Hyvinvointiin erikoistunut lääkäri Pippa Laukka vietti alkuun neljä pitkää matkapäivää Lähetysseuran uusilla hankealueilla syrjäisessä Länsi-Nepalin Jajarkotissa, jossa kehitysyhteistyö on alkanut tänä vuonna ilmastonmuutoksen ja ruokaturvan parissa. Laukka kohtasi kylissä isoja haasteita ja näki aitoa tarvetta kehitysyhteistyölle – tästä matkan osuudesta voit lukea erillisestä jutusta.
Seuraavaksi on aika siirtyä hyvin toisenlaisiin maisemiin. Ruuhkaiset ja moottoripyörien kansoittamat tiet vievät Kathmandun miljoonakaupungin läpi kohti Keski-Nepalia, jossa Lähetysseuran kehitysyhteistyö on päättynyt viime vuonna. Haluamme nähdä, mitä tuloksia suomalaisten tuesta on jäänyt elämään.
Mutkittelemme serpentiinitietä alas vehreään laaksoon ja Dhadingin piirikuntaan, jonka kehitystä vuoden 2015 valtavat maanjäristykset jarruttivat pahasti, kun pohjavesiä siirtyi ja maanviljely vaikeutui. Ilmastonmuutos on haastanut alueen köyhiä pienviljelijöitä entisestään.
Viimeinen tieosuus on töyssyistä ja pölyistä tietä kohti yhteisöä, jossa elää pelkästään niin sanottuja alakastisia daliteja. Sitten meidän on vaihdettava jalkapatikkaan päästäksemme Hilekharkan kylään.
Pian edessämme häämöttää suuri puu, jonka juurelle on kokoontunut joukko ihmisiä: punaiseen, oranssiin ja hehkuvaan pinkkiin pukeutuneita hymyileviä naisia sekä lukuisia nuoria, tyttöjä ja poikia. Olemme perillä.
”Haluamme, että tytöistämme tulee yrittäjiä”
Tähän yhteisöön perustettiin kehitysyhteistyössä sekä naisten- että nuorten ryhmä, joiden kautta kylän elämää lähdettiin kehittämään. Nyt kuulemme, että ryhmien toiminta jatkuu yhä: ryhmät kokoontuvat kuukausittain, vaikka Lähetysseuran tuki on viime vuonna päättynyt.
Ero Länsi-Nepalin uusille hankealueille on silmäänpistävä. Nämä naiset uskaltavat puhua kovaan ääneen tulevaisuudennäkymistään. Nuoret naiset puolestaan uskaltavat unelmoida, toisin kuin tapaamamme verrokkiryhmä: täällä yksi nuori haluaa opettajaksi, toinen armeijaan töihin.
Kyläläiset vievät meitä katsomaan työn tuloksia. Näettekö tuon pienen viljelytunnelin? Se hankittiin perheelle kehitysyhteistyön tuella. Nyt vieressä kohoaa vieläkin isompi kasvihuone, johon perhe investoi itse. Siitä riittää jo viikoittain tomaattisatoa myyntiin.
Yhdessä talossa liesi sytytetään biokaasuteknologialla, toisesta löytyy puuta säästävä liesi, joka käyttää jopa puolet vähemmän puuta, mikä suojelee alueen puita hakkuilta. Samalla naisten terveys kohenee, sillä savut on ohjattu kulkeutumaan ulos talosta.
Toisessa talossa ihastelemme hyvävointista vuohilaumaa. Kun hanke antaa yhdelle kyläläiselle vuohen, antaa tämä ensimmäisen kilipukin eteenpäin toiselle perheelle ja näin hyvä kiertää. Yhteisö on myös saanut koulutusta muun muassa kanan- ja vuohenkasvatuksesta. Mutta ennen kaikkea täällä on tapahtunut sitä kuuluisaa voimaantumista:
”Haluamme olla itsenäisiä naisia, joilla on oma toimeentulo, eikä meidän tarvitse pyytää rahaa miehiltämme. Ja haluamme, että tytöistämme tulee yrittäjiä”, viljelijäryhmän puheenjohtaja Chandra Kumari Sonar, 42, sanoo, jatkaen:
”Ennen jouduimme ostamaan kasviksia. Nyt saamme viljelmistämme tarpeeksi perheillemme. Saamme jopa ylijäämää, jota voimme myydä markkinoilla ja saada tuloja. Ja viljelytunneleiden avulla voimme viljellä myös satokausien ulkopuolella.”
Pandemian aikana kehitysyhteistyötä muutettiin myös vastaamaan kriisin. Nuoret esimerkiksi mobilisoituivat jakamaan yhteisölle kasvomaskeja ja saippuoita sekä oikeaa tietoa koronaviruksesta vellovien huhutietojen keskellä.
”Kehitysyhteistyö ei ole laastariapua”
Viimeisen vierailupäivän päätteeksi istun Pippa Laukan kanssa alas bambusta tehdyille penkeille, jotka on rakennettu naisten- ja nuortenryhmien kokoontumisia varten. Taustallamme häämöttää Hilekharkan dalitkylä, jossa juuri vierailimme. Miltä vierailu tuntui Laukasta?
”Täällä näkyi tekemisen meininki ja ne mahdollisuudet, joita kehitysyhteistyö on tuonut tälle yhteisölle.”
