Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Näitä ilmastotekoja etiopialaiset tekevät toimistoissaan – Koulutus toi ideat yhteen

Ei pullovettä, ei turhia ajokilometrejä. Tästä jutusta näet, mistä muusta keskusteltiin, kun etiopialaiset kehitysyhteistyön kumppanit kerääntyivät viikoksi yhteen.

Joukko ihmisiä ryhmäkuvassa.
Kaikki Lähetysseuran kumppanit kehitysyhteistyössä poseerasivat Ruusa Gawazan, Elina Lehikoisen, Mekonnen Mulatin ja Tesfaye Nigusun kanssa.

Tämä porukka on harvoin koolla. Lokakuun toisella viikolla Etelä-Etiopian Awasaan kerääntyi vajaa parikymmentä etiopialaista, joita yhdisti yksi seikka: Kaikki he tekevät Lähetysseuran rahoittamaa kehitysyhteistyötä omissa järjestöissään.

Ihmisiä oli joka puolelta maata, Pohjois-Etiopian Dessiestä etelän Dillaan. Osa tuli Awasaan ensimmäistä kertaa.

Kolme ihmistä seisoo ja tekee viittomia.
Kuurotyön konkari Mekonnen Mulat opetti muille koulutettaville etiopialaista viittomakieltä.

Myös viikon ohjelma oli poikkeuksellinen. Neljä tiivistä päivää koulutusta, joista kaksi päivää puhuttiin ilmastokestävyydestä ja sen jälkeen esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeuksista. Ensimmäisenä kahtena päivänä mukana olivat vain etiopialaiset, mutta sitten mukaan liittyivät netin välityksellä kumppanit myös Tansaniasta ja Zimbabwesta.

Lopulta ihmisiä oli yhteensä 40 – kolmelta eri mantereelta ja viidestä eri maasta.

Asiaa vammaistyöstä viestintään

Lähetysseura pitää tällaisia koulutuksia kaikille kumppaneilleen, koska sekä ilmastoasiat että vammaisten ihmisten oikeudet pitää ottaa huomioon kaikessa Lähetysseuran tukemassa työssä. Mukaan mahdutettiin myös kaikille kumppaneille tarjottava viestintäkoulutus.

Miten tällainen hybridivyörytys voi toimia?

Kysytään osallistujilta.

Girma Abera työskentelee Mekane Yesus -kirkon kehitystyön järjestön toimistossa Addis Abebassa. Hän arvosti erityisesti sitä, että pääsi tapaamaan kollegoitaan.

“Edes Etiopiassa ei ole yhtä ainoaa ratkaisua ilmastokestäviin työtapoihin, vaan ne täytyy miettiä aina aluekohtaisesti. On arvokasta tavata ihmisiä eri järjestöistä ja oppia heiltä.”

Dessiestä tullut Mesfin Abera työskentelee ilmastohankkeen parissa mutta sai koulutuksessa oivalluksia vammaistyöstä.

“Vammaisia ihmisiä ylenkatsotaan. Heitä ei päästetä mukaan yhteiskuntaan. Täällä olen oppinut, että he voivat tehdä lähes kaikkea kuten muutkin ihmiset”, Mesfin kertoo.

Yhdessä sanahelinän taakse

Koulutuksia vedettiin osittain Suomesta. Paikan päällä Awasassa olivat eteläisessä Afrikassa asuva Ruusa Gawaza sekä Suomesta seurantamatkalle tullut ilmastoasiantuntija Elina Lehikoinen. Hän kehuu, että tiukka koulutusputki on haastanut myös omaa ajattelua.

“Menemme yhdessä kumppaneiden kanssa sanahelinän taakse miettimään, mitä tämä oikeasti tarkoittaa”, Lehikoinen sanoo.

Kymmeniä ilmastokestävyyskoulutuksia ympäri maailmaa pitänyt Ruusa Gawaza on ollut ilahtunut nähdessään, että pienillä kustannuksilla saadaan kolme maata yhteen ja tekniikkakin toimii. Sama koulutus on pidetty aikaisemmin esimerkiksi itäisen ja eteläisen Afrikan kumppaneille.

“Ensi vuonna on tarkoitus jatkaa tätä keskustelua ja katsoa, miten nyt puhutut teemat on otettu mukaan työhön.”

Ihmisten ympäröimä pöytä, joka on täynnä muistilappuja ja vihkoja
Koulutusten aikana tehtiin monia ryhmätöitä.

Paljon tehdään jo nyt: Lähetysseuran uusi kumppani, vammaisjärjestö ECDD, kertoi laskevansa tarkasti työntekijöidensä ajokilometrit, jotta turhaa ajoa ei tulisi, ja heidän koulutuksissaan käytetään pulloveden sijaan vedenpuhdistinta. Sen avulla juomaveden voi puhdistaa kaikille kerralla.

Alla lista toimenpiteistä, joita kumppanijärjestöt ovat jo ottaneet tai aikovat ottaa käyttöön. Saa kopioida!

  • Jätteiden lajittelu
  • Pullovesistä luopuminen
  • Kasvien ja puiden istuttaminen toimiston ympäristöön
  • Muovipussien käytön vähentäminen
  • Turhien ajokilometrien karsiminen
  • Uusiutuvaan energiaan siirtyminen
  • Ilmastoinnin rajoittaminen

 

***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***

Teksti ja kuvat: Virve Rissanen