Musta savu tunkeutuu keuhkoihin. Se työntyy tasaisesti ulos pienen huoneen nurkkaan rakennetusta saviliedestä, jossa palaa avotuli. Seinät ja lattia on taputeltu punertavasta savesta, pienistä ikkunoista paistaa sisään vain hieman valoa. Tuoleja ei ole, siellä täällä lojuu pannuja ja punottuja koreja.
Pippa Laukka istuu lattialla nepalilaisnaisten ympäröimänä. Pikkuruiseen keittiöön on ahtautunut yhdeksän naista sekä tyttöä. Yksi naisista ojentaa Laukalle taikinaa ja näyttää, miten siitä pyöritellään liedellä paistettavia leipäsiä. Pienet leivät alkavat hitaasti muovautua yksi toisensa jälkeen Laukan käsissä. Naiset opastavat ja kannustavat vieressä.
Laukka kysyy naisilta, miten kuukautisiin suhtaudutaan kylässä. Naiset kertovat, että kuukautisten aikana he eivät saa kokata perheelleen ruokaa, vaan naiset ja tytöt joutuvat eristäytymään erilliseen huoneeseen kuukautisten ajaksi. Laukka kuuntelee naisten kuvailua keskittyneesti. Kuukautismajaan tässä kylässä ei tarvitse mennä, kuten joissakin muissa Nepalin syrjäkylissä. Silti sukupuoleen liittyvät tabut ja haitalliset perinteet, kuten lapsiavioliitot, istuvat sitkeässä.
Pian Laukalle esitellään nokkoskasvia, joka kasvaa alueella luontaisesti. Kasvia hyödynnetään täällä ruoanlaitossa, naiset kertovat.
”Tiesittekö, että nokkonen on hyödyksi myös kuukautisten aikana? Siitä saa rautaa”, Laukka sanoo. Naiset eivät tienneet tätä.
Laukka kysyy vielä naisilta, mitkä ovat alueen suurimmat haasteet naisten oikeuksissa. Vastaus on yksimielinen: naisille ei ole ollut saatavilla koulutusta, eikä monikaan huoneen naisista ole päässyt käymään kouluja. Ja kun ei ole koulutusta, ovat mahdollisuudet toimeentuloon hyvin rajalliset.
Vaikea matka kehitysyhteistyön ytimeen
Matka Länsi-Nepalin Jajarkotin piirikuntaan ja Lotpakhan kylän savuiseen keittiöön ei ole helppo. Ensin on lennettävä Kathmandusta Nepalgunjin rajakaupunkiin, josta alkaa yli kuuden tunnin automatka kohti pohjoista. Mutkittelevat ja kapeat ajotiet kulkevat läpi luonnonsuojelualueen, jossa elää Nepalin suurin tiikerikanta.
Mitä kauemmas asutuskeskuksista matka käy, sitä huonommassa kunnossa tiet ovat. Jajarkotissa jokaiseen kilometriin mahtuu hurjan näköisiä maanvyörymiä.
”Onhan tämä aikamoista off roadia! Tässä on maanvyörymiä ja tie on niin kapea, että hyvä kun auto mahtuu kulkemaan. Vieressä on satojen metrien pudotus. Mutta meillä on niin hyvä nepalilainen kuski, että tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta”, Laukka sanoo pomppuisen auton kyydistä.
Nepalilaisille vaikea matka on arkea; se hidastaa tai jopa estää pääsyn markkinoille tai julkisten palveluiden pariin.
Kun tie päättyy, on aika kävellä tunti pikkuruista polkua ylämaastoon, ympärillä Nepalin vuoristoseutujen upeat maisemat ja kerrostetut viljelmät. Tänne Pippa Laukka on tullut tutustumaan nepalilaisen Group of Helping Hands (Sahas) -järjestön toteuttamaan Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeeseen, joka on alkanut tänä vuonna.
Lähetysseuralla on pitkä historia yhteistyöstä Sahas-järjestön kanssa. Uusi hanke keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen Nepalin kaikkein haavoittuvimpien ihmisten parissa, joita muu apu tai valtion palvelut eivät tavoita.
Varmuus ruuasta vain kuukauden vuodessa
Yhtenä työn tavoitteena on, että vuoden 2025 lopulla 70 prosenttia työn piirissä olevista naisista on kasvattanut ruoantuotantoaan, toimeentuloaan ja ravintoa. Tähän pyritään pääsemään monipuolistamalla naisten tulonlähteitä, kuten hyödyntämällä viljelyssä ilmastokestäviä lajikkeita sekä viljelyskoulutuksilla.
Mutta vuoteen 2025 on vielä pitkä matka. Lotpakhan kylässä tutustumme siihen, miltä vasta alkanut kehitysyhteistyö näyttää. Pippa Laukka kysyy hankkeessa perustetun yhteisöryhmän jäseniltä, mikä tekee heidät onnelliseksi.
”Puhtaat vaatteet ja hyvä ruoka”, muiden naisten kanssa ringissä istuva Lila Shahi toteaa.
Ruuan riittävyys on alueella iso ongelma.
”Kun teimme hankkeen lähtötilanteen selvitystä, havaitsimme, että kylien perheistä 40 prosentilla on tarpeeksi ruokaa omasta viljelytuotannosta vain 1-3 kuukaudeksi vuodessa”, sanoo Sahas-järjestön hankekoordinaattori Maniksha Acharya.
”Lähes 50 prosentilla riitti ruokaa 4-6 kuukaudeksi, mikä ei sekään ole hyvä tulos”, Acharya jatkaa.
