Kenialaisella Anne Kubailla on pitkä kokemus kriisiavusta ja psykososiaalisesta tuesta kriisialueilla. Hän auttoi muun muassa ruandalaisia toipumaan kansanmurhan jälkeen. Uppsalan yliopistossa työskentelevä Kubai on myös Suomen Lähetysseuran psykososiaalisen tuen ja rauhanrakentamisen neuvonantaja. Hän on tehnyt yhteistyötä monien avustusjärjestöjen sekä kirkollisten verkostojen kanssa ja on erikoistunut kouluttamaan uskonnollisia johtajia.
– Psykososiaalinen tuki on tehokasta. Sodasta kärsineen maan asukkailla on hyvät mahdollisuudet auttaa toisiaan. Olen nähnyt, miten valtavia kärsimyksiä kokeneet kansat ovat saaneet voimansa takaisin, Kubai kertoo.
– Psykososiaalista apua voi antaa kuka tahansa, ei tarvitse olla psykologi. Useimmat tarvitsevat vain hieman tukea ja neuvoja, jotta osaavat auttaa muita vaikeissa tilanteissa. Apu voi näkyä monin tavoin: voimme tarjota katon pään päälle, jakaa ruokaa, kuunnella tai antaa lohduttavan halauksen. Konfliktialueiden asukkailta puuttuu usein kaikki tämä.
Sodan jälkeen syntyy tyhjiö
Annen tuoreimmat kokemukset kriisiavusta ovat Kolumbiasta, jossa hän tapasi sekä maan sisäisiä pakolaisia että entisiä sissejä.
– Rauhansopimus on allekirjoitettu. Nyt FARC- ja ELN-järjestöjen sekä muiden puolisotilaallisten joukkojen taistelijat palaavat takaisin kyliinsä. Miten he pystyvät kotiutumaan? Miten ihmiset uskaltavat luottaa toisiinsa?
Kolumbian tilanne on tyypillistä kasvualustaa vihalle ja konflikteille.
– Monet tarvitsevat psykososiaalista tukea, jotta osaavat toimia sodanjälkeisessä tyhjiössä. Ratkaisevaa on, minkälaiset kotiutumismahdollisuudet sodan uhrit ja sotilaat saavat ja minkälaista apua alueiden väestö voi antaa.
Kirkot ovat turvapaikkoja
Miljoonat ihmiset tarvitsevat apua sodan runtelemissa maissa sekä konfliktien aikana että niiden jälkeen. Miten tarjota apua niin suurille ihmisryhmille?
Kubai vastaa, että uskonnollisilla johtajilla on hyvät mahdollisuudet tavoittaa ihmiset ja välittää tarvittavaa apua.
– Kirkot ovat turvallisia paikkoja, joista voi hakea suojaa. Sovun syntyminen alkaa usein sieltä. Jos seurakunnat oppivat antamaan psykososiaalista tukea, moni voi saada nopeasti tehokasta apua. Tärkeintä on käyttää niitä resursseja, joita yhteiskunnassa on valmiina, ja saada uskonnolliset yhteisöt ja järjestöt toimimaan yhdessä: meidän täytyy saada ne yhteisymmärrykseen ja puhumaan yhteistä kieltä.
Miten esimerkiksi kolumbialaiset pystyvät antamaan toisilleen anteeksi?
– Siltoja voidaan rakentaa ajan myötä sekä armahduksen että avoimen dialogin avulla. Anteeksianto on konfliktin jälkeisen ajan kaikkein vaikein asia. Mutta haavat voivat parantua, jos kaikesta tapahtuneesta voidaan puhua turvallisessa paikassa kuten kirkossa.
Ruandan kirkot toimivat oikein
Kubai työskenteli Ruandassa kansanmurhan jälkeisenä aikana. Hän kertoo, että kirkko toimi maassa aktiivisesti kriisityössä.
– Vaikeimpina vuosina kirkot antoivat siellä ihmisille erittäin hyvää tukea. Silloin ei puhuttu psykososiaalisesta tuesta, tuskin sitä termiä edes tunnettiin. Kaikki vain toimivat parhaan kykynsä mukaan. Kirkko toimi tukipilarina ja auttoi ihmisiä elämään ja antamaan anteeksi. Ihmiset joutuivat rakentamaan kylät ja kaupungit uudelleen perustuksista lähtien, ja kirkot ovat olleet mukana koko ajan.
Kubai kertoo, että pahimpien kriisivuosien jälkeen kirkoista tuli Ruandan asukkaille luonnollisia tapaamispaikkoja.
– Monet nuoret on vihitty avioliittoon samoissa kirkoissa, joissa heidän vanhempansa murhattiin. He ovat pystyneet menemään elämässä eteenpäin.
Toipuminen on myös hengellistä
Kubain mukaan juuri paikalliset yhteisöt tietävät usein parhaiten, miten ne voivat auttaa toisiaan ja toipua traumaattisista kokemuksista. Hengellisyydellä ja perinteillä on tässä suuri merkitys.
– Monissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa kriisit ja väkivallanteot selvitetään lähipiirissä kylän vanhinten kanssa.
– Kun asiasta voidaan puhua, se voidaan myös selvittää. Siksi on tärkeää opetella oikeat psykososiaalisen tuen toimintatavat. Siinä voivat kaikki olla mukana. Psykososiaalinen tuki toimii tärkeänä osana yhteiskuntaa: se on apu, jota annamme toisillemme, kun tavatessamme keskustelemme huolistamme ja ongelmistamme.
Psykososiaalisen tuen koulutuksesta on apua myös kriisitilanteissa.
– Meidän tulee kouluttaa laajat kansanryhmät niin, että jokainen tietää, miten toimia katastrofin tai konfliktin aikana.
”Näen, että apu toimii”
– Teen päivästä toiseen tutkimusta sodasta ja kurjuudesta. Luen sotarikoksista ja kärsimyksistä. Mutta olen kuitenkin onnellinen: voin hymyillä ja nauraa, koska näen jatkuvasti, miten paljon psykososiaalinen tuki auttaa ja miten kirkot todella antavat ihmisille toivoa. Juuri sen takia jaksan.
– Seuraavaksi toivon pääseväni Myanmariin. Haluan, että ihmiset pystyvät keskustelemaan keskenään kaikista kauheuksista, joita heille on siellä tehty.
Joanna Lindén-Montes
2018 Tasaus-kampanjan teema on Murtunut mieli. Lue lisää ja osallistu.
