käsissään vuonna 2019. Siitä lähtien niitä on myyty Hyvinkään seurakunnan lähetyskohteiden hyväksi.
”Ensimmäiset tuomaanristit tein Japanista tuomallani pikkusahalla”, Kallio kertoo. Hän oli siellä perheineen lähes 20 vuotta lähetystyössä Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen lähettämänä, neljä työkautta nuorisonohjaajana ja viimeisen kauden pappina – välillä teologiaa Suomessa opiskeltuaan.
Kosti Kallio jäi vuonna 2018 eläkkeelle Hyvinkään seurakunnan kappalaisen virasta. Hänen vastuualueenaan oli julistus- ja lähetystyö. Japanista vuonna 2001 kotimaahan palattuaan hän toimi ensin seitsemän vuotta Hyvinkäällä sairaalapappina.
Puutyöpiiri sai alkunsa Lähetysjuhlista
Kurikasta, Etelä-Pohjanmaalta, kotoisin oleva Kosti Kallio on aina ollut kätevä käsistään, eikä ihme: suvussa on puutyötaitoa monessa polvessa.
”Paappani teki kuusen kimpilaudasta korvoja, 50 litran puuasioita, joissa säilöttiin esimerkiksi puolukoita, ja lehmille sankoja. Meillä oli kotona työtupa, jossa korjattiin reet ja hevostyökalut. Isä oli maanviljelijä ja rakentaja sekä putkieristäjä. Veljeni on puuteknikko, ja hänellä on oma firma, puusepänverstas.”
Kallio kuuluu Tikkusormet-puutyöpiiriin, jolla on työpaja Vehkojan seurakuntakeskuksessa. Paja rakennettiin keskuksen alakertaan 1980-luvulla, ja siellä on rakennettu muun muassa nuorten kanssa kanootteja. Työpajassa on hyvät työstökoneet, sirkkeli ja vannesaha, joilla syntyy myyjäisiin monenlaista aina leluista keittiövälineisiin.
“Otan haapatakkapuista talteen parhaat palat.”
Tikkusormien alku – ryhmällä ei tosin ollut silloin vielä nimeä – sijoittuu vuoden 2007 tienoille, jolloin Hyvinkäällä pidettiin Lähetysjuhlat. Niitä varten tehtiin koruja, joihin miesporukka teki pohjat, naistenpiiri langoista päällisosan.
”Tänä syksynä olemme tehneet hautausmaan vapautuville paikoille merkkipaaluja, joiden yläpäässä on seurakunnan logo”, sekä puuristejä, joita saa lainata haudoille ennen muistokiven tuloa”, Kosti Kallio kertoo. Hänen panoksensa oman seurakunnan lähetystyöhön ei rajoitu puutöihin. Innokkaana golfaajana hän on järjestänyt jo yli kymmenenä kesänä Missiogolf-kisan, jonka osallistumismaksut tilitetään lähetystyölle.
Auton keula kohti Enontekiötä
”Sopivin puulaji tuomaanristeihin on haapa. Mäntykin käy, mutta se tummuu nopeasti. Koivu taas on liian kovaa”, Kallio selostaa. ”Otan haapatakkapuista talteen parhaat, suorat ja oksattomat palat.”
”Lastuja tulee ristissä kahdeksalle sivulle, jokaiselle seitsemän. Aihiossa pitää olla vähän korjaamisen varaa, jos lastu katkeaa. Minulta ei muistaakseni ole mennyt yhtään ristiä pilalle.”
Tänä vuonna tuomaanristien veistopuuha on jäänyt tavallista vähemmälle. Marraskuun alussa Kosti Kallio ajoi autonsa junan kyytiin ja lähti kohti Lappia. Edessä oli kahden kuukauden kirkkoherran sijaisuus Enontekiön seurakunnassa. Sen alueeseen kuuluvat Pallas- ja Ounastunturien pohjoisosa ja kaikki Suomen yli kilometrin korkuiset tunturit käsivartta myöten.
