Kansainvälinen Civicus-järjestö toteaa ruoan ja polttoaineen hinnannousun ja koronapandemian vaikutusten lisänneen jännitteitä. Kun peruselämän edellytykset heikkenevät, eivätkä hallitukset kykene suojelemaan ihmisiä elämän edellytysten dramaattiselta heikkenemiseltä, protestien aalto on todennäköinen.
Tämä nähtiin alkuvuodessa esimerkiksi Kazakstanissa, jossa protestit tukahdutettiin väkivaltaisesti. Kesän aikana talouskriisin runtelemaa Sri Lankaa vavahdutti protestien aalto, jossa vaadittiin paitsi päätöksentekijöiden myös koko poliittisen järjestelmän muutosta.
Autoritääriset hallinnot tarttuvat helposti kovalla kädellä protestoijiin, niin kauan kuin pystyvät. Samalla kansalaisyhteiskunnan tilaa kavennetaan ja kontrolli syvenee. Ruokakriisin syvetessä voidaan odottaa levotonta loppuvuotta eri puolilla maailmaa.
Sotilasvallankaappaukset ovat myös palanneet, esimerkkeinä Malin ja Burkina Fason tapahtumat.
Demokratian purkaminen voi tapahtua myös vaaleilla valittujen päättäjien toimesta, päätös päätökseltä, kuten Tunisiassa ja El Salvadorissa. Kiinan malli antaa esimerkin, jota kehittyvien maiden hallinnot mielellään seuraavat. Pakolaisuus ja väestökasvu antavat syitä demokraattisten vapauksien rajoittamiseen.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut entisestään esille demokraattisen tilan ja vapaan tiedonvälityksen kaventumisen ongelmat. Putinin Venäjälle on mahtunut jo pitkään vain yksi totuus.
Vapaa kansalaisyhteiskunta on harvinaisuus
Vain muutama prosentti maailman ihmisistä asuu maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan toiminta on vapaata.
Suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon mukaan 114:ssä maailman valtiossa kansalaisyhteiskunnalla on merkittäviä rajoituksia ja joka neljännessä tilaa toimia ei käytännössä ole. Sananvapautta, julkisia kokoontumisia ja kansalaistoiminnan toiminnan ehtoja kiristetään.
Korona on osaltaan tarjonnut mahdollisuuden kansalaisyhteiskunnan tilan kaventamiseen. Kansalaisyhteiskunnan tila on kaventunut Fingon mukaan yli 80 maassa. Aktivisteja on vangittu, jopa surmattu.
Kansalaisyhteiskunnassa kansalaiset ja heidän muodostamansa ryhmät toimivat vapaaehtoisesti ja julkisesti. Toimintaa ohjaavat heidän arvonsa ja päämääränsä.
Kansalaisten omaehtoiseen toimintaan liittyy pyrkimys vapaaseen keskusteluun, yhteisten tavoitteiden muodostamiseen ja toimintaan, auktoriteeteistä vapaana. Demokratia ja sen instituutiot edellyttävät vapaata kansalaisyhteiskuntaa.
Kansalaisyhteiskunta täydentää ja tasapainottaa yhtäältä valtion ja toisaalta markkinoihin liittyviä yksilöiden intressejä. Kansalaisyhteiskunnassa kaikkea toimintaa ohjaa vapaaehtoisuus ja voittoa tavoittelemattomuus.
Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kuten järjestöjen tai säätiöiden, toimintaa leimaa itsenäisyys. Organisaatioiden lisäksi kansalaisten vapaaehtoinen toiminta voi kukoistaa niiden ulkopuolella.
Väärä tieto vaikeuttaa keskustelua
Väärän tiedon levittäjät, viharyhmät, erilaiset ihmisoikeuksia vastustavat verkostot ja valtiot, joiden tavoitteita jakautuminen ja epävakaus palvelevat, muodostavat omituista yhteenliittymää. Heitä yhdistävät yhteiset tavoitteet, kuten ääriajattelun normalisointi, oikeuksien rajoittaminen ja erimielisyyden viljely.
Civicus-järjestö huomauttaa, että yhteiskunnallisesta keskustelusta tulee hankalaa, kun osa äänestäjistä on väärän tiedon ja salaliittoteorioiden pauloissa. Poliittinen toimintaympäristö voi näissä oloissa nopeasti muuttua, jos äänestäjät saadaan vakuutetuiksi, ettei poliittisilla toimijoilla ole vastauksia käsillä oleviin ongelmiin.
Kriittisen ajattelun tukeminen koulutuksen ja kansalaisten vapaan toiminnan on yhä tärkeämpää. Vähintään yhtä tärkeää on vapaa tiedonvälitys ja eri toimijoiden yhteistyö demokratian puolesta.
Kehittyvissä maissa uskonnollisilla johtajilla on tässä erityinen rooli. He voivat yhtäältä käyttää omaa julkista roolia yhteistyön, vuoropuhelun, ihmisoikeuksien ja rauhan asialla. Samalla he voivat lisätä vallankäytön avoimuutta ja läpinäkyvyyttä omissa instituutioissaan.
Uskonnollisilla johtajilla on myös mahdollisuus lisätä erilaisten ryhmien, kuten naisten, nuorten ja syrjittyjen henkilöiden, osallisuutta omien uskonnollisten instituutioittensa päätöksenteossa. Näin he tarjoavat uskonnolliset instituutiot osaksi yhteiskunnallista arvokeskustelua.
”EU ohjaa kehitysrahoituksestaan vain muutaman prosentin kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen.”
Suomelta ja EU:lta kaivataan suurempia panoksia
Kansalaisyhteiskuntien vapauden ja kansalaistoiminnan edellytysten turvaamisen tulee olla tärkeä osa Suomen ulko- ja kehityspolitiikkaa. Suomalaisilla kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on ollut rooli kehittyvien maiden kansalaisyhteiskuntien tukemisessa.
Kansalaistoimijat, kuten Suomen Lähetysseura, tukevat ohjelmatoimintansa kautta monipuolisesti esimerkiksi kirkkoja ja kansalaisjärjestöjä nostamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tarpeita yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomalaisen kehitysrahoituksen vähentyminen järjestöille näkyy myös tässä työssä.
Euroopan unionilla ja sen jäsenmailla on merkittävä rooli kehitysyhteistyön rahoittajana. EU kuvaa itseään arvoyhteisönä, joka rakentuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen varaan.
Autoritääriset hallitsijat ja kehitysrahoittajat, joille näillä arvoilla on vain vähän merkitystä, eivät investoi kansalaisyhteiskuntaan. Siksi on yllättävää, että myös EU ohjaa kehitysrahoituksestaan vain muutaman prosentin kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen.
Kansalaisyhteiskunnan tukeminen kehittyvissä maissa on pitkäkestoista työtä. Ihmisoikeusaktivistit ja demokratiatoimijat kehittyvissä ja autoritäärisissä maissa tarvitsevat tukea. Tähän työhön tarvitaan nyt nopeasti suurempia panoksia.
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Teksti: Pauliina Parhiala
Artikkelin kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran diakonia ja kehitys -päällikkö.
