Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous järjestettiin syyskuun alussa Karlsruhessa, Saksassa. Yleiskokous järjestetään noin seitsemän vuoden välein. Edellinen kokous pidettiin Etelä-Koreassa.
Tämänkertaisen yleiskokouksen teemana oli Jumalan rakkaus ohjaa maailman sovintoon ja ykseyteen. Mikä oli Rolf Steffanssonin mielestä kokouksen tärkein anti Lähetysseuran työtä ajatellen?
”Kokouksessa oli valtava määrä keskusteluja käynnissä. Lähetysseuran työtä ajatellen tärkeää oli se, että Kristuksen rakkaus nousi esille kaiken sen työn perustana, mitä maailmanlaajuinen kirkko tekee.”
”Esillä oli se, miten Kristuksen elämässä, opetuksessa, kuolemassa ja ylösnousemuksessa näkyvä rakkaus kutsuu kääntymykseen, voimaannuttaa ja innostaa. Sovinto oli myös vahvana teemana.”
Ilmastokriisi näkyy kaikkialla
”Lähetysseuran tavoitteena on kokonaisvaltainen muutos kohti kestäviä ja kaikille avoimia yhteisöjä. Tämä asia korostui hyvin vahvasti yleiskokouksessa.”
”Meille oli tärkeää myös ilmastoasioiden vahva esillä oleminen. Ilmastokriisi vaikuttaa monien yhteistyökumppaniemme työhön. Yhteinen kokemuksemme tuli nyt sanoitetuksi ja kuulluksi.”
Antaako kirkko tilaa syrjäytetyille?
Rolf Steffansson toteaa, että käsitteen ’rakkaus’ sisällyttäminen yleiskokouksen teemaan oli haasteellinen tehtävä. ”Rakkaus on aika kulunut sana. Monelle se tarkoittaa hömppää tai ei mihinkään velvoittavaa tunteilua. Siksi sanan liittäminen Kristuksen palvelevaan rakkauteen on tärkeää.”
”Esillä oli määritelmä, joka perustuu ihmisarvoon ja -oikeuksiin. Kokouksessa keskityttiin mission vaikutuksiin, siihen, mitä käytännön muutoksia se saa aikaseksi etenkin syrjäytettyjen ryhmien elämässä ja mitä muutoksia sen pitäisi tuottaa myös kirkon elämässä, asenteissa ja teoissa.”
Rolf Steffanssonin mukaan Kirkkojen maailmanneuvoston viimeaikainen teema Syrjäytettyjen missio näkyy siinä, että etenkin naisille, nuorille, vammaisille ja alkuperäiskansoille annetaan tilaa ilmaista, mitä sanoma Kristuksen rakkaudesta heille merkitsee ja mitä sen tulisi merkitä.
Yhteistyökumppaneita on ilo tavata
Kokouksessa ei ollut erityistä lähetystyötä koskevaa täysistuntoa, mutta Steffansson osallistui lähetystä ja evankeliointia käsittelevään ekumeeniseen dialogiin. ”Keskustelimme siinä evankelioinnista ja vallasta, kolonialismin purkamisesta ja siitä, kenen äänellä lähetysjärjestöjen historiasta kerrotaan.”
Rolf Steffanssonille on tämänkaltaisissa kokouksissa hyvin tärkeää kohdata Lähetysseuran yhteistyökumppaneita eri puolilta maailmaa.
”Moni kumppanikirkoistamme on Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen”, hän toteaa. ”Minuun teki vaikutuksen esimerkiksi vammaisten henkilöiden vaikuttamisverkoston EDAN:in puheenvuorot, joissa yksi kysymys oli se, kaipaako kirkko heitä. Ovatko he niin tärkeitä, että kirkko on valmis muuttamaan arkkitehtuuriaan ja toimintatapojaan?
Mihin suunnataan tulevina vuosina?
Suurin merkitys yleiskokouksissa on Steffanssonin mukaan järjestön keskuskomitean valinta sekä suuntaviivojen ja painopisteiden antaminen seuraaville vuosille. Suomesta keskuskomiteaan valittiin uusina jäseninä evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma ja Kirkon ulkoasiain osaston koordinaattori Maria Mountraki Suomen ortodoksikirkosta.
Samalla päättyi Suomen Lähetysseuran hallituksen puheenjohtajan, piispa emeritus Simo Peuran kausi kirkkomme ja Pohjoismaiden edustajana Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteassa ja hallituksessa.
Teksti Pirre Saario
