Sunnuntaina 10.2. vietetään laskiaissunnuntaita. Silloin ”laskeudutaan” paastonaikaan, jolloin valmistaudutaan pääsiäiseen. Paastonaika on myös aikaa, jolloin itse kukin voi tutkiskella Jumalan rakkautta ja miettiä, mitä voisi tehdä lähimmäisten hyväksi.
Suomen Lähetysseuran paastokeräys tukee tänä keväänä väkivallan keskellä eläviä yhteistyökirkkoja Lähi-idässä, Pakistanissa ja Kolumbiassa. Kirkot levittävät rauhan sanomaa ja toimivat monin tavoin helpottaakseen väkivallan ja levottomuuksien keskellä elävien ihmisten elämää. Seuraavassa muutama esimerkki Lähi-idästä.
Töihin muurin toiselle puolelle
Laila Khader tulee joka päivä töihin Jerusalemiin Lähetysseuran Shalhevetjah-keskukseen Beit Jalasta, Länsirannalta. Hän on työskennellyt Shalhevetjahissa vuodesta 2000, ensin siivoojana ja pyykinpesijänä, viimeiset kaksi ja puoli vuotta kokkina.
Levottomuuksien ja ristiriitojen täyttämässä maassa ihmiset tarvitsevat rauhallisen ja turvallisen paikan tulla ja kokoontua. Sellainen on Lähetysseuran Shalhevetjah-keskus Jerusalemissa.
Shalhevetjah-keskus tarjoaa kokoontumispaikan messiaaniselle ja seitsemälle muulle erikieliselle seurakunnalle sekä tukikeskuksen thaimaalaisille vierastyöläisille. Siellä tehdään perhe- ja diakoniatyötä sekä järjestetään leirejä ja erilaisia tapahtumia. Keskus on myös merkittävä lasten ja nuorten kokoontumispaikka, toiminnassa on mukana niin messiaanisia juutalaisia kuin arabinuoria.
Betlehemin seurakuntaan kuuluva Laila on toisen polven luterilainen. Hänen isänsä oli sokea ja opiskeli Jerusalemissa luterilaisessa koulussa, minkä kautta löysi tiensä myös luterilaiseen kirkkoon.
Työmatkaa Lailalla on vain seitsemän kilometriä, mutta hänen on lähdettävä kotoa jo aamuviideltä ehtiäkseen keskukseen seitsemäksi. Ensin hän nousee jyrkkää tietä Beit Jalan pääväylälle, matkustaa pickup-taksilla Betlehemiin ja sitten Betlehemin ja Jerusalemin väliselle raja-asemalle. Siellä hän näyttää palestiinalaisen henkilökorttinsa ja työluvan.
Naimisiin mentyään Laila asui Lontoossa, mutta palasi Länsirannalle miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1994. Hänen kaksi poikaansa ovat aikuistuttuaan kuitenkin palanneet Lontooseen, Länsirannalla ei ole heille työtä.
– Yksinäisyys yllättää joskus iltaisin, mutta koska olen kiireinen sekä kotona että työssä, olen selvinnyt. Viihdyn hyvin työssäni Shalhevetjahissa, hän sanoo.
Taidekurssilta avaimet itsenäiseen elämään
Länsirannalla on 19 pakolaisleiriä, joissa asuu yli 700 000 ihmistä. Yksi heistä on kolmekymppinen palestiinalaisnainen, Hind. Hän on asunut koko ikänsä Betlehemissä Dheishehin pakolaisleirissä, jonne jo hänen vanhempansa muuttivat aikoinaan. Vanhempien kotikylistä on jäljellä vain muisto.
Hind on muslimi, mutta opiskelee keramiikkatöitä luterilaisen kirkon perustamassa Dar al-Kaliman opistossa. Taidekurssin tarkoituksena on auttaa naisia rakentamaan omaa elämäänsä ja hankkimaan tuloja käsitöillä.
