Nykyisin Nepalissakin suurin osa lapsista aloittaa koulun. Se jää kuitenkin monilta kesken oppimisvaikeuksien ja vanhentuneiden opetusmenetelmien takia. Näin oli ennen myös syrjäisessä Rukumin piirikunnassa sijaitsevassa Baharan peruskoulussa, jossa on runsas 140 oppilasta esikouluikäisistä 7. luokalle asti.
Kun Lähetysseuran kumppanijärjestö UMN (United Mission to Nepal) aloitti työn koulussa, koulurakennus oli huonossa kunnossa ja oppimisen taso surkea. Luokkahuoneet muistuttivat enemmän karjavajaa kuin luokkaa, sillä niissä pidettiin aika ajoin vuohia ja muuta karjaa. Oppilaille ei ollut tarjolla edes kunnollista vessaa.
Ennen kaikkea oppiminen oli tehotonta, sillä oppikirjoja ja opetusta oli vain nepalin kielellä, vaikka valtaosa oppilaista on kham magarin eli länsimagarin kielen puhujia. Oppilailla oli vaikeuksia ymmärtää opetusta ja poissaolot olivat yleisiä.
Kaikki ovat tyytyväisiä muutoksiin
Aluksi UMN tapasi koulun johtokuntaa, opettajia ja vanhempia. Tehtiin suunnitelma koulun viihtyvyyden parantamiseksi. UMN hankki tyynyjä ja mattoja, koulun johto lupasi kunnostaa vessat sekä asentaa ikkunoita luokkiin.
Koulun opettajat saivat koulutusta oppilaslähtöisistä opetusmenetelmistä ja luokkiin jaettiin äidinkielisiä oppikirjoja. Koulupoissaolot ovat vähentyneet ja kaikki ovat tyytyväisiä muutoksiin; opettajat, oppilaat, vanhemmat ja viranomaiset.
– Nyt ymmärrän, mitä opetetaan. Pystyn myös ilmaisemaan itseäni luokassa, kun opetus on omalla kielellä, 2.-luokkalainen Bastimaya Gharti kertoo.
Myös rehtori Devi Prakash Pun on tyytyväinen.
– Kielen avulla olemme pystyneet luomaan oppilasystävällisen ilmapiirin koko kouluun. Se tukee myös oppilaiden nepalin kielen opiskelua.
Harvempi lapsi keskeyttää koulun
Viime vuonna äidinkielisen opetuksen kehittämisestä hyötyi noin 850 lasta 12 koulussa. Tänä vuonna mukana on jo 25 koulua. Tavoite on mahdollistaa äidinkielinen opetus erityisesti koulutaipaleen alussa, esikoulusta aina 3. luokalle asti.
Tulokset ovat olleet hyviä. Kun 1.–3.-luokkalaisten keskeytysprosentti vuonna 2017 oli 15,6, laski se viime vuonna jo 6 prosenttiin.
Opettajia on koulutettu niin lapsiystävällisten opetusmenetelmien käyttöön kuin äidinkielisen oppimateriaalin kehittämiseen. Myös paikallispäättäjille ja vanhemmille on kerrottu äidinkielisen opetuksen hyödyistä. Kunnilta on myös saatu rahoitusta äidinkielisen opetuksen kehittämiseen.
Teksti Mimosa Hedberg ja UMN
