Bertta Uturuncossa ensimmäisenä huomio kiinnittyy loistokkaaseen, värikkääseen aymara-kansallispukuun ja knallihattuun. Kansallispukuun pukeutuminen on Bertalle ominaista ja hän kantaakin kansansa vaatteita ylpeydellä joka päivä.
Tapaamisessa vielä suuremman vaikutuksen tekee kuitenkin hänen lähes 20 vuotta kestänyt ura naisten oikeuksien ja aseman parantamiseksi Boliviassa. Hän on työskennellyt Bolivian luterilaisen kirkon naistyön koordinaattorina useamman kerran.
“Tilanne on vakava. Päivittäin voi kuulla naisiin kohdistusta fyysisestä, henkisestä tai taloudellisesta väkivallasta”, Uturunco kertoo.
Bolivia on naisiin kohdistuvissa väkivaltarikoksissa tilastojen mukaan vaarallisin maa naiselle elää Latinalaisessa Amerikassa. Naisen tehtävä yhteiskunnassa on ollut – ja on osin vielä joillakin alueilla – olla hiljaa ja tukea aviomiestään. Myös kirkossa usein tulkitaan Raamatun tekstejä hyvin kirjaimellisesti ja uskotaan naisen rooliin hiljentyä seurakunnassa.
“Mutta kaikki naiset eivät ole vain hiljaa. Minä puhun kyllä ääneen ja paljon!” Uturunco toteaa nauraen.
Vuodesta 2002 alkaen koordinaattorina toimiminen on luonut karuista tilastoista huolimatta toivoa Uturuncoon, ja muutosta on jo ollut havaittavissa. Uturunco painottaa, että kaikki muutos lähtee avoimesta keskustelusta, ja naisten rohkeudesta rikkoa hiljaisuuden kulttuuri.
“Naiset eivät ole tottuneita siihen, että heitäkin kuunnellaan.”
Uturuncoa huolestuttaa myös nuorten parien korkeat luvut avioerotilastoissa.
“Meidän tulee tukea nuoria ja samalla saada heidät ymmärtämään, että fyysinen voimankäyttö ei kuulu perhe-elämään tai parisuhteeseen. Meillä on kymmenen eri toimialuetta, ja suurin osa ihmisistä asuu maalla, missä kouluttaminen ja tiedottaminen ei ole yksinkertainen asia. Moni ei yksinkertaisesti vain tiedä, mikä on väärin.”
Työ naisten parissa tapahtuu erilaisten koulutusten ja seminaarien avulla, joissa naisille kerrotaan heidän oikeuksistaan, oikeuksia tukevista laeista sekä vahvistetaan heidän itseluottamustaan ja kykyjä ilmaista omia tarpeitaan.
“Boliviassa naiset voivat olla hirvittävän ujoja ja pelätä julkisesti puhumista tai esimerkiksi kameran läsnäoloa. Naiset eivät ole tottuneita siihen, että heitäkin kuunnellaan.”
20 vuodessa tilanne on kuitenkin muuttunut huomattavasti, ja Uturuncon mielestä naiset ovat selvästi voimaantuneet tapaamisten avulla. Varsinkin pienissä ryhmissä keskusteleminen on vahvistanut monen uskoa omaan ääneensä ja oikeuksiinsa. Työssä on lisäksi yksi hauska piirre, minkä on todettu auttavan naisia avautumaan – käsityöt.
Hankkeeseen osallistuville naisille opetetaan erilaisia käsitöitä, joiden avulla he pystyvät parantamaan omaa taloudellista tilannettaan.
“Naiset avautuvat helpommin pienissä ryhmissä keskustellen, ja kun he pystyvät samalla tekemään käsillään jotain. Jakamalla oppeja käsitöistä on samalla myös helpompi jakaa suruja ja haasteita, joita he kohtaavat perhe-elämässään”, Uturunco kertoo.
Naiset ja miehet samanarvoisia
Uturunco toivoisi, että tulevaisuudessa naisilla olisi vielä entistä enemmän uskoa itseensä ja johtajuuteensa.
“Meidän naisina täytyy tiedostaa kykymme ja myös vaatia paikkamme yhteiskunnassa johtajina.”
Uturunco on itse oiva esimerkki nuoremmille sukupolville: hän toimi vuosina 2007–2011 kirkon varapresidenttinä, ensimmäisenä naisena koko Bolivian kirkon historiassa.
Uturuncon mielestä on hyvin tärkeää, että myös miehet osallistuvat keskusteluun ja koulutustilaisuuksiin, niin kuin nykyisessä Naiset toivon tiellä -hankkeessa tehdään.
“Välillä miehet eivät halua päästää vaimojaan tapahtumiimme, sillä he luulevat, että naisia yritetään käännyttää miehiä vastaan. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa! Heidän täytyy ymmärtää, että niin seurakunnassa kuin elämässä muutenkin naiset ja miehet ovat samanarvoisia.”
Uturunco muistelee myös ilolla vierailuaan Suomessa ja kaikkia tapaamiaan suomalaisia. Häneen teki suuren vaikutuksen naisten vahva rooli ja järjestelmällisyys Lähetysseurassa. Uturunco kertoo myös hymyillen, miten suomen kieli muistutti häntä kovasti hänen omasta äidinkielestään, aymarasta.
“Haluan lähettää lämpimät terveiset kaikille siskoille ja veljilleni Suomessa. Toivon, että toisiltamme oppiminen ja keskusteleminen ei lopu koskaan!”
Naiset toivon tiellä -hanke päättyi tänä vuonna ja jatkuu vuosina 2023–2025 uutena hankkeena: Toivoa naisten elämään.
Teksti ja kuvat: Anna Lundén
