Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Papin työpäivä Kambodžan maaseudulla

Millainen on pastorin tyypillinen työpäivä? Eräänä helmikuisena päivänä Sreyleak Touch otti mukaansa Lähetysseuran Mekongin alueen tiedottajan, Ilkka Koiviston. Ilkka totesi, että Sreyleak on paitsi kiireinen myös kuunteleva pappi.

Kuva 1/17

Klo 8:30. Päivä alkaa aamuhartaudella. Mukana on yhteensä kymmenen kirkon työntekijää ja vapaaehtoista. Sreyleakin vieressä Raamattua tutkii Sarath.

Kuva 2/17

Päivän raamatunkohta on 1. Tim 6. Sreyleak opettaa: ”Todellinen rikkaus ei ole omaisuudessa vaan sydämessä, jonka Jumalan rakkaus saa täyttää. Moni voi haluta kristityksi saadakseen jotakin taloudellista hyötyä, mutta se hyvä, jonka Jumala antaa, on rauha.”

Kuva 3/17

Klo 9:00. Sreyleak käynnistää kirkon pihakatoksessa moponsa ja suuntaa päivän ensimmäiseen tapaamiseen. Hän lähtee kutsumaan kyläläisiä tulevan torstain rukouskokoukseen, jonka aiheena on korona-virus.

Kuva 4/17

Rouva Weit toivottaa Sreyleakin tervetulleeksi iloisella hymyllä. Sreyleak kyselee kuulumisia: Miten kirkon antamat kanat jaksavat? Tarvitsevatko he lisää kanoja? Puolen tunnin rupattelun jälkeen Sreyleak ottaa puheeksi tulevan torstain kokouksen.

Kuva 5/17

Weitin äidillä Wanilla on kodin edustalla pieni putiikki. Sreyleak ostaa syötäväksi neljä mangoa. ”Yleensä he tarjoavat vierailleen mangot, mutta tällä kertaa minä halusin maksaa.”

Kuva 6/17

Klo 9:45. Matka jatkuu. Krousin kylä on pieni ja välimatkat ovat lyhyitä. Kylässä asuu noin 3 500 ihmistä. Heistä noin 150 kuuluu Sreyleakin seurakuntaan, joka on Kambodžan luterilaisen kirkon vanhin seurakunta.

Kuva 7/17

Klo 9:50. Parin kilometrin päässä Weitin kodista asuu rouva Srai. Aikaa keskusteluun vierähtää täälläkin puoli tuntia. Kysyn, että eikö joitakin vierailuja voisi hoitaa kännykällä? ”Haluan tavata ihmiset kasvotusten. Henkilökohtaisia tapaamisia ei korvaa mikään”, Sreyleak vastaa.

Kuva 8/17

Klo 10:20. Ennen seuravaa etappia Sreyleak poikkeaa rakennuksessa, jossa kirkon vapaaehtoiset opettavat lapsille englantia ja khmeriä. Valkotaululla on kirjoitettuina numerot yhdestä kymmeneen molemmilla kielillä. Sreyleak tiedustelee opettaja Paryltä, onko hänellä työssään kaikki, mitä hän tarvitsee.

Kuva 9/17

Klo 10:45. Päivän viimeinen tapaaminen seurakuntalaisen kanssa. Rouva Sokin kanssa keskusteluun vierähtää kokonainen tunti. Tapaamisen jälkeen Sreyleak kertoo minulle: ”Olen hyvä kuuntelemaan.”

Kuva 10/17

”Minkälaisia murheita kylän ihmisillä on”, kysyn Sreyleakilta. Hän kertoo, että jotkut asukkaat pilkkaavat seurakunnan jäseniä. ”Jos kerran teillä on tämä Jeesus-jumala, niin miksi te olette edelleen köyhiä ja sairaita”, he kyselevät. Sreyleakin vastaus on: ”Kristuksessa meillä on toivo. Koittaa päivä, jolloin me olemme vapaat kaikista sairauksista.” Seurakuntalaisia on myös parantunut rukouksen avulla. Silloin heiltä kysytään näin: ”Mihin enää tarvitset Jeesusta? Sinähän olet jo parantunut!”