– Olen työssä naisten vaatekaupassa, mutta palkka ei riitä elämiseen. Haluan elää omaa elämää ja olla itsenäinen, siksi tarvitsen toisen työn myyjän työn rinnalle. Nyt asun yhdessä äitini ja neljän sisarukseni kanssa kahden huoneen asunnossa. Isä kuoli kahdeksan vuotta sitten.
Taidekurssi on raottanut Hindille ovea itsenäiseen tulevaisuuteen. Perheen toiseksi vanhimpana lapsena hänen on aiemmin pitänyt osallistua nuorempien sisarustensa koulutukseen, mutta nyt hän on jo jonkin aikaa voinut pitää tulot itsellään. Hän puhuu omien työvälineiden ostamisesta ja keramiikan tekemisestä toisten naisten kanssa. Mutta oven avaaminen myös pelottaa.
– En uskalla ajatella tulevaisuuttani sen parempana kuin tilanteeni on tällä hetkellä, hän sanoo.
Silti keramiikasta puhuminen saa hänet syttymään.
– Saven työstäminen, muodon suunnittelu ja värien valinta on pitkä, keskittymistä vaativa prosessi, josta nautin. Silloin unohdan kaikki huoleni. Haluan suunnitella ja tehdä käyttöesineitä. Otan mielelläni vaikutteita vanhasta palestiinalaisesta keramiikasta. Myös luonto inspiroi minua.
Mutta missä Dheishehin ahtaasti rakennetussa 13 000 asukkaan pakolaisleirissä, sen ruuhkaisilla ja pölyisillä kaduilla, näkee luontoa?
– Läheisessä Beit Jalan kaupungissa on puisto, jossa pääsen hengittämään vapaasti, ja kaupungin laitamilla on oliivipuita. Sadeaikana rakentamattomilla maalaikuilla kasvaa krysanteemeja ja punavuokkoja, hän kertoo.
Koulutuksesta toivoa nuorille
Identtiset kaksoset Natalie ja Sally Saliba (17) opiskelevat Toivon koulussa Ramallahissa. Tytöt valmistuvat reilun vuoden päästä ylioppilaiksi.
Toivon koulu on Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon koulu, jossa kristityt ja muslimit opiskelevat yhdessä. Koulussa on runsas 450 oppilasta, joista neljännes kristittyjä. Kaikkiaan kirkon neljässä koulussa opiskelee yli 2000 oppilasta, jotka edustavat melko tasan kumpaakin uskontokuntaa.
– Muslimit ja kristityt elävät täällä kuin siskot ja veljet keskenään, erityisesti luterilaisessa koulussa. Olemme oppineet elämään yhdessä, kertovat Sally ja Natalie.
Toivon koulu on yksi palestiinalaisalueen korkeatasoisimmista kouluista. Koulun tavoitteena on kasvattaa nuoria suvaitsevaisuuteen, oman kulttuurin arvostamiseen, rauhaan ja sovintoon. Noin 90 lasta ja nuorta käy koulua suomalaisten kummien tuella.
– Koulutus on tie parempaan tulevaisuuteen, sanoo tyttöjen isä Samir.
Sally ja Natalie ovat mukana myös koulun kansantanssiryhmässä, joka kävi viime kesänä esiintymässä Suomessakin. Sunnuntaisin tytöt käyvät perheensä kanssa jumalanpalveluksessa Toivon kirkossa.
– Olemme optimistisia tulevaisuuden suhteen. Aiomme pysyä täällä Palestiinassa, sillä ei meillä ole mitään muutakaan paikkaa minne mennä. Täällä on perheemme ja sukumme, sanoo tyttöjen äiti Randa.
Hindiä ja Leila Khaderia haastatteli Pirkko Tuhkanen, Natalie ja Sally Salibaa Marjatta Kosonen
Paastokeräykseen voi osallistua maksamalla pankkitilille IBAN FI38 8000 1400 1611 30, DABAFIHH, viestiksi PAASTO2013 tai netissä www.suomenlahetysseura.fi/lahjoita
Lue lisää Lähetysseuran työstä Lähi-idässä, Pakistanissa ja Kolumbiassa
