Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Postimerkit tuovat varoja lähetystyölle

”Postimerkkien leikkaaminen on minulle henkireikä”, kertoo helsinkiläinen Sirkku Ylä-Outinen. Hän on yksi vapaaehtoisista, joiden ansiosta vanhat postimerkit ja -kortit tuottavat tuloa Lähetysseuralle.

Lähikuvassa kirjeistä leikattuja suomalaisia postimerkkejä.
Suomessa on julkaistu kaikkiaan yli erilaista 2 700 postimerkkiä. Monia suomalaisia harrastajia kiinnostavat erityisesti kotimaiset merkit.

On rauhallinen arkipäivä Oulunkylässä Helsingissä.  Oulunkylän kirkkoon on saapunut  vapaaehtoisia käsittelemään postimerkkejä ja -kortteja myyntikuntoon lähetystyön hyväksi.

Pirkko katsoo hymyillen kameraa ja pitää käsissään kahta laatikkoa postimerkkejä.
Pirkko Alho toimii Oulunkylän ryhmän vastuuhenkilönä.

Nurmijärveläinen Kimmo Kanerva kurvaa autollaan kirkon pihaan. Kimmo hakee autollaan viikoittain lahjoituksena saadut postimerkit, kortit ja rahat Lähetysseuran toimistolta ja vie ne lajiteltaviksi vapaaehtoisille Pitäjänmäkeen ja Oulunkylään.

Ryhmän vastuuhenkilö Pirkko Alho kertoo, että kerran viikossa kokoontuvassa Oulunkylän ryhmässä on 17 vapaaehtoista.

”Tämä on koukuttavaa ja leppoisaa hommaa, joissa voi samalla seurustella muiden kanssa”, Pirkko toteaa.

Toinen ryhmä tekee töitä Pitäjänmäellä, ja sen vastuuhenkilönä toimii Hilkka Valorinta. Postimerkit tuottivat Lähetysseuralle viime vuonna noin 4 000 euroa. Lähetysseura saa postimerkkejä ja -kortteja lahjoituksena sekä seurakuntien kautta että suoraan yksityisiltä ihmisiltä.

Vaaleanpunaiseen neuleeseen pukeutunut harmaapäinen nainen leikkelee pöydän ääressä postimerkkejä.
Armi Anttila, 90, leikkaa postimerkkejä Oulunkylän kirkolla ja lajittelee ne suomalaisiin, ulkolaisiin, leijona- ja joulumerkkeihin ja ilman leimaa oleviin. Hän vetää myös Koskelan lähetyspiiriä.

”Samalla surutyötä”

”Tämä on minulle henkireikä. Täällä voi keskittyä vain postimerkkien leikkaamiseen, puuha on rentoa ja porukka kivaa”, sanoo helsinkiläinen Sirkku Ylä-Outinen.

Hän tuli mukaan vuoden alussa ja aloitti korteista ja kirjeistä, jotka olivat hänen puoli vuotta aiemmin kuolleen, 86-vuotiaan isänsä jäämistöä.

Karjalasta kotoisin olevan isä ja ainoa tytär olivat miettineet aiemmin yhdessä, mitä tehdä isän säästämälle postille. Isä oli Sirkun mukaan jo hauras, mutta lähtö tuli kuitenkin äkkiä, kun vanhus kaatui nostaessaan sanomalehteä lattialta. Vanhemmat ehtivät olla 65 vuotta naimisissa.

Sirkku kertoo, että postimerkkien käsittely on hänelle samalla surutyötä, leskeksi jääneen äidin auttamisen ohella.

”Hoidan vain kortteja”

Kuvassa kaksi ihmistä tutkii pahvilaatikoita ja yksi katselee taustalla.
Anneli Niemi (vas.) ja Kimmo Kanerva tutkivat lahjoituksina saatuja postikortteja. Saara Välikangas (takana) suunnittelee uuden ryhmän perustamista Puistolaan.

”Minä en tykkää postimerkeistä, hoidan vain kortteja”, kertoo espoolainen Anneli Niemi.

