Madan Damai, 62, tarvitsee perheenjäsentensä tukea aivan perusasioihin kuten vaikkapa pystyssä istumiseen. Neljä vuotta sitten matkalla töistä kotiin Damai sai yhtäkkiä massiivisen aivohalvauksen, jonka seurauksena hänen kehonsa yläosa halvaantui. Aiemmin mies oli nelihenkisen perheen elättäjä, mutta nyt hän on työtön ja tuloton.
Damain asemaa on vaikeuttanut se, että hänellä ei ole pääsyä tarvittavaan tukeen, kuten pyörätuoliin tai ajantasaiseen tietoon eduista ja palveluiden saatavuudesta vammaisille haliyoille. Haliyat ovat Länsi-Nepalin entisiä maaorjia, jotka olivat pitkään pakotettuja viljelemään muiden ihmisten maita hyvin pienellä korvauksella tai jopa ilman korvausta, kunnes Nepalin valtio julisti heidät vapaiksi vuonna 2008.
Damai ei ole vielä saanut Nepalin valtion vammaiskorttia, joka oikeuttaisi hänet tiettyihin etuuksiin. Hän ei ole siksi myöskään hyötynyt fysioterapiapalveluista, joita tulisi olla paikallistasolla saatavilla vammaisille ihmisille.
”Kun halvaannuin neljä vuotta sitten, olen jäänyt hyvin avuttomaksi”, Madan Damai kertoo maatessaan pienen talonsa kuistilla.
Hän asuu vapautettujen haliyoiden yhteisössä Kanchanpurissa Länsi-Nepalissa, yhdessä 32 muun vapautetun haliyaperheen kanssa.
”En ole vielä saanut keneltäkään apua päästäkseni edes lähimpään kaupunginosamme virastoon. Olen kuullut, että apua on saatavilla, mutta kuka auttaa minut sinne ajoneuvolla?” Damai, kuten valtaosa muistakaan entisistä haliyoista, ei kulkuneuvoja omista.
Vammaisille ihmisille ihmisarvoinen elämä
Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan lähes kaksi prosenttia Nepalin väestöstä elää jonkinasteisen vamman kanssa. Kanchanpurin alueella, jossa Damaikin elää, on vammaisia ihmisiä yli 9 000 Nepalin kansallisen vammaisliitto NFDN:n mukaan.
Nanda Raj Bhatta on alueen vammaisaktivisti ja vammainen ihminen itsekin. Vaikka Nepalin vuoden 2015 uusi perustuslaki takaa vammaisten oikeudet, Bhattan mukaan nämä oikeudet eivät ole toteutuneet käytännössä ja Nepalin paikallisviranomaisilla olisi vielä paljon tehtävää täytäntöönpanossa.
”Perustuslaillisesti saavutukset (vammaisten ihmisten oikeuksissa) ovat historiallisia. Sen jälkeen säädetyt lait ovat myös riittävän hyviä. Silti emme ole saaneet ilmaisia terveyspalveluita tai meille suunnattua tietoa. Emme pysty elämään ihmisarvoista elämää, kuten luvattiin”, Bhatta sanoo.
Mobiilisovellus valottaa vammaisten ihmisten asemaa
Haliyoiden parissa toteutettava Lähetysseuran ja kolmen muun järjestön ihmisoikeushanke on vastikään kouluttanut ja mobilisoinut ihmisoikeustarkkailijoita viidessä piirikunnassa Länsi-Nepalin syrjäisimmässä Sudurpaschimin provinssissa. Euroopan unioni rahoittaa hanketta.
Tarkkailijat keräävät tietoa vapautettujen haliyoiden ihmisoikeuksista sekä taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta. On tärkeää kerätä tietoa etenkin vammaisten haliyoiden oikeuksien toteutumisesta. Tiedonkeruuta varten on kehitetty mobiilisovellus, jossa on otettu huomioon myös saavutettavuuden vaatimukset. Sovellus soveltuu näkö- ja kuulovammaisille ihmisille.
Pähkinänkuoressa hanke kerää tietoa vapautettujen haliyoiden nykytilanteesta ja tarpeista, kuten pääsystä koulutuksen ja terveyspalveluiden piiriin sekä esteettömien palveluiden pariin. Sovelluksen tietojen avulla hanke pyrkii lisäämään tietoisuutta paikallispäättäjien parissa ja vaikuttamaan päätöksentekijöihin niin, että entisten maaorjien asema parantuisi yhteiskunnassa, inklusiivisen politiikan täytäntöönpanon myötä.
Näin esteetön infrastruktuuri ja syrjityille ryhmille kuuluvat palvelut ovat toivon mukaan pian paremmin saatavilla, ja hyödyttävät Madan Damain kaltaisia ihmisiä, joita tuki ei ole tähän mennessä kunnolla tavoittanut.
Teksti: Nikita KC, viestintävastaava, ADHICAR-hanke
Käännös: Mimosa Hedberg, viestinnän asiantuntija
Tämä artikkeli on tuotettu Euroopan unionin taloudellisella tuella. Tämän tekstin sisältö on yksinomaan hankekumppaneiden vastuulla, eikä sen voida katsoa heijastavan Euroopan unionin näkemyksiä.
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
Tutustu hankkeen englanninkieliseen nettisivuun täältä.
