1. Senegal: Vauvat mukaan oppitunnille
Fulanit ovat Pohjois-Senegalissa elävä paimentolaiskansa, jotka ovat perinteisesti liikkuneet karjan perässä vuodenkierron mukaisesti.
”Tästä syystä Senegalin valtio ei ole nähnyt tärkeänä rakentaa kouluja fulaneille, vaikka nykyään he ovat paikoillaan suurimman osan vuodesta, kolmea kuukautta lukuun ottamatta”, Lähetysseuran hankehallinnon asiantuntija Hilde Paco Senegalista kertoo.
Lähetysseuran kehitysyhteistyöllä tuetaan äidinkielistä aikuisten lukutaito-opetusta fulaniheimon parissa.
”Eräässä fulanikylässä, jossa aloitimme aikuisten lukutaitokurssin, ei ollut ollenkaan koulua. Pojat ovat perinteisesti päässeet koraanikouluihin, mutta tytöille ei ole ollut tarjolla mitään koulunkäyntimahdollisuutta. Tämän vuoksi äidit pyysivät, että tytöt voisivat osallistua heidän sijastaan aikuisten lukutaitokurssille”, Paco kuvailee työn lähtötilannetta.
Päätettiin, että kyseisessä kylässä kurssille osallistuu vanhempia tyttöjä ja nuoria naisia, joiden on mahdollista tulla kouluun vauvojensa kanssa. Yleensä nuorilla naisilla ei ole Senegalissa mahdollista jatkaa koulunkäyntiä sen jälkeen, kun he saavat lapsia, koska useimpiin kouluihin ei voi ottaa mukaan vauvoja.
Tarkoituksena on, että kolmen vuoden aikana kurssilaiset oppivat omalla äidinkielellään lukemaan. Lisäksi opiskellaan myös muita yleishyödyllisiä kouluaineita, kuten laskentaa ja yrittäjyyden perusteita.
”Oli koskettavaa, kun vierailimme kylässä ja saimme kuulla, kuinka tyttöjen mielestä parasta koulussa on mahdollisuus oppia asioita. Se pysäytti, kun kysyimme oppilailta, kuinka monen vanhemmat osaavat lukea. Kukaan ei nostanut kättään. Nyt tyttöjen ja nuorten naisten lukutaito saa olla muuttamassa koko kylän elämän.”
Aiemmin naiset joutuivat pyytämään ihmisiä toisista kylistä auttamaan heitä esimerkiksi virallisten dokumenttien kanssa. Kolmen vuoden lukutaitokurssin jälkeen heidän on mahdollista hakeutua opiskelemaan ammattioppilaitoksiin, esimerkiksi sairaanhoitajaksi.
”Aikuisten lukutaitokurssien myötä naiset kylissä ovat voimaantuneet niin, että heidän on ollut mahdollista päästä jopa kylän johtajaksi, perustamaan oman yrityksen tai töihin muihin alueen yrityksiin”, Paco kuvailee.
2. Kambodža: Kuinka pieni kasvi suojelee ihmiskuntaa
Lähetysseuran hankehallinnon asiantuntijalle Sara Latvukselle vuosi 2022 oli kaikin puolin jännittävä. Hän muutti Kambodžaan syksyllä ja hyppäsi nopeasti uuden työn pariin sekä kotikaupunki Phnom Penhin hektiseen rytmiin.
Latvus on ehtinyt jo työmatkoille ympäri Kambodžaa tutustumaan Lähetysseuran kehitysyhteistyöhön. Yksi vuoden mieleenpainuvimmista matkoista oli vierailu maan lounaisrannikon kalastajayhteisöihin, jossa Lähetysseuran yhteistyöjärjestö Morodok toimii. Alueella ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät köyhien elämässä jo nyt. Reportaasin aiheesta voit lukea täältä.
”Yhteisöt muun muassa suojelevat rannikon mangrovemetsiä, jotka ovat elintärkeitä kalakannoille, linnuille ja hyönteisille. Mangrovemetsillä on myös merkittävä kyky sitoa hiilidioksidia ilmakehästä, mikä auttaa vähentämään ilmaston lämpenemistä”, Latvus selventää.
Viime vuonna alkaneessa kehitysyhteistyöhankkeessa on paikallisyhteisön kanssa yhteistuumin istutettu mangroven taimia, jotta hakatun metsän tilalle kasvaisi uutta metsää.
