Monet kehittyvät maat ovat velkakriisissä eivätkä ne ole houkutelleet yksityisiä sijoituksia. Akuuttia talousahdinkoa syventävät rajut kehitysrahoituksen leikkaukset. Kansainvälinen kehitysrahoitus väheni vuonna 2025 edellisvuodesta 23,1 prosenttia. Tämä on suurin vuosittainen pudotus kehitysrahoituksen historiassa.
Humanitaariset tarpeet ovat kasvussa ja globaali epävarmuus ja turvattomuus ovat lisääntyneet. Lähi-idän jatkuvalla, laajalla konfliktilla on maailmanlaajuisia taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi ruokaturva on heikentynyt energian hinnan noustua, kauppareittien häiriinnyttyä ja paikallisen tuotannon vaikeuduttua. Kehitysrahoituksen lisäksi OECD-maiden antama humanitaarinen apu on vähentynyt dramaattisesti sama aikana (35.8 prosenttia). On arvioitu, että jatkuvien ja syvien leikkausten seurauksena jopa 23 miljoonaa ihmistä kuolee ehkäistävissä oleviin tauteihin ja globaali epävakaus jatkaa kasvuaan.
Kehitysrahoituksen muutosten taustalla ovat suurimpien kehitysrahoittajien – Saksan, Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Japanin ja Ranskan samanaikaiset kehitysrahoituksen vähennykset. Yksin Yhdysvaltojen antama kansainvälinen kehitysrahoitus väheni lähes 60 prosenttia. Rahoittajien yhdessä sopima tavoite on, että kehitysrahoitusta tulisi antaa vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulosta. Tähän yltävät vain Norja, Luxemburg, Ruotsi ja Tanska. Suomi on selvästi irtautunut pohjoismaisesta viiteryhmästään kehitysyhteistyöleikkaustensa myötä. Suomen tuki kehitysyhteistyöhön jää noin 0.31 % prosenttiin. Ennusteiden mukaan OECD/DAC-maiden kehitysrahoitus vähenee edelleen 5,8 prosenttia vuonna 2026, eikä tämä arvio vielä sisällä tämänhetkisen Lähi-idän kriisin aiheuttamaa lisäkuormitusta.
Kehitysyhteistyötä on kohdennettava köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseen
Näissä oloissa kehitysyhteistyötä on uudistettava. Rahoitusta tulee ohjata köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseen maissa, jotka eivät houkuttele kaupallisia investointeja. Lahjamuotoisen kehitysrahoituksen kohdentaminen haavoittuvassa asemassa olevien tukemiseen vähiten kehittyneissä maissa on järkevää, sillä näissä ympäristöissä köyhyys on syvintä, köyhyyden vaikutukset kasautuvimpia ja ennaltaehkäisevän toiminnan hyödyt suurimmat.
Näin voidaan välttää inhimillisesti ja taloudellisesti kalliimpia kriisejä. Jokainen euro tuo näin maksimaalisen määrän inhimillistä hyötyä. Kohdentamatta jättäminen heikentäisi Suomen arvo- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita ja rapauttaisi Suomen jo tekemiä kansainvälisiä sitoumuksia.
Kehitysrahoitus on investointi Suomen turvallisuuteen
Kehitysrahoituksen leikkauksia on Suomessa perusteltu esimerkiksi Euroopan turvattomuuden lisääntymisellä, tarpeella investoida puolustusmenoihin ja halulla sopeuttaa kotimaan taloutta.
Tosiasiassa kehitysrahoitus on investointi Suomen turvallisuuteen ja yhteiseen hyvinvointiin. Köyhyys, haurastuvat valtiot, ruokakriisit ja konfliktit synnyttävät epävakautta, joka heijastuu Eurooppaan muuttoliikkeenä, terrorismiriskeinä, kyberuhkina ja humanitaarisina kriiseinä. Pakolaiskriisit, konfliktit ja pandemiat maksavat enemmän, kuin niiden ehkäisy. Taloudellisesti on vastuullista hoitaa riskejä ajoissa, eikä sammutella tulipaloja kalliilla.
Köyhyyttä Suomessa ei vähennetä lisäämällä köyhyyttä muualla.
Köyhyyttä Suomessa ei vähennetä lisäämällä köyhyyttä muualla. Kehitysyhteistyö edustaa murto-osaa valtion budjetista, mutta Suomi saa kehitysyhteistyöstä myös vipuvaikutusta, jota ei voi mitata rahassa. Luottamukselle, uskottavuudelle ja vaikutusvallalle on mahdotonta laittaa hintalappua. Vetäytyminen kehitysrahoituksesta ei tee maailmasta turvallisempaa, vaan arvaamattomamman.
Läntisten avunantajien vetäytymisellä on vaikutusta myös siihen, mitä rahoitetaan. Pandemian jälkeen demokratian taantuminen on kiihtynyt, ihmisoikeuksia vastustavat liikkeet ovat vahvistuneet ja kansalaisyhteiskunnan tila on kaventunut. Nämä muutokset vaikuttavat myös Suomen tulevaisuuteen ja turvallisuuteen. Siksi Suomen tulee jatkaa vahvaa ihmisoikeusperustaisuuttaan kaikessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan ja myös kehitysyhteistyöllään edelleen vahvistaa ihmisoikeuksien toteutumista ja vähentää köyhyyttä.
Tämän rinnalla Suomen kannattaa edistää nykyistä aktiivisemmin kaupallista yhteistyötä globaalin etelän nopeasti kasvavien talouksien kanssa. Tämä täydentää kehitysyhteistyötä. Tiukassakin taloustilanteessa Suomi voi kasvattaa finanssisijoituksiaan esimerkiksi puhtaan siirtymän edistämiseksi.
Pauliina Parhiala
toiminnanjohtaja
Lähteitä
Munk, C., et al. (2026). “The human cost of reduced official development assistance for health: a modelling study of avoidable mortality in 93 low-income and middle-income countries.” The Lancet Global Health, Volume 14, Issue 2.
Valtiovarainministeriön ehdotus valtiontalouden kehyspäätökseksi vuosille 2027-2030
