Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Sydän täynnä Namibiaa, juhlavuosi on päättymässä

Opiskelijoita ja pappi laulavat jumalanpalveluksessa yliopiston luentosalissa .

Sunnuntaisin Namibian yliopistolla pidetään jumalanpalvelus. Oik. opiskelijapastori Isak Malua. Yksi Lähetysseuran tukemista työmuodoista viime vuosina on ollut kirkon opiskelijatyö. Kuva Päivi Repo

Kuva 1/8

Vanhat härkävankkurit katoksessa, taustalla kirkko.

Martti ja Frieda Rautasen pitkäaikainen koti, Olukondan lähetysasema, on ollut vuodesta 1995 Nakambale-museo. Se esittelee lähetystyön historiaa ja paikallista kulttuuria. Härkävankkureita käytettiin matkanteossa aina 1920-luvulle asti. Kuva Pirre Saario

Kuva 2/8

Namibialaisia pappeja rivissä liperit kaulassa.

Ensimmäiset ambopapit vihittiin vuonna 1925. Kuva Museovirasto/Suomen Lähetysseuran kokoelma

Kuva 3/8

Lääkäri, sairaanhoitaja ja potilaita sairaalan kuistilla.

Selma Rainiosta (vas.) tuli Ambomaan ensimmäinen lääkäri vuonna 1908. Hän perusti Onandjokwen sairaalan, joka on yhä toiminnassa. Kuva Museovirasto/Suomen Lähetysseuran kokoelma

Kuva 4/8

Marjatta Elonheimo tarkastelee pulpetissa istuvien poikien vihkoja maantiedon tunnilla.

Marjatta Elonheimo opettamassa maantiedon tunnilla Oshigambon oppikoulussa. Oshigambon lukio kuuluu nykyään tuloksiltaan maan parhaisiin. Kuva Museovirasto/Suomen Lähetysseuran kokoelma

Kuva 5/8

Ahtisaari, kirkon apulaisjohtaja ja kaksi lähetyseuran työntekijää

Martti Ahtisaari saapui Namibiaan YK:n erityisedustajana huhtikuussa 1989, kun YK:n valvoma itsenäistymisoperaatio oli alkanut. Keskustelukumppaneina Lähetysseuran työntekijät Olle Eriksson (oik.) ja Ulla Nenonen sekä evankelisluterilaisen kirkon apulaisjohtaja Matti Amadhila. Kuva Museovirasto/Suomen Lähetysseuran kokoelma

Kuva 6/8

Pastori Emma Namgolo juttelee kirkon pihalla nuorten naisten kanssa.

Luonnontieteistä tohtoriksi väitellyt Emma Nangolo (toinen vas.) on nykyään pappi Emmanuelin seurakunnassa Windhoekissa. Hänen sydämellään ovat erityisesti nuoret, joiden elämä pääkaupungissa ei usein ole helppoa. Kuva Pirre Saario

Kuva 7/8

Värikkäästi pukeutunutta kansaa päivänvarjoineen stadionin katsomossa.

Namibialle oli suuri kunnia, kun Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous pidettiin Windhoekissa vuonna 2017. Samalla vietettiin reformaation 500-vuotisjuhlaa Sam Nujoma -stadionilla. Kuva PIrre Saario

Kuva 8/8

Lähetysseuran Namibian-työn juhlavuosi on  lopuillaan. Kesällä tuli kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat Ambomaalle, nykyisen Namibian pohjoisosaan heinäkuussa 1870. Puolentoista vuosisadan aikana maassa on ollut kaikkiaan noin 500 Lähetysseuran työntekijää.

Koronapandemian takia monet juhlavuoden suunnitelmat eivät toteutuneet. Huipentumaksi tarkoitetut Lähetysjuhlat toukokuussa Lahdessa jouduttiin peruuttamaan. Myös Namibian evankelisluterilainen kirkko joutui perumaan muistojuhlan Omandongossa – paikassa, jonne ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat heinäkuussa 1870.

Vaikka Lähetysjuhlia ei voitu viettää paikan päällä Lahdessa, juhlien ohjelmaa lähetettiin Radio Deissä. Viikonlopun aikana kuultiin haastatteluissa Lähetysseuran työntekijöiden sekä namibialaisten kokemuksia ja ajatuksia menneistä ajoista ja nykypäivästä.

Namibia näkyi ja kuului viestimissä

Namibia oli muutenkin mediassa näkyvästi esillä pitkin vuotta, niin radiossa, verkkojutuissa, painetuissa lehdissä kuin sosiaalisessa mediassa, tunnuksella #FinNam150. Juhlavuosi näkyi myös eteläisen Afrikan Facebook-sivulla. Lähetysseuran verkkosivuilta voi lukea kaikki vuoden aikana ilmestyneet Namibia-artikkelit.

Kirja toi välähdyksiä matkan varrelta

Syksyllä ilmestyi runsaasti kuvitettu juhlakirja Ystävyyden tiellä Namibiassa. Se sisältää välähdyksiä ja kehityskaaria 150-vuotisen yhteisen matkan varrelta sekä näköaloja nykypäivään ja tulevaisuuteen.

Työ namibialaisten hyväksi ja yhdessä heidän kanssaan on saanut puolentoista vuosisadan aikana monenlaisia muotoja: lukutaidon opetusta ja kirjojen painatusta, raamatunkäännöstyötä ja seurakuntien perustamista, sairaanhoitoa, lasten ja nuorten opetusta, työntekijäkoulutusta, diakoniaa, huolto- ja rakennustöitä.

Kaikki tämä työ ei olisi ollut mahdollista ilman eri puolilla Suomea asuvien ihmisten tukea ja asialle omistautumista. Namibiasta tuli jo kauan sitten suomalaisille sydämenasia. Tämä näkyy myös Suomen ja Namibian valtioiden erityislaatuisessa suhteessa.