Kuva 11/17

Klo 11:45. Sreyleak palaa takaisin kirkolle ja kävelee lähellä olevaan kotiinsa ruokkimaan kanat. 160 kanaa ja kukkoa saa jyviä ja vettä. Krousin kirkko antaa monille jäsenilleen kanoja toimeentuloa varten. Sreyleak haluaa kasvattaa kanoja myös itse, jotta hän osaa paremmin auttaa seurakuntalaisia siipikarjan hoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Kuva 12/17

Klo 12:10. Sreyleak ja työntekijät kokoontuvat syömään lounasta läheisessä ravintolassa.

Kuva 13/17

Klo 13:30. On iltapäivänokosten aika. Sreyleak avaa kotiporttinsa ja vetäytyy hetkeksi hiljaisuuteen.

Kuva 14/17

Klo 14:00. Työpäivä jatkuu kirkolla sähköpostien parissa. Sähköposteja on odottamassa reilut kymmenen, enimmäkseen tukijoilta ja yhteistyökumppaneilta. Viesteihin vastaamisen jälkeen on vuorossa sunnuntain saarnan suunnittelu. Mikä on saarnan aihe? ”Näin kerran, kun jotkut veivät henkien taloon ristin. En vielä tiedä, mitä ajattelen siitä, mutta aion puhua tästä ensi sunnuntaina.”

Kuva 15/17

Päivän työt on tehty. Sreyleak on tänään kuljettanut mukanaan seurakunnan ilojen ja surujen lisäksi myös Suomen Lähetysseuran tiedottajaa. Tarjoudun maksamaan mopon bensat, mutta hän kieltäytyy rahasta.

Kuva 16/17

. ”Muuttuiko elämäsi mitenkään papiksi vihkimisen jälkeen?” kysyn. ”Voi kyllä! Olen nykyään paljon varovaisempi siinä, mitä puhun. Valitsen sanani tarkemmin, sillä tässä kulttuurissa opettajia ja pastoreita kuunnellaan ja kunnioitetaan erityisen paljon. Myös työtä on paljon enemmän kuin ennen, sillä vastuullani on kolme muutakin Kambodžan luterilaisen kirkon seurakuntaa.”

Kuva 17/17

– Tärkeintä on hyvien suhteiden luominen ihmisiin, toteaa Kambodžan luterilaisen kirkon ensimmäinen naispappi Sreyleak Touch. Seurakuntatoiminnassa hän on ollut mukana pitkään, papiksi hänet vihittiin neljä kuukautta sitten.

– Olen kotoisin tästä samasta kylästä, buddhalaisesta perheestä, Sreyleak kertoo. – Ystävä kutsui minut kirkkoon enkä kehdannut sanoa ei. Tunnistin siellä heti rakkauden ilmapiirin.

– Pelkäsin mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Perheeni oli köyhä, eikä meillä ollut varaa antaa rahaa temppelin seremonioihin, joilla sai ansaittua ’pisteitä’. Kun opin tuntemaan Jeesuksen pelastajana, tunsin rauhaa. Sain tehdä hyvää ilman ajatusta ansaitsemisesta. Ymmärsin myös, että Kristus hyväksyi seuraansa köyhimmätkin.

Kambodžan luterilaisen kirkon ensimmäinen seurakunta, Hyvän paimenen seurakunta, syntyi maaseudulle Krousin kylään parin tunnin matkan päähän Phnom Penhistä.

– Ihmiset arvostavat työtämme. He näkevät meidän toimivan kylän parhaaksi, olojen kehittämiseksi. He haluavat myös lasten saavan hyvää opetusta. Englannin ja tietotekniikan opetuksen lisäksi järjestämme koulutusta sienten viljelyssä ja kanan kasvatuksessa.

Teksti ja kuvat Ilkka Koivisto