Laukka ajattelee, että suomalaisilla olisi paljon opittavaa nepalilaisilta: ”Tätä nepalilaisten yhteisöllisyyttä pitäisi harjoitella myös meillä Suomessa.” Lääkäriin teki vaikutuksen naisten sinnikkyys ja sisu. Se, miten naiset ovat itse voimaantuneet ajamaan omia oikeuksiaan yhteisössään ja edistämään omaa yrittäjyyttään sekä perheiden toimeentuloa. He kertoivat meille, kuinka myös miehet on otettu kehitykseen mukaan, keskustelemaan ryhmään mukaan muun muassa alkoholin käytön haitoista.
Entä mitä Laukka ajatteli kehitysyhteistyöstä ennen matkaa?
”Kehitysyhteistyö oli vielä tuolloin omassa elämässäni aika kaukainen ajatus. Minulle ei ollut ikinä konkretisoitunut, mitä se käytännössä tarkoittaa. Tiesin, että rahaa menee jonnekin, mutten tiennyt, luoko se tuottavuuspotentiaalia.”
Ovatko ajatukset vierailun myötä muuttuneet?
”Kyllä – näen täällä aitoja muutoksia ihmisten elämässä. Verrattuna Jajarkotiin, jossa työ oli vasta alkanut, täällä Dhadingissa ihmiset ovat silminnähden energisiä, hyvävointisia, eivätkä he yski, toisin kuin Jajarkotin alueella, jossa olivat savuttavat tulisijat. En olisi voinut kuvitella, miten ihmisten elämä on muuttunut näin paljon, sen näkee heidän koko olemuksestaan. Naisten potentiaali on lähtenyt kertaantumaan ja yhteisö on alkanut itse ajattelemaan, miten he voivat jatkaa oman alueen kehitystään. Siitä syntyy pitkäkestoista muutosta.”
Laukka sanoo toivovansa, että jokaisella suomalaisella olisi mahdollisuus vierailla vastaavassa paikassa. Nyt hänelle on tärkeää välittää ja kertoa näistä tunnelmista muille.
”Täällä tehdään tärkeää ja arvokasta työtä, pelastetaan ei pelkästään ihmiselämiä, vaan kokonaisia kyläyhteisöjä.”
Kenties tärkein oivallus Laukalle olikin päivittää näkemyksensä kehitysyhteistyöstä nykypäivään. Tarpeet lähtevät paikallisista itsestään ja avun vievät perille osaavat paikalliset järjestöt suomalaisten tuella, kuten tässä tapauksessa nepalilainen Sahas-järjestö, jonka kanssa Lähetysseura on työskennellyt jo vuosia.
”Neljän vuoden päästä haluamme nähdä samanlaisia tuloksia myös Länsi-Nepalin Jajarkotissa kuin tänään täällä Dhadingin vanhalla hankealueella”, Sahas-järjestön toiminnanjohtaja Surendra Shrestha lupaa.
Tarkoitus ei ole luoda passiivista apuriippuvaisuutta, vaan voimaannuttaa ihmiset ajamaan itse omia oikeuksiaan. Sahas-järjestön työskentelytapa on erityisesti yhteisöjä huomioiva: siinä kylien ihmiset sekä viranomaiset tuodaan yhteen tekemään yhteistyössä työtä alueen kehityksen eteen.
”Kehitysyhteistyössä autetaan ihmisiä auttamaan itseään. Se on minulle tärkeää: tämä ei ole laastariapua, vaan sillä on pitkäkestoisesti parantava vaikutus”, Pippa Laukka summaa.
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Teksti: Mimosa Hedberg
Fakta: Nepalin kehitys ja ilmastonmuutos
- Nepal on tutkimusten mukaan hyvin haavoittuvassa asemassa ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
Ilmastonmuutos synnyttää Nepalissa vakavia seurauksia etenkin pienviljelyksestä elävien haavoittuvien yhteisöjen toimeentuloon, ruokaturvaan ja ravinnon laatuun. - Lähetysseuran kehitysyhteistyöllä parannetaan köyhien perheiden ruokaturvaa ja ravitsemusta ilmastokestävillä viljelytavoilla sekä matalan kynnyksen teknologioilla. Samalla tehdään vaikuttamistyötä, jotta paikallisviranomaiset saadaan sitoutettua ilmastonmuutoksen sopeutumistoimiin.
- Nepal on ollut Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani jo 1980-luvulta lähtien. Suomen Lähetysseura on tehnyt työtä Nepalin kehityksen eteen 1970-luvulta lähtien.
- Ulkoministeriön tuoreen kehitysyhteistyön tulosraportin mukaan Nepalissa saatu aikaan merkittäviä kehitysyhteistyötuloksia viime vuosina. Pitkäjänteisen kehitysyhteistyön tuella köyhyys on vähentynyt, lukutaito lisääntynyt ja puhdasta vettä on nyt lähes kaikkien saatavilla.
- Nepal tähtää poistuvansa maailman vähiten kehittyneiden maiden listauksesta (least developed countries, ns. LCD-maat) alemman keskitulon maiden joukkoon vuoteen 2026 mennessä. Ilmastonmuutos kuitenkin uhkaa maan kehitystä.