”Pienet puuntaimet sidotaan tukikeppeihin kiinni, jotteivat ne karkaa vuoroveden mukana. Vierailullani näin, kuinka vain muutamassa kuukaudessa taimi oli kasvanut jo vedenpinnan yläpuolelle.”
”Oli puhuttelevaa nähdä, kuinka pieni kasvi voi tukikepin avulla kasvaa eläin- ja ihmiskunnan suojaksi”, Latvus sanoo.
3. Zimbabwe: Supermummut ilmaston asialla
Kolme vuotta sitten Lähetysseuran globaali ilmastokestävyyden asiantuntija Ruusa Gawaza oli työtoverinsa, hankehallinnon asiantuntija Saara Kalalukan kanssa kouluttamassa zimbabwelaisia isoäitejä Gwain kylässä. Koulutuksen aiheena oli ilmastokestävyys. Tarkoituksena koulutuksessa oli käsitellä laajasti ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja keinoja sopeutua siihen, hillitä sitä sekä vahvistaa yhteisöjen muutoskestävyyttä.
Vuoden 2022 lopulla Gawaza pääsi jälleen matkustamaan samaan kylään, jossa kehitysyhteistyötä tehtiin läpi pandemian. Mikä oli muuttunut?
”Kaikkien vierailemiemme isoäitien talojen pihoille oli rakennettu koulutuksen jälkeen puuta säästävät liedet, joista teimme yhdessä käytännön harjoitteena yksinkertaisen prototyyppimallin kolme vuotta aiemmin. Nyt isoäidit olivat tehneet liesistä vieläkin erilaisempia malleja, joissa osassa oli useampi hellan levykin. Uunit olivat mitä hienompia ja kekseliäimpiä”, Gawaza kertoo.
Isoäidit kertoivat, että hellat ovat tehokkaita ja säästävät heiltä puuta sekä ruoanlaittoon käytettyä aikaa. Useammat isoäitiryhmät olivat myös monipuolistaneet viljelyään koulutuksen oppien mukaisesti muun muassa pieniä puutarhoja perustamalla. Osa oli alkanut kompostoida ja käyttää multaa lannoitteena pellolla. Muutamat isoäitiryhmät olivat alkaneet tarhata mehiläisiä.
”Mehiläisten tarhaus on erinomainen tapa vahvistaa ilmastokestävyyttä. Yhdellä ryhmällä on nyt 10 mehiläispesää, joista he saavat puolen vuoden välein 20 litraa hunajaa pesää kohden. Nämä hunajat he myivät paikallisesti ja ostivat tuotoilla 12 vuohta ja yhden lehmän. Nyt näistä vuohista neljä on tiineenä ja lauma kasvaa. Kun onnittelin isoäitejä tästä upeasta työstä, vastasi yksi heistä, että täällä ei ole köyhyyttä – meillä on kaikkea”, Gawaza iloitsee.
4. Tansania: Valtiokin vaikuttui ja lähti mukaan vammaisten ihmisten asialle
”Kun minunlaiseni nainen menee synnyttämään sairaalaan, saamamme kohtelu on jotain aivan kamalaa.” Näin kertoi albinismin kanssa elävä Happy Koisianga perusteluja sille, miksi vammaisten henkilöiden seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita on tärkeää parantaa Tansaniassa.
Lähetysseuran hankehallinnon asiantuntija Anna-Kaisa Kähkölä kertoo, että seuraavien vuosien aikana Tansanian evankelisluterilaisen kirkon omistamasta Selianin sairaalasta on tarkoitus tehdä malliesimerkki vammaisten ihmisten hoitamisesta. Tavoitteena on kehittää sitä, miten vammaiset henkilöt voivat saada laadukasta hoitoa esimerkiksi synnyttämään tullessaan tai jouduttuaan seksuaalisen väkivallan uhriksi.
Hanke lanseerattiin vuoden 2022 lopulla. Paikalla lanseerauksessa olivat kirkon arkkipiispa sekä edustajat Tansanian terveys- ja tasa-arvoministeriöistä.
Valtio vaikuttui hankkeesta niin, että se haluaa lähteä mukaan sitä tukemaan. Paikallisten päättäjien sitoutuminen kehitykseen on kehitysyhteistyön pitkäkestoisille tuloksille elintärkeää.
