Kahden lapsen isä, presbyteerikirkon pastori Milton Mejía joutui vuonna
2006 lähtemään Kolumbiasta Yhdysvaltoihin, koska häntä uhattiin ja syytettiin perättömästi sissiryhmään kuulumisesta. Taustalla oli Mejían työ ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Kolmen vuoden jälkeen hän palasi takaisin Kolumbiaan.
”Kun palasin takaisin, minua alettiin taas uhkailla. Enää en lähtenyt, vaan yritin pitää huolta itsestäni.”
Kirkossa jotkut kysyivät, miksi Mejía sotkeutui ihmisoikeuksiin ja poliittisiin asioihin. He sanoivat, että jos pappi keskittyy saarnaamaan, ei tule ongelmia.
”Jumalalle kiitos, olen voinut jatkaa kirkon työssä ja johdan nyt DiPaz-verkostoa”, Mejía sanoo.
DiPaz on kristittyjen kirkkojen ja järjestöjen rauhantyöhön keskittyvä verkosto. DiPaz oli aktiivisesti mukana sissiryhmä Farcin ja hallinnon vuoropuhelussa, josta seurasi Kolumbian rauhansopimus vuonna 2016. DiPaz on myös yksi Lähetysseuran uuden Suomen ulkoministeriön rahoittaman rauhanhankkeen kumppaneista. Mejía
koordinoi hankkeen työtä. Hankkeessa ovat mukana myös Kolumbian evankelis-luterilainen kirkko ja Kirkkojen maailmanneuvosto.
Rauhansopimuksesta huolimatta maa on edelleen rauhaton ja kahtia jakautunut. Aseellisten ryhmien vakavat väärinkäytökset siviilejä kohtaan ovat jatkuneet. Maassa on myös murhattu ihmisoikeuspuolustajia. Hallitus käy tällä hetkellä vuoropuhelua Ejército de Liberación Nacional -sissiryhmän (ELN) ja Farcin toisinajattelijoiden Estado Mayor Central -ryhmän kanssa. Lisäksi hallitus on aloittamassa dialogin Farcin toisen toisinajattelijoiden ryhmän, La Segunda Marquetalian, kanssa. Lisäksi on meneillään alueellisia rauhanprosesseja esimerkiksi kaupunkialueilla, joita kontrolloivat aseelliset joukot ja joilla on laitonta taloutta.
Lähetysseuran ja sen yhteistyökumppaneiden uusi hanke vahvistaa kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä rauhantyössä. Se tukee myös Kolumbian eri alueilla käynnissä olevia rauhanprosesseja ja vuoropuheluja. Tämä suoraan paikallisyhteisöissä tapahtuva työ on Mejían mukaan hankkeen tärkein osa, sillä paikalliset rauhanprosessit vähentävät väkivaltaa alueilla.
Hankkeessa tehdään vaikuttamistyötä Kolumbian hallituksen ja aseellisten ryhmien suuntaan, jotta ne edistäisivät rauhaa. Hanke vaikuttaa myös kansainvälisesti, jotta kansainvälinen yhteisö tukisi Kolumbian rauhanprosessia.
Sissiryhmät kuuntelevat kirkkoja
Mejían mukaan Kolumbiaan on luotava nykyistä paljon laajempi rauhankulttuuri, joka vahvistaisi kansalaisten enemmistön tukea rauhalle. Kun rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 2016, ihmiset äänestivät rauhansopimusta vastaan. Myös monet kirkoissa toimivat ihmiset, erityisesti kirkkojen konservatiiviset ryhmittymät, äänestivät sopimusta vastaan.
”On kristillisiä ryhmiä, jotka eivät hyväksy sissien kanssa tehtyä työtä tai seksuaalista moninaisuutta. He sanovat, että rauhanprosessi haluaa laillistaa abortin. He liittävät meidän työmme ja rauhanprosessin LGTBI-väestön, aborttien ja samaa sukupuolta olevien parien avioliiton tukemiseen”, Mejía sanoo.
Hänen mielestään uskonnollisilla toimijoilla on oma tärkeä osansa rauhantyössä.
”Uskontoa käytetään sotien ja syrjinnän oikeuttamiseen. Me sanomme tällaiselle ei. Meidän vastauksemme on rauhan evankeliumin julistaminen. Ihmiset tulevat kirkkoon etsimään tukea ja suojaa. Kirkot ottavat vastaan konfliktin uhreja ja myös aseellisten ryhmien edustajia ja auttavat heitä jälleenrakentamaan elämänsä”, Mejía kertoo.
Kirkoilla on hänen mukaansa vaikutusvaltaa vaatia hallitusta ja aseellisia ryhmiä solmimaan rauha.
”Rauhanneuvotteluissa on paljon jännitteitä ja kriisejä. Me olemme osapuoliin yhteydessä ja keskustelemme, jotta he eivät lähtisi neuvottelupöydästä ja pääsisivät sopimukseen. He kuuntelevat kirkkoja”, Mejía sanoo.
Mejían mukaan nykyinen hallinto antaa uskonnollisille toimijoille entistä enemmän osallistumismahdollisuuksia rauhanvuoropuheluihin, joita käydään aseellisten ryhmien kanssa. Siksi DiPaz ja Kirkkojen maailmanneuvosto on kutsuttu osallistumaan moniin rauhanprosesseihin.
”Kun Farc ja hallitus kävivät rauhanneuvotteluja, puhuimme heille ja he kuuntelivat. Rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen tuimme lähes 15:tä paikkaa, joissa Farc-taistelijat allekirjoittivat rauhansopimuksen. Edelleen tarjoamme heille hengellistä tukea. He antavat tunnustusta työllemme.”
DiPaz on käynyt dialogia myös ELN-ryhmän kanssa. Mejían mukaan sissiryhmässä on toiminut myös pappeja, kuten Camilo Torres ja Manuel Perez, joka oli yksi ryhmän korkeimmista komentajista.
Siksi nyt voidaan käydä keskustelua siitä, miten kristityt toteuttavat sosiaalista vastuuta evankeliumiin perustuen.
”Toki on myös jännitteitä, sillä me ajattelemme, että kristittyjen ei pidä tarttua aseisiin. Kunnioitamme keskustelukumppaniamme, mutta sanomme, että tämä ei voi jatkua, sota ei ole oikea tie. Sota aiheuttaa kuolonuhreja ja niin paljon vahinkoa yhteisöille.”
Hän painottaa kärsivällisyyttä Kolumbian vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ratkaisussa.
”On säilytettävä toivo siitä, että rauha on mahdollinen. Konflikti ei ratkea sotimalla. On käytävä dialogia ja solmittava rauhansopimuksia. On vaadittava sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia, jotta yhteiskunta vahvistuu. On rakennettava laajempaa demokratiaa, joka tunnistaa moninaisuuden ja mahdollistaa kaikkien osallistumisen. Se vaatii aikaa, mutta täytyy olla kärsivällinen. Ennen kaikkea täytyy rukoilla.”
Teksti: Minna Havunen
