”Minun mottoni on ’Kumpi hajoaa ensin, ylä- vai alapää?’ Lähden matkaan elokuun 14. päivänä kymmenen vuotta vanhalla pyörällä. Tavoitteena on päästä 13.10. mennessä Fuengirolaan, jossa sitten huutokauppaan pyörän projektin hyväksi ja lennän takaisin Suomeen.”
Kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko polkee työmatkat ympäri vuoden, 26 kilometriä päivässä. Kun pyöräily ei ole mahdollista, hän käyttää mahdollisimman paljon julkista liikennettä.
”Meillä on kyllä auto, aiemmin oli kaksikin, mutta ekonomisista ja ekologisista syistä luovuin toisesta 13 vuotta sitten, kun ei enää tarvinnut kyyditä lasta. Ensin pyöräilin vain työmatkat, mutta sitten aloin tehdä pieniä retkiä. Varsinaista matkapyöräilyä olen harrastanut nyt kuutisen vuotta. Minä en silti ymmärrä paljoakaan vaihdepyörien tekniikasta, minä vaan ajan niillä”, Vihko kertoo.
Pyhiinvaellusta pyörän selässä
Muutamana keväänä hän on lentänyt jonnekin päin Eurooppaa, vuokrannut pyörän ja ajanut 300–700 kilometrin matkoja. Nyt koronavuosina hän on pyöräillyt Suomessa. Viime kesänä hän muun muassa kiersi kaikki Hämeen keskiaikaiset kirkot, sitä edellisenä kesänä Uudenmaan keskiaikaiset kirkot.
”Näihin liittyy aina jonkinlainen pyhiinvaelluksen ajatus. Neljä vuotta sitten vuokrasin pyörän Firenzestä ja luin matkalla Katariina Sienalaisen kirjaa ”Dialogi Jumalan kaitselmuksesta”. Kävin myös Sienassa hänelle omistetussa kirkossa. Skotlannissa pyöräilin Ionan saaren luostariyhteisöön.”
”Asetan itselleni tavoitteita ja vähän kilpailenkin kavereitten kanssa siitä, kuka polkee eniten kilometrejä, mutta pyöräilyn on oltava nautinnollista. Se on matkustamisen muotona kiva, siirryn paikasta toiseen omalla energiallani ihmiselle luontaisella tahdilla. Kun poljet viisikin tuntia päivässä, pääset meditatiiviseen tilaan, kiinnität huomiota ympäristöön, ääniin, tuoksuihin. Maisema vaihtuu päivittäin ja jokainen päivä on seikkailu.”
Suunnittelu on osa huvia
Tulevasta Espoo–Espanja-matkasta tulee pisin, mitä Mauri Vihko on koskaan tehnyt, noin 3 800–3 900 kilometriä. Viime talven pitkät ja pimeät illat kuluivat mukavasti reittiä suunnitellessa. Hän katsoi maisematkin Google Mapsista, ja tuloksena on paperille kirjoitettuna hyvin yksityiskohtaiset ohjeet siitä, mistä kadunkulmasta käännytään minnekin päin ja minkälaisia maamerkkejä matkalta löytyy. Myös majoitukset hän varaa etukäteen.
”Minä en siis nuku teltassa. Tavoitteena on polkea noin 80 kilometriä päivässä. Sunnuntait lepään. Pidän myös matkalla kolme kolmen päivän lepotaukoa Hampurissa, Pariisissa ja Biarritzissa.
”Yksin ajaminen ei pelota minua, eikä mikään muukaan. Paitsi jos tulee hiertymiä, se on ikävää. Ja toki, jos pyörä hajoaa pahasti, saatan olla vähän pulassa. Kaveri on tosin luvannut vähän kurssittaa minua niin, että osaisin nyt ainakin pikkujutut korjata itse. Tavaraa otan hyvin vähän mukaan. Ajan kesäkeleillä, joten vaatteitakaan ei tarvita paljoa – se ei haittaa, jos sataa.”
Ilmastonmuutos on suuri haaste
Pyörämatkaa suunnitellessaan Mauri Vihko otti yhteyttä Lähetysseuraan, koska ajatteli, että samalla hän voisi kerätä rahaa johonkin hyvään tarkoitukseen.
”Vaikka euro per kilometri. Ja sitten on vähän niin kuin pakko lähteä, kun on luvannut”, hän nauraa.
Lähetysseura ja varojen kerääminen lähetystyöhön on kulkenut Maurin matkassa nuoresta asti. Opiskeluaikansa ensimmäiset vuodet hän asui Lähetystalolla Tähtitorninmäellä. Samaan aikaan siellä asui muuan Pekka Simojoki, joka sitten houkutteli hyvä-äänisen nuoren miehen mukaan laulamaan Afrikkalaiseen gospelmessuun ja Liekit-musikaaliin. 1990-luvun alussa Vihko työskenteli kolme vuotta Lähetysseurassa koulutyön sihteerinäkin.
Sittemmin tie vei muun muassa ulkosuomalaispapiksi Floridaan ja kirkkoherraksi Kauniaisiin. Missä olikin, hän järjesti muutaman vuoden kestäviä kansainvälisyys- ja lähetyskasvatusprojekteja, joissa kerättiin varoja johonkin kohteeseen, opiskeltiin aihetta ja tehtiin myös matka. Näiden projektien tuloksena rakennettiin aids-klinikka ja tuettiin vammaistyötä Tansaniassa, kerättiin varoja Nepaliin ja tuettiin kummilapsityötä Palestiinalaisalueella.
Nyt kohteeksi valikoitui ihan luonnostaankin ilmasto- ja ympäristötyö, onhan pyöräily ekologinen tapa liikkua.
”Minusta ilmastonmuutos on globaalisti ihmiskunnan tärkein haaste. Me Suomessa emme vielä ymmärrä, että se on suurelle osalle ihmiskuntaa jo läsnä ihan toisella tavalla kuin täällä meillä.”
Syksyllä Mauri Vihkon matkaa voi seurata Lähetysseuran verkkosivuilla viikoittain ilmestyvän blogin kautta. Ja samalla kirittää Mauria lahjoittamalla. Jos kaikki menee hyvin, voi Tansaniassa tulevaisuudessa kasvaa muutama sata Maurin polkemalla hankkimaa puuta, ja toki ympäristötyöhön sisältyy paljon muutakin, mikä tukee ilmastonmuutoksen keskellä eläviä ihmisiä.
Teksti: Kirsi Elo
Kuvat: Mauri Vihko
Liiku & lahjoita
Liiku & Lahjoita on helppo ja hauska tapa parantaa omaa ja muiden hyvinvointia.
Liikunnalla on lukuisia ihmisen hyvinvointia ja elämänlaatua parantavia vaikutuksia. Eri puolilla maailmaa monien ihmisten mahdollisuuksia hyvään elämään rajoittavat muun muassa lukutaidottomuus, konfliktit, syrjintä tai puute puhtaasta vedestä ja ruoasta.
Kuka tahansa voi perustaa oman ryhmän ja antaa niin itselleen kuin kehittyvien maiden ihmisille eväät parempaan elämään.
Lue lisää: suomenlahetysseura.fi/liikujalahjoita
#MauriPolkee
