Kolme kuukautta Suomeen paluun jälkeen Hanna Oja-Nisula kuvailee oloaan vähän sekavaksi. Tansaniaa ei oikein halua ajatella, koska ikävä on niin kova. Kotona asuminen tuntuu hyvältä, mutta välillä hämmästyttää, miten läheisten elämä tosiaan oli mennyt kymmenen vuotta eteenpäin.
”En ajatellut, että olisin ollut pihalla Suomen meiningistä missään vaiheessa”, Oja-Nisula sanoo.
Silti jotkut kulttuurin piirteet pääsivät yllättämään.
Suurin ero näkyi työpaikalla. Oja-Nisula aloitti heti paluunsa jälkeen tammikuussa työt Kalajoen kristillisellä opistolla. Pian kävi selväksi, että jokainen tapaaminen pitää merkitä kalenteriin, ja jos jotain on sovittu, niin se on sovittu.
1. Aikakäsitys
Kollega kertoi lounastauolla retkestä, jolla bussikuski soitti ja ilmoitti 10 minuutin myöhästymisestä. Oja-Nisula purskahti itkuun.
”Se aikakäsitys oli jotenkin niin käsittämätön.”
Onneksi moni Oja-Nisulan nykyinen työkaveri on käynyt Tansaniassa ja ymmärtää kulttuurien erilaisuuden. Heille voi tarvittaessa purkaa hämmennystään.
2. Työn ja vapaa-ajan erottaminen
Toinen huomio työkulttuurista oli, että työt ja vapaa-aika pidetään vahvasti erillään. Tansaniassa työ ja vapaa kulkivat lomittain, ja kirkolla vietettiin aikaa myös harrastusten parissa.
”Tekeminen on enemmän kelluvaa eikä nakutettua, kuten täällä”, Oja-Nisula kuvailee.
Hän kertoo esimerkin sähköpostiohjelmasta, joka ehdottaa illalla kirjoitetun mailin ajastamista aamuksi. Se tuntuu vieraalta ajatukselta, koska kokonaisvaltaiseen työskentelyyn on niin tottunut.
3. Tuntemattomiin suhtautuminen
Ihmisten kanssa kommunikoinnissa Oja-Nisula huomasi ison eron. Tuntemattomille jutteleminen on nimittäin Tansaniassa enemmän sääntö kuin poikkeus.
”Suomessa moni hämmentyy tervehtimisestä. Haluan silti säilyttää sen, että puhun vieraillekin”, Oja-Nisula sanoo.
Löytyy Suomesta onneksi paljon tuttua ja turvallistakin: saa asua saman katon alla aviomiehen kanssa, olla lähellä perhettä ja läheisiä, ja kauppojen valikoimat ovat laajat.
”Ruokakaupoista löytyy salaatteja ja niitä on helppo tehdä, toisin kuin Tansaniassa”, Oja-Nisula kertoo.
Joitain piirteitä tansanialaisesta kulttuurista Oja-Nisula haluaa säilyttää. Yksi sellainen piirre on suhtautuminen uskoon. Se ei ole millään lailla vaiettu aihe, ja jokainen tansanialainen kristitty on valmis rukoilemaan toisen puolesta missä ja milloin tahansa.
”Usko on luonnollinen osa jokapäiväistä elämää. Toivon, että se pystyy olemaan niin elämässäni täälläkin.”
Kuuntele podcast-jaksosta, mikä oli Hanna Oja-Nisulan uran ikimuistoisin ruokaelämys!
Podcast-jakson kuulet Spotifysta, SoundCloudista tai Applen Podcast-palvelusta.
Teksti ja kuvat: Virve Rissanen