Kehitysyhteistyöhankkeessa perustetaan yhteisöihin 45 naistenryhmää, joista iso osa tulee erilaisista vähemmistöryhmistä, kuten niin sanotusta alakastisesta dalittaustasta.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat näiden perheiden elämässä jo nyt: tänä vuonna monsuunisateet tulivat Nepalissa entistä rankempina ja sen myötä maanvyörymät katkaisivat lukuisia teitä. Epävarmat ja vaihtuvat sääolot vaikuttavat suoraan ruoantuotantoon, minkä takia sadot ovat pienempiä.
Maanvyörymä pyyhki pois vesipisteen
Lila Shah ei tiedä omaa ikäänsä: hän arvelee olevansa ehkä 50-vuotias. Shahi kertoo, että hänet naitettiin arviolta vain 12-vuotiaana.
”En päässyt ikinä kouluun, sillä ei täällä ollut kouluja, kun olin nuori. Osaan kirjoittaa vain oman nimeni.” Nyt tilanne on koulutuksen puolesta jo hieman valoisampi: kaikki kylässä tapaamamme tytöt käyvät jo koulussa, vaikka kouluja piinaavat yhä opetuksen heikko laatu ja opettajien poissaolot.
Shahin perhe saa elantonsa maanviljelyksestä – ja se on käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi.
”Ruokaa ei ole riittävästi. Omista viljelmistä saamme vain yhden kuukauden ruuat. Mieheni on joutunut lähtemään töihin Intiaan, jotta meillä olisi varaa ostaa ruokaa.”
Nainen listaa maanviljelyn haasteita: monsuunikauden ulkopuolella kuivuus piinaa eikä vettä riitä viljelyyn tarpeeksi. Toisaalta sateet tulevat entistä epävakaammin. Viime sadekaudella satoi erityisen runsaasti, mikä tuhosi alueen riisisatoja.
”Viljelystä on tullut joka vuosi hankalampaa. Tänä vuonna oli vaikeampaa kuin viime vuonna.”
Shahi osoittaa ylärinteeseen, jossa aikaisemmin sijaitsi vesipiste. Nyt maanvyörymä on pyyhkinyt sen pois.
Tarve kehitysyhteistyölle valtava
Kyläläisten yksi selkeä toive kehitysyhteistyölle on, että alueen maanviljelyä saataisiin kehitettyä tuottavammaksi. Entä mitä toiveita Shahilla on?
”Haluan nähdä kyläläiset onnellisina. Haluamme oppia taitoja, joista voimme aidosti hyötyä.”
Lähetysseuran tukemassa kehitysyhteistyössä halutaan varmistaa, että kunnallisviranomaiset saadaan mukaan muutokseen tukemaan alueen yhteisöjä ja kiinnostumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista alueen yhteisöihin.
”Me olemme täällä vain neljä vuotta, mutta kunnan viranomaiset ja kyläläiset jäävät kamppailemaan ongelmien kanssa sen jälkeenkin. Siksi työstä on saatava kestävää”, Acharya sanoo.
Pippa Laukka näki omin silmin, miten suuri tarve kehitysyhteistyölle on Länsi-Nepalissa, joka on maan vähiten kehittyneintä aluetta.
”Aiemmin ruokaa riitti pidemmäksi aikaa, mutta nyt monessa perheessä syödään päivittäisen kolmen aterian asemesta vain kahdesti ja sekin ruoka on yksipuolista ja ravintoköyhää. Tilanne on todella hälyttävä ja se näkyy esimerkiksi siten, että lasten kasvu on hidastunut”, Laukka kuvailee.
Hän kertoo nähneensä omin silmin, kuinka Jajarkotin syrjäkylien ihmisryhmät ovat syrjittyjä ja nurkkaan ajettuja. Kun ihmiset ovat niin syrjittyjä ja epätietoisia omista oikeuksistaan, on muutosta vaikea ajaa omasta yhteisöstä lähtöisin.
”Siksi kehitysyhteistyön tarve on elintärkeää. Samalla olin vaikuttunut siitä, miten sitkeitä, periksiantamattomia ja ahkeria nämä ihmiset olivat. He ovat eläneet haastavissa olosuhteissa aina ja jos heidän asennettaan pitäisi jollain sanalla kuvata, se olisi sisu.”
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Teksti: Mimosa Hedberg
- Nepal on tutkimusten mukaan hyvin haavoittuvassa asemassa ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
Ilmastonmuutos synnyttää Nepalissa vakavia seurauksia etenkin pienviljelyksestä elävien haavoittuvien yhteisöjen toimeentuloon, ruokaturvaan ja ravinnon laatuun. - Lähetysseuran kehitysyhteistyöllä parannetaan köyhien perheiden ruokaturvaa ja ravitsemusta ilmastokestävillä viljelytavoilla sekä matalan kynnyksen teknologioilla kuten puuta säästävillä liesillä. Samalla tehdään vaikuttamistyötä, jotta paikallisviranomaiset saadaan sitoutettua ilmastonmuutoksen sopeutumistoimiin.
- Nepal on ollut Suomen pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani jo 1980-luvulta lähtien. Suomen Lähetysseura on tehnyt työtä Nepalin kehityksen eteen 1970-luvulta lähtien.
- Ulkoministeriön tuoreen kehitysyhteistyön tulosraportin mukaan Nepalissa on saatu aikaan merkittäviä kehitysyhteistyötuloksia viime vuosina. Pitkäjänteisen kehitysyhteistyön tuella köyhyys on vähentynyt, lukutaito lisääntynyt ja puhdasta vettä on nyt lähes kaikkien saatavilla.
- Nepal tähtää poistuvansa maailman vähiten kehittyneiden maiden listauksesta (least developed countries, ns. LCD-maat) alemman keskitulon maiden joukkoon vuoteen 2026 mennessä. Ilmastonmuutos kuitenkin uhkaa maan kehitystä
Artikkelia päivitetty 15.3.2023