”Ostan postikortteja huutokaupoista. Ajelen minne vaan huutokauppoihin, vaikka Saloon tai Karkkilaan. Taidekortteja olen ostanut Norjasta.”

Anneli kertoo ostaneensa kerran 10 laatikollista postikortteja Lähetystalolla pidetystä huutokaupasta. Sitä kautta hän löysikin tiensä tähän vapaaehtoistyöhön.

”Täällä on kiva höpötellä. Tämä on myös ainoa paikka, jossa näen Keravalta tänne tulevaa systeriäni.”

Anneli kertoo, että Lähetysseura sai hiljattain lahjoituksen 1920-luvun postikortteja. Vanhat, ehjät kortit ovat arvokkaita. Keräilijöiden suosiossa ovat myös rakastettujen taitelijoiden kuten Martha Wendelinin ja Arnold Tilgmannin suunnittelemat postikortit, samoin eri paikkakuntia esittelevät kortit.

Pirkko Alho kertoo, että hyvinkin erilaiset kortit kiinnostavat harrastajia.

”Jotkut keräävät kortteja, joissa on kissoja, koiria, enkeleitä, kirkkoja tai paikkakuntia.”

Myytävissä korteissa ei saa olla reikiä eikä jälkiä sinitarrasta. Osoite tai muu teksti kortissa ei myöskään saa olla mustattu. Suuria perhesalaisuuksia sisältäviä postikortteja ei siis kannata lahjoittaa lähetystyön hyväksi, vaan säilyttää ne piirongin laatikossa.

Harrastus alkoi jo lapsena

Silmälasipäinen mies katsahtaa kameraan leikellessään postimerkkejä.
Vesa Kuujo leikkaa merkit tarkasti irti kuoristaan.

Kimmo Kanerva kertoo innostuneensa postimerkeistä jo lapsena Turussa, kun isoäiti sai siskoltaan Ruotsista postia. Postimerkkien keräily ja vaihto välitunneilla oli silloin poikien suosituin harrastus Pakkarin koulussa.

Kimmo on tärkeä lenkki lahjoittajien ja harrastajien välillä. Hän tekee avustajineen postimerkistä ja -korteista myyntipakkauksia, joiden huutokauppalistat hän lähettää sähköpostilla harrastajille ympäri Suomea.

Suurin osa merkeistä myydään Suomen Filatelistiseuran huutokaupoissa. Aiemmin niissä meklarina toimineen Kimmon tehtävä on nykyisin kirjata huudot ylös myyntilapuille. Kolikkoja myydään myös Suomen Numismaattisen Yhdistyksen kautta.

Kimmon mieleen on jäänyt erityisesti Lähetysseuran saama poikkeuksellinen testamenttilahjoitus. Laatikosta löytyi vaatimattoman näköisiä viiden ja kymmenen kopeekan kolikoita Venäjän vallan ajalta 1800-luvulta. Venäläiset harrastajat huusivat nämä rahat itselleen kovaan hintaan.

Teksti ja kuvat Marjatta Kosonen

Näin voit lahjoittaa postimerkkejä ja -kortteja lähetystyön hyväksi

  1. Lähetä kortit, ulkomaiset kirjekuoret ja ensipäiväkuoret kokonaisina.
  2. Leikkaa postimerkit irti tavallisista kuorista niin, että ympärille jää 1–1,5 sentin verran tilaa. Merkin ja sen hammastuksen on oltava ehjä. Voit myös lähettää kirjekuoret kokonaisina – vapaaehtoiset hoitavat loput.
  3. Lähetä merkit osoitteeseen Suomen Lähetysseura / Postimerkkikeräys, PL 56, 00241 Helsinki. Lähetysseuran kuoressa postimaksu on jo maksettu. Kuoria saat omasta seurakunnastasi tai tilaamalla postimerkkikerays@suomenlahetysseura.fi. Voit myös tuoda merkit Lähetysseuran toimistoon Helsinkiin osoitteeseen Maistraatinportti 2a arkisin kello 9–15.30.
  4. Kysy lisää Annamari Tuomelalta puhelimitse 050 5450 841 tai yllä oleva sähköpostista.

Kiitos lahjoituksestasi!