Kosti Kallio on ollut aiemmin yhteensä kuusi kertaa vapaaehtoistyössä turistipappina Saariselällä, Äkäslompolossa sekä Kilpisjärvellä. Hän on myös vetänyt retkikuntia Ounastunturin seudulla sijaitsevalle Hetankodalle. Turistipappina kevättalvella hän järjesti ehtoolliskirkkoja sekä laulu- ja hartaustilaisuuksia. ”Oli mukavaa pysähtyä ladulla ja taukopaikoilla juttelemaan ihmisten kanssa ja kutsua heitä mukaan tilaisuuksiin”, Kallio toteaa.
Viime talvena hiihtoennätys
Hän sai lapinkärpäsen pureman jo 15-vuotiaana poikakerhon johtajana. ”Teimme Kurikasta retken Haltiatunturille. Painoin itse siihen aikaan 50 kiloa ja kannoin 25 kilon rinkkaa, koska meillä piti olla polttoaineetkin mukana. Se oli rankka reissu, mutta mahtava.”
Enontekiölle lähtiessään Kosti Kallio pakkasi tietenkin mukaan sukset. Laskettelukin sujuu, mutta hänen varsinainen lajinsa on hiihto. ”Viime talvena taisin tehdä ennätykseni, kilometrejä kertyi yli 600. Oli niin hienot hiihtokelit.”
Alkusyksy oli kiireistä aikaa, eikä vain matkavalmisteluiden takia. Kallio tuli kuntavaaleissa valituksi Kristillisdemokraattien edustajaksi Hyvinkään kaupunginvaltuustoon, ja sen myötä on tullut opeteltavaa. Kallio on myös tarkastusvaliokunnan jäsen.
Lähetysseura on Kosti Kalliolle hyvinkin tuttu. Hän kävi perheensä kanssa neljä kuukautta kestäneen lähetyskurssin vuonna 1982 Päiväkummussa sekä Lähetystalolla Helsingissä. Siihen aikaan Lähetysseura ja Evankeliumiyhdistys järjestivät ulkomaantyöhön lähteville yhteisiä valmennuskursseja.
”Vuosien varrella me kurssilaiset olemme pitäneet toisiimme yhteyttä eri puolilta maailmaa”, Kallio kertoo. Hyvinkään lähetyspappina hän kävi kerran ryhmän kanssa Etiopiassa. Seurakunta tuki siellä pitkään Pirkko ja Matti Nummelan työtä – hyvinkääläisiä hekin.
Lähetysseuran tukeminen luontevaa
Nyt eläkeläisenä Kosti Kalliolla on Lähetysseuran uudenlainen kosketuspinta. Hän on Evankelinen lähetysyhdistys – ELY ry:n lähetystoimikunnan puheenjohtaja. Suomen luterilaisesta evankeliumiyhdistyksestä muun muassa naispappeusnäkemyksen vuoksi erkaantunut Ely on tehnyt alusta asti lähetystyötä.
Tuen suuntaaminen Lähetysseuran kautta tuntui tuoreessa yhdistyksessä luontevalta – olihan seuran palveluksessa myös Elyn jäseniä. ”Ja Lähetysseuralla oli leveät hartiat”, Kosti Kallio toteaa. Monet seurakunnat myös halusivat kanavoida tukeaan Elyn kautta Lähetysseuralle.
Evankelinen lähetysyhdistys on tukenut työntekijöitä ja stipendiaatteja niin Venäjällä, Virossa, Angolassa ja Israelissakin. ”Nyt yli kymmenen vuoden jälkeen meille on syntynyt myös jo omia, suoria kanavia”, Kallio toteaa.
Elyn toiminnanjohtaja Antero Rasilainen ja viime aikoina Kosti Kallio lähetystoimikunnan puheenjohtajana ovat vaihtaneet kaksi kertaa vuodessa kuulumisia lähetysseuralaisten kanssa ja tarkistaneet sopimustilannetta. Tänä syksynä Kallio osallistuu kokoukseen videoyhteydellä Ounasjärven rannalla sijaitsevasta pappilasta – mikäli kirkkoherran kiireet antavat myöten.
Teksti ja kuvat Pirre Saario
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 8/2021.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat