Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

SAT-7 välittää toivoa ja sovintoa ohjelmiensa kautta

SAT-7:n toiminnanjohtaja Terence Ascott ja arabiankielisen kanavan johtaja Rita El Mounayer kertoivat työstä
SAT-7:n toiminnanjohtaja Terence Ascott ja arabiankielisen kanavan johtaja Rita El Mounayer kertoivat työstä

-Tehtävämme on olla toivon, anteeksiannon ja sovinnon äänenä, toiminnanjohtaja Terence Ascott summaa satelliittitelevisio SAT-7:n tehtävän. Ascott ja arabiankielisen kanavan johtaja Rita El Mounayer puhuivat perjantaina Lähetysseurassa järjestetyssä seminaarissa.

Tunnustustenvälinen SAT-7 perustettiin vuonna 1996. Sillä on kolme kanavaa, joilla se lähettää ohjelmaa arabian, farsin ja turkin kielellä Lähi-idässä aina Iraniin ja Afganistaniin asti, Pohjois-Afrikan maihin sekä Turkkiin. Ohjelmista vastaavat paikalliset työntekijät, jotka puhuvat alueen kieltä ja tuntevat alueen olot ja kulttuurin. Ohjelmien tavoite on tukea alueen kristillisiä kirkkoja, mutta ohjelmat ovat kaikkien alueen asukkaiden katsottavissa.

Ascottin mukaan satelliittitelevisiot ovat näillä alueilla tehokas kanava saada sensuroimatonta tietoa sekä viihdettä.

-Internetiin alueella pääsee vain noin kolmannes, mutta televisio on lähes kaikissa talouksissa. Se on aina päällä, ja ohjelmia seurataan.

SAT-7:llä on myös kanava, joka lähettää lastenohjelmia. Ascott kertoo, että monet muslimiperheetkin sallivat lastensa katsoa SAT7 KIDS-kanavan ohjelmia, koska ne ovat lapsille sopivia.

Siirtyessään puhumaan Lähi-idän tilanteesta Terence Ascott vakavoituu.  Hän on työskennellyt 40 vuoden ajan mm. Libanonissa ja Egyptissä, ja toiminut SAT-7:n palveluksessa sen perustamisesta lähtien.

-Näiden vuosikymmenien aikana en ole nähnyt tällaista kaaosta.

Pakolaisiksi joutuneet naiset ovat haavoittuvimmassa asemassa

Juuri nyt Irakin tilanne on kaikkein kriittisin. Asukkaat pakenevat sekä maan sisällä että naapurimaihin. Varsinkin nuoret naiset ovat vaaratilanteessa.

-Jos pakolaisperhe ei voi ruokkia kaikkia perheenjäseniä, nuoria naisia toimitetaan vaimoiksi rikkaille Jordaniaan ja muihin arabimaihin. Perhe saa myötäjäiset, joiden avulla se voi tulla toimeen. Jordanissa on paljon henkilöitä, jotka järjestävät näitä avioliittoja. Nuoret naiset ovat erittäin haavoittuvassa tilanteessa, sillä perhe ei tunne tulevaa aviopuolisoa, Ascott kertoo.

-Naisten asema yleensäkin on vaikea, kun mies on taistelemassa omassa maassa tai kuollut. Naiset joutuvat huolehtimaan lapsista, mutta heillä ei ole koulutusta eikä työtä. Näin he joutuvat tekemään mitä tahansa, jotta he voivat huolehtia lapsista. Silloin he voivat joutua myös seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, Rita El Mounayer lisää.

El Mounayer on saanut myös ensikäden tietoa naisten kohtaloista ISISin hallitsemilla alueilla.

-Luin irakilaisesta lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin ISISin lähettämästä kirjeestä. Kirje oli lähetetty muslimeille, kristityille ja jasideille. Siinä sanottiin, perheiden pitää rekisteröidä nuoret tyttäret ja luovuttaa heidät ISISille. Monet kristityt perheet pakenivat, sillä ne eivät halunneet luovuttaa tyttäriään ISISille.

-Hiljattain irakilainen piispa kertoi minulle tuttavastaan, joka pakeni vaimonsa ja tyttärensä kanssa. ISISin joukot pysäyttivät perheen ja veivät mukanaan vaimon ja tyttären. Mies sai jatkaa matkaansa, mutta hän ei ole kuullut sen jälkeen vaimostaan ja tyttärestään. Pakolaisnaisten asema eri puolilla Lähi-itää vaihtelee, mutta nämä naiset ovat sodan uhreja.

Ascottin mukaan pakolaisleireihin paenneet nuoret miehet liittyvät taistelujoukkoihin, koska joutilaisuus ja toivottomuus kasvattavat heissä vihaa. Värväytyessään aseellisiin ryhmiin miehet pääsevät pois leireistä, heidät koulutetaan taistelemaan, ja he saavat rahaa perhettä varten.  Heitä uhkaa kuitenkin radikalisoituminen ja heitä voidaan käyttää esimerkiksi itsemurhapommittajina.

-Tällaisia nuoria miehiä on tuhansia, ja vaikka Syyriassa ja Irakissa saataisiin aikaan rauha, heistä voi tulla myöhemmin joukkoja, jotka ryöstelevät muita.

Sillanrakentajina erilaisten ihmisten välillä

Rita El Mounayer painottaa SAT-7:n tekemää työtä sekä tv-lähetysten että ruohonjuuritason kautta.

-Tavoitteemme on rakentaa siltoja Lähi-idässä asuvien ihmisen välille. Meidän velvollisuutemme on edistää sovintoa, toisten hyväksymistä, vaikka he ovat erilaisia, ja toimia vähemmistöjen ja kaikkien Lähi-idässä asuvien ihmisten äänenä. Erityisesti niiden kristittyjen äänenä, jotka haluavat asua Lähi-idässä eivätkä tahdo muuttaa länsimaihin.

-Tehtävämme on tuoda kaikki ihmiset yhden pöydän ääreen, jossa he voivat kertoa mielipiteensä. Ei ole tarkoitus sanoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Velvollisuutemme on kuunnella kaikkia, jotta he voivat olla avoimempia ja hyväksyvämpiä eri uskontoja, uskonsuuntia ja kansanryhmiä kohtaan ja elää yhdessä. Parempi Lähi-itä on värikäs ja koostuu kaikista näistä ihmisistä, jotka elävät yhdessä.

Lähi-idän ihmiset tarvitsevat esirukouksia

Terence Ascott toteaa, että inhimillisesti katsoen Lähi-idän tilanne voi vain paheta.

-Lähi-idän tilanne tarvitsee esirukouksia. Jos Jumala ei toimi, en tiedä, miten sinne voidaan saada rauha. Pyydämme rukoilemaan myös alueella asuvien kristittyjen puolesta, jotta he voisivat toimia sovinnon tekijöinä.

-Rukoilkaa myös lähetyksiemme puolesta, jotta ne voisivat toimia innoittajana uuteen ja katsojat voisivat tuntea Jumalan uudella tavalla, ja että katsojat voisivat ymmärtää tätä maailmaa nähtyään verenvuodatusta ja muslimien tappavan toisiaan.

Rita El Mounayer lisää, että taloudellinen tuki on tärkeää, sillä se mitä tulee tapahtumaan Lähi-idässä lähivuosina muuttaa maailmaa.

-Mitä tulee uudesta sukupolvesta? Tuleeko siitä suvaitsevaisuuden ja anteeksiannon vai vihan sukupolvi? Tukijamme ovat mukana tässä muutoksessa, ja he luottavat, että Lähi-idän ihmiset itse tekevät sen. He luottavat meihin, koska me tunnemme kulttuurin ja kielen. He luottavat, että me voimme saada aikaan muutoksen.

-Toivon myös, että ette pidä kaikkia muslimeita terroristeina. On olemassa paljon maltillisia muslimeja, jotka avaavat ovensa Irakissa ja auttavat kristittyjä.

-Emme näe usein nopeita muutoksia. Meillä Libanonissa sanotaan ”Kurkku kasvaa yhdessä kesässä, mutta seetripuu tarvitsee kasvaakseen sata vuotta”.