Namibialainen Emma Nangolo väitteli luonnontieteiden tohtoriksi Joensuun yliopistossa ja toimi sitten luennoitsijana Namibian yliopistossa. Yliopiston opettajan ja tutkijan tie johti kuitenkin papiksi Katuturaan, Windhoekin köyhään kaupunginosaan.
Emma Nangolo alkoi koulun jälkeen opiskella geotieteitä Namibian yliopistossa. Tieteenalalla tutkitaan maan ja sen ilmakehän rakennetta ja ilmiöitä.
Jatko-opintoja Emma lähti suorittamaan Englantiin, Durhamin yliopistoon, ja sieltä väitöskirjaa tekemään Joensuun yliopistoon. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2006. Emma asui Joensuussa pätkittäin noin seitsemän vuoden ajan. Namibiaan asetuttuaan hän aloitti luennoitsijana yliopistossa.
Kuusi vuotta myöhemmin Emma Nangolo otti uuden suunnan ja aloitti opinnot Paulinumin luterilaisessa teologisessa seminaarissa.
– Kutsumukseni on tehdä töitä ihmisten keskellä. Opettajanakin olen koettanut olla kuuntelevalla asenteella.
Vuonna 2015 Emma vihittiin Emmanuelin seurakunnan papiksi. Hän toimii yhä yliopistollakin tuntiopettajana. Perheessä on kolme kouluikäistä tytärtä.
Emma iloitsee seurakunnastaan.
– Jäsenemme ovat hyvin sitoutuneita, uskossaan kypsiä rukouksen ihmisiä, jotka tuntevat hyvin Raamattua. He ovat aktiivisia diakonia- ja lähetystyössä. Meillä on myös monta kuoroa.
Emma hämmästyi aluksi nähdessään, että kirkossa kerran kuussa jumalanpalveluksen yhteydessä järjestettävässä kasteessa oli aina 150–200 lasta. Namibiassa kotikaste on tuntematon ilmiö.
Nuoret tuuliajolla
Emman sydämellä ovat vaikeuksissa olevat nuoret. Heitä on paljon, varsinkin Katuturassa. Monet nuoret ajelehtivat elämässä ja sinnittelevät köyhissä oloissa. Elämä on näköalatonta ja turhauttavaa. Töitä ei löydy eikä opiskelumahdollisuuksiakaan juuri ole. Namibiasta puuttuu pitkälti ammattikoulutasoinen opetus. Jos opiskelemaan pääseekin, kilpailu on kovaa.
– Nuoria saapuu Windhoekiin Pohjois-Namibiasta etsimään parempaa elämää. Heillä on yleensä huono itseluottamus, ja varsinkin tytöt ajautuvat huonoihin suhteisiin, Emma kertoo.
– He menevät asumaan sukulaisten luo, löytävät pian poikaystävän ja joutuvat usein hyväksikäytetyksi. Lapsia heille syntyy vaikka kuinka paljon. Nuoret miehet juovat rankasti ja pahoinpitelevät tyttöystäviään. He ajattelevat, että koska he hankkivat elannon, tyttöystävät ovat heidän omaisuuttaan. Mustasukkaisuudesta ja muistakin syistä johtuvat tapot ovat Katuturassa valitettavan yleisiä.
Vanhemmat ottavat yhteyttä
Emma saa huolestuneita yhteydenottoja Pohjois-Namibiassa asuvilta vanhemmilta. Kun hän sitten etsii tyttäret käsiinsä, vastaanotto ei aina ole lämmin. Emman luo tulee kuitenkin usein nuoria naisia hakemaan apua ja vuodattamaan sydäntään.
– Nuoret tarvitsevat jonkun, jonka kanssa keskustella ongelmista ja hengellisistä kysymyksistä. Koska olen itsekin vielä melko nuori, minun kanssani on helppo jutella.
Jumalanpalveluksissa käydään vieläkin koko perheen voimin, mutta Emma haluaisi kirkon panostavan enemmän nuoriin. Yksi kysymys on kieli. Evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa käytetään enimmäkseen pohjoisen kieliä, kuten ndongaa. Ambomaalta ja Kavangolta muuttaneelle vanhemmalle polvelle se on kotoinen kieli, mutta nuoret kaipaavat englanninkielistä toimintaa. Namibian koulukielenä on englanti.
– Jotkut vanhemmat ihmiset myös moittivat nuoria siitä, että heillä on jumalanpalveluksessa katse kiinni älypuhelimen tai tabletin näytössä. Mutta nuoret lukevat siitä usein Raamatun tekstiä!
Pirre Saario
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun ensimmäiset Suomen Lähetysseuran työntekijät saapuivat Ambomaalle, nykyiseen Pohjois-Namibiaan. Julkaisemme pitkin vuotta verkkosivuillamme Namibia-aiheisia artikkeleita juhlavuoden kunniaksi. Emma Nangolon haastattelu on julkaistu aiemmin Lähetyssanomissa. #FinNam150
