Mitä oli kiinnostavin oppisi paikallisten kirkkojen toiminnasta?
Sari: Matka vahvisti ymmärrystä siitä, miten valtavan pienillä resursseilla paikalliset kirkot toimivat. Kontrasti omaan työhöni ison seurakuntayhtymän palveluksessa on suuri. Oli todella puhuttelevaa nähdä, miten innokkaasti ja eteenpäin katsoen työtä tehdään resurssipulasta huolimatta. Matka opetti myös paikallisesta kontekstista, jossa kirkot toimivat buddhalaisen kulttuurin ja alkuperäiskansojen animististen uskontojen keskellä.
Jussi: Opin, kuinka monipuolisia ja osaavia paikalliskumppaneita Lähetysseuralla on, ja kuinka paikallisten kumppaneiden kautta tehtävä työ moninkertaistaa työn vaikuttavuuden. Vuoropuhelu sekä yhteisen sisaruuden ja veljeyden jakaminen paikallisten kumppaneiden kanssa on tärkeää. Opin myös, miten pitkäjänteistä ja sitoutunutta kielityötä alueella tehdään, jotta alkuperäiskansat voisivat lukea Raamatun kertomuksia omalla äidinkielellään.
Mitä oppeja Thaimaan ja Kambodžan kirkoista voitaisiin tuoda Suomeen?
Sari: Ajatus siitä, että kirkko ei välttämättä tarvitse paljon resursseja voidakseen toimia aktiivisesti. Niin kauan kun meillä on palkattua henkilökuntaa, vapaaehtoistyötä tulee olemaan vähemmän. Mutta kun resurssit vähenevät, vapaaehtoisten panoksen merkitys tulee kasvamaan meillä Suomessakin. Resurssien väheneminen ei siis tarkoita että kirkko häviää, vaan se muuttaa muotoaan.
Jussi: Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Boonmee Jaruphong sanotti hienosti sitä, kuinka buddhalaisessa yhteiskunnassa pienenä vähemmistönä toimivan kirkon täytyy olla tärkeä ja merkityksellinen toimija köyhien ja syrjäytettyjen parissa, jotta se saa oikeutuksen muullekin olemassaololleen. Suomessakin kirkon asemaa haastetaan, ja olisi tärkeää, että osaisimme tuoda esille sen, mitä merkitystä kirkolla on laajemmin myös yhteiskunnan kannalta.
Myös lasten osallisuus seurakuntaelämässä oli puhuttelevaa. Aikuiset eivät välttämättä osaa lukea, jolloin lapsilla on tärkeä rooli lukea Raamatun tekstejä ja laulaa jumalanpalveluksissa. Meillä Suomessakin saisi olla enemmän tilaa lapsille, jotta he voisivat olla mukana palvelemassa omilla lahjoillaan. Se toisi iloa yhteiseen kokoontumiseen.
Mikä oli matkan mieleenpainuvin hetki?
Sari: Vierailumme Bangkokin slummialueella, jonne kahlasimme rankkasateessa. Tapasimme esimerkiksi 31-vuotiaan seitsemän pienen lapsen yksinhuoltajaäidin. Perhe asui isoäidin kanssa pienessä huoneessa, jonka lattialla kaikki yhdeksän henkeä nukkuivat. Oli todella voimakas kokemus nähdä millaisissa olosuhteissa ihmiset joutuvat elämään. Toisaalta lämmin ilmasto mahdollistaa erilaisen elämisen kuin meillä Suomessa.
Jussi: Koskettavinta ja mieleenpainuvinta oli nähdä eriarvoisuutta. Eräskin Bangkokin slummialueen äiti asui kolmen lapsensa kanssa aaltopeltikattoisessa asumuksessa, jonne sadevesi vuosi sisään. Elinolot olivat todella vaatimattomat, ja samalla aivan vieressä oli miljoonakaupunki, jossa toisilla on varaa hienoihin autoihin ja asuntoihin.
Miksi hallitusten jäsenten on tärkeää käydä tutustumassa Lähetysseuran työhön maailmalla?
Sari: Paikan päällä työn ja arjen haasteet tulevat aivan eri lailla eläviksi ja lähelle. Ajattelen, että tällainen uudenlainen perspektiivi lisää ymmärrystä ja on valtavan hyödyllistä.
Jussi: Olen ollut hallituksen jäsen kahdeksan vuoden ajan ja sitä kautta oppinut paljon Lähetysseuran työstä, mutta kyllä tällainen matka avaa aivan uudella tavalla työympäristön todellisuuden ja kumppaneiden kanssa tehtävän työn vaikuttavuuden ja merkityksellisyyden. Tämän näkeminen antaa aivan uudenlaista ymmärrystä päätettävistä asioista, ja auttaa kertomaan eteenpäin omille verkostoille Lähetysseuran työstä maailmalla.
Aistien Aasia
Matkalta parhaiten mieleeni jäänyt…
1. Näky
Sari: Ihmisten tapa tervehtiä laittamalla kädet yhteen ja tekemällä pienen kumarruksen. Tämä kaunis ja ystävällinen ele toistui joka paikassa ja puhutteli minua todella paljon.
Jussi: Pohjois-Thaimaan henkeäsalpaavan hienot maisemat, kapeat mutkittelevat tiet ja vuoriston keskellä sijaitsevat kylät, joita asuttavat alkuperäiskansat.
2. Ääni
Sari: Kielet, joita kuulin ympärilläni. Vaikka en ymmärrä thaita tai khmeriä, itse kielten kuunteleminen ja niille tyypillisten äänteiden oppiminen oli todella mielenkiintoista.
Jussi: Bangkokin miljoonakaupungissa virtaava liikenne sekä kolmipyöräisten tuk-tuk-taksien ja skoottereiden äänet Kambodzassa.
3. Maku
Sari: Chili ja muut mausteet. Aasiassa on vahva maustekulttuuri, joka antaa ruoalle omintakeisen maun.
Jussi: Kampotin pippuri, johon pääsimme tutustumaan Kambodžassa pippurifarmilla.
4. Haju
Sari: En pysty yksilöimään tiettyä hajua, mutta kiinnitin huomiota, että yleistuoksu eri paikoissa liikkuessa oli erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut. Se liittyy varmasti erilaisiin puhdistusaineisiin ja hajusteisiin.
Jussi: Savun haju. Thaimaan vuoristossa vierailimme paikallisissa kodeissa, joissa sisätiloihin sijoitetut tulisijat savuttivat. Savun tuoksua oli myös buddhalaisissa alttareissa, henkien taloissa, joiden edustalle oli sytytetty suitsukkeita palamaan.
5. Tunne
Sari: Kiitollisuus kaikesta siitä, mitä pääsin näkemään ja kokemaan. En ole aikaisemmin käynyt Aasiassa, joten matka tuntui siinäkin mielessä ainutkertaiselta.
Jussi: Hämmästys ja ilo siitä, miten suuri voima on kristillisessä uskossa ja Jeesuksen lähetyskäskyssä. Se saa meidät liikkeelle tekemään työtä ihmisten hyväksi ja evankeliumin levittämiseksi. Oli hienoa nähdä, mitä paikalliset kirkot tekevät ihmisten parissa ja kuinka kirkot voivat olla toivon kynttilöitä kaikkien vaikeuksien keskellä. Yksi ihminen ei voi korjata kaikkea, mutta Jumala ja kristinusko voi muuttaa maailmaa meidän välityksellämme.
Teksti ja kuvat: Anna Peltonen, Aasian alueen viestinnän asiantuntija