”Terveysministeriön edustaja ilmoitti puheessaan, että koska kyseessä on niin tärkeä hanke, he tulevat mukaan ja rahoittavat osan koulutuksista sairaalan väelle vammaisystävällisten seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden varmistamiseksi. Kumppanimme kirkolta iloitsivat tästä ja kertoivat, että ensimmäisen kerran organisaation historiassa valtio osoitti halunsa tulla taloudellisesti mukaan jo lanseeraustilaisuudessa”, Kähkölä kertoo.
Tansaniassa vammaiset naiset ja lapset kokevat merkittävästi enemmän seksuaalista väkivaltaa, mutta heistä on terveyspalveluiden piirissä vain murto-osa – Happy Koisiangan kokemuksen mukaan osin siksi, koska heidät kirjaimellisesti käännytetään sairaalan portilta pois.
”Ajatuksena on kehittää Selianiin paikka, jossa muiden sairaaloiden henkilökunta voi oppia ja parantaa omienkin sairaaloidensa palvelutasoa. Luterilainen kirkko tarjoaa Tansaniassa 15 prosenttia saatavilla olevista terveyspalveluista, ja hoitoonohjaus toimii joustavasti valtion ja kirkon omistamien sairaaloiden välillä”, Kähkölä selventää.
5. Nepal: Koskettavat terveiset dalitnaisilta
”Olen työskennellyt Lähetysseuran kehitysyhteistyön parissa Nepalissa vuodesta 2018 lähtien. Viime vuosina työtämme ovat kurittaneet vaikeat pandemiavuodet ja pitkät poikkeustilat. Siksi oli hienoa päästä syksyllä 2022 jälleen normaalisti matkustamaan työskentelykyliin, jossa apua on voitu antaa läpi haastavat ajat.
Sain kunnian vierailla kylässä Keski-Nepalin Dhadingissa, jossa Lähetysseura on vuosia tukenut syrjityssä asemassa olevien ihmisten ruokaturvan parantumista, viljelyn kehittämistä ja etenkin niin sanottujen alakastisten dalitnaisten asemaa.
Vierailu kosketti minua syvästi – kuten myös mukanani matkannutta yhteistyöjärjestömme Sahasin johtajaa Surendra Shresthaa, joka on jo vuosia tehnyt kehitysyhteistyötä suomalaisten kanssa. Dalitkylien naiset olivat naistenryhmien toiminnan kautta todella voimaantuneet ajamaan omia oikeuksiaan. Tytöt olivat oppineet, että kuukautisten takia ei tarvitse eristäytyä. Naiset olivat oppineet viljelemään monipuolisemmin, mikä on parantanut sekä perheiden ruokaturvaa että toimeentuloa.
’Ennen jouduimme ostamaan kasviksia. Nyt saamme viljelmistämme tarpeeksi perheillemme. Saamme jopa ylijäämää, jota voimme myydä markkinoilla ja saada tuloja. Ja viljelytunneleiden avulla voimme viljellä myös satokausien ulkopuolella.
Haluamme olla itsenäisiä naisia, joilla on oma toimeentulo, eikä meidän tarvitse pyytää rahaa miehiltämme. Ja haluamme, että tytöistämme tulee yrittäjiä’, viljelijäryhmän puheenjohtaja Chandra Kumari Sonar, 42, kertoi meille.
Nyt Lähetysseura on lopettanut työn alueella, sillä kyläläiset ovat ottaneet kehityksen omiin käsiinsä ja pystyvät jatkamaan elämäänsä paremmin edellytyksin. Naisten asema on kohentunut ja perheiden toimeentulo vahvistunut.
Kehitysyhteistyö Nepalissa jatkuu uusilla seuduilla syrjäisessä Länsi-Nepalissa, jossa hätä on suurin. Sahas-järjestön johtaja Surendra lupasi, että uusilla alueilla tulemme näkemään tulevina vuosina samoja tuloksia.
Se todella luo minulle toivoa tulevasta – ja vakuuttaa kehitysyhteistyön tärkeydestä. Tällä työllä rakennetaan aidosti oikeudenmukaisempaa ja parempaa maailmaa.”
- Mimosa Hedberg, viestinnän asiantuntija, Nepal
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
Teksti: Mimosa Hedberg
