Ei ole aivan yksinkertaista täsmentää Venezuelan kriisin alkuvuotta, koska maan todellinen taloudellinen tilanne oli pitkään venezuelalaisilta ja myös koko maailmalta täysin piilossa. Venezuelan luterilaisen kirkon johtaja Gerardo Hands arvioi taloudellisen ahdingon alkaneen vuonna 2014. Vuosina 2016–2017 tilanne alkoi eskaloitua entisestään ennen kuin valtion talous romahti lopullisesti vuonna 2019 pitkällisen julkisten varojen väärinkäytön myötä. Absoluuttisessa köyhyydessä elävien määrä on 76,6 prosenttia väestöstä, ja vuonna 2020 bruttokansatuote oli 74 prosenttia pienempi kuin 2014.
Kuten usein kriisien keskellä, vaikeasta tilanteesta kärsivät eniten heikoimmassa asemassa olevat, joiden on yhteiskunnan tilanteen takia vaikeampi puolustaa omia oikeuksiaan. Tilanteesta tekee erityisen hankalan se, että valtio ei päästä ulkopuolisia tai kansainvälisiä järjestöjä ja toimijoita tuomaan apua. Vain harvat järjestöt, kuten Lähetysseura, pystyvät tukemaan suoraan ja pitkäjänteisesti tilanteesta eniten kärsiviä, kuten lapsia ja naisia.
Lähes 80 prosenttia väestöstä kärsii ruokapulasta
On hämmentävää huomata, kuinka vähän Venezuelan tilanteesta on kirjoitettu mediassa lähiaikoina. Osin tähän on syynä se, että toimittajien määrä maassa on pieni ja monta vuotta kestänyt kriisi on mahdollisesti myös menettänyt mielenkiintonsa muiden globaalien kriisien keskellä. Miten venezuelalaiset voivat tänä päivänä?
”Monet uskovat, että maan tilanne on mennyt eteenpäin, kun kaupunkeihin on alkanut ilmestyä uusia kauppoja, apteekkeja ja autoja. Itse uskon, että kyse on rahanpesun ja korruption avulla rakennetuista taloista, sillä ihmisten todelliseen auttamiseen ei näytä olevan resursseja ja kaikessa on menty vain taaksepäin”, toteaa pastori Hands.
Näinä päivinä maassa ei yksinkertaisesti ole enää näitä yrityksiä tai organisaatioita, jotka voisivat auttaa hädässä olevia.”
Venezuelan luterilaisen kirkon tekemä raportti Venezuelan humanitaarisista tarpeista vuonna 2022 tukee Handsin ajatuksia siitä, miten hyperinflaatio on nostanut elinkustannuksia räjähdysmäisesti ja miten se vaikuttaa jokapäiväiseen selviytymiseen. Raportissa tutkittiin Venezuelan pohjoisosien alueita, joissa Lähetysseuran tukemia hankkeita sijaitsee.
Jos viime vuonna viisihenkinen perhe tarvitsi kuukaudessa vähintään 282 dollaria perheen elättämiseen, tänä vuonna he tarvitsevat 173 dollaria lisää. Elintarvikkeista ja lääkkeistä on ollut huutava pula jo vuosia eikä työpaikkoja ole tarpeeksi.
”Joka päivä tilanne on eilistä pahempi”, toteaa pastori Hands. ”Ennen kriisien keskellä olevilla ihmisillä ja hankkeilla oli sentään mahdollisuus saada tukea erilaisilta suurilta tai kansainvälisiltä yrityksiltä. Näinä päivinä maassa ei yksinkertaisesti ole enää näitä yrityksiä tai organisaatioita, jotka voisivat auttaa hädässä olevia.”
Vaikka valtio nosti minimipalkkaa vuonna 2022, eivät Lähetysseuran tukemien alueiden ihmisten keskitulot saavuta Maailmanpankin asettamaa globaalia 1,90 dollarin minimiä päivässä. Tilanne on saanut monet hakemaan töitä pimeiltä markkinoilta ja tekemään töitä laittomasti, mikä kasvattaa entistä suuremman ahdingon ja epävarmuuden riskiä ihmisten elämässä.
Yli puolet kyselyyn vastanneista oli kokenut pakolaisuuden aiheuttamia ongelmia tai pelkoa väkivallasta.
Noin 40 prosenttia perheistä koki, että heillä ei ole tarpeeksi puhdasta vettä käytettävänään ja lähes 80 prosenttia kärsii ruokapulasta elintarvikkeiden puutteen vuoksi. Yli puolet kyselyyn vastanneista oli kokenut pakolaisuuden aiheuttamia ongelmia tai pelkoa väkivallasta. Erityisesti naiset kokivat pelkoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhteisöissään. Useassa kaupungissa lapset eivät pääse kouluun.
”Yhteiskuntamme tarvitsee kaikkien instituutioiden uudelleenjärjestäytymistä ja avautumista toimiakseen jälleen. Tällä hetkellä niin moni peruspalveluita tarjoava instituutio on yksinkertaisesti kiinni. Me tarvitsemme uudet, selkeät säännöt talouden hallintaan.”
”Valoa on tunnelin päässä, vaikka emme näkisikään sitä vielä”
”Kun minulta kysytään Venezuelan tilanteesta, haluan aina tuoda esille myös elämämme positiivisen puolen – jatkamme päivittäistä taistelua selviytymisestä ja annamme sille kaikkemme”, Gerardo Hands kertoo.
Lähetysseura tukee Venezuelassa mm. kummitoimintaa, poikakoti Casa Hogaria sekä toimipistettä San Blasissa, jossa tarjotaan köyhän asuinalueen naisille psykososiaalista tukea sekä kannustetaan kriittisestä tilanteesta huolimatta tavoittelemaan ja suunnittelemaan parempaa elämää. Tilanne on haastava kirkon toiminnan kannalta ja työntekijöiden on täytynyt venyä moneen rooliin suurien muuttoliikkeiden ja resurssipulan takia. Työviikot ovat myös kuluttavia, koska päivät täyttyvät vaikeista päätöksistä ja surullisista uutisista. Tästä huolimatta Hands kertoo, että kovalla työllä he pääsevät tavoitteisiinsa, ja haastattelun lopuksi hän haluaa jakaa salaisuuden onnistumisten takana.
Kivun ja menetyksenkin keskellä on muistettava juhlistaa elämää, se on terveellistä.
”Yksi asia ei sulje pois toista. Löydämme aina hetken ilolle ja juhlaan. Oli kyse sitten pienestä tai suuresta juhlan aiheesta, löydämme sille aikaa. Kokoonnumme vaikka rannalle lyhyeksi hetkeksi tai lähdemme lasten kanssa maalle tutustumaan luontoon. Kivun ja menetyksenkin keskellä on muistettava juhlistaa elämää, se on terveellistä.”
Hands kertoo toivon luomisen olevan kaikkein suurin ja tärkein tehtävä niin papilla seurakunnassa kuin kirkoilla yhteisöissä. On tärkeää levittää toivon sanomaa, perheen ja ilon merkitystä vaikeiden aikojen keskellä. Hands painottaa, että he eivät ole menetetty tapaus.
”Moni kävelee aivan kuin pimeän tunnelin päässä ei olisi valoa, mutta siellä se on. Meidän tehtävämme on osoittaa, että aina on valoa pimeässä, aina on toivoa.”
