Myanmar (entinen burma) on nopeaan tahtiin muuttumassa suljetusta sotilasdiktatuureista maaksi, joka on avautumassa demokratialle, matkailulle, kaupalle sekä kehitysyhteystyölle. Nopeista muutoksista huolimatta suurin osa maan 51 miljoonaisesta väestöstä asuu yhä suuressa köyhyydessä. Myös Myanmaria yli 60 vuotta runnellut sisällissota jatkuu raja-alueilla edelleen. Myanmaria voidaan hyvällä syyllä pitää hauraana valtiona.

 Suomen Ulkoasiainministeriö valmistelee parhaillaan Myanmarin maastrategiaa ja joukko suomalaisia kansalaisjärjestöjä on kokoontumassa Eurooppasaliin 30.9. keskustelemaan ajankohtaisista kehityskysymyksistä. Suomen Lähetysseura on seminaarissa mukana ja Timo Stewart puhuu Lähetysseuran rauhanneuvotteluiden tukihankkeesta.

 Tervetuloa osallistumaan ja kuulemaan lisää Myanmarin kehitysnäkymistä sekä rauhanprosessista. 

Lisätietoja tapahtumasta: http://www.siemenpuu.org/fi/event

 

Lähetysseura tukee rauhan ja sovinnon työtä Myanmarissa

Myanmarissa, entisessä Burmassa, on tapahtunut viime vuosina paljon. Parhaiten ulkomailla tunnetaan Aung San Suu Kyin rohkea kamppailu demokratian puolesta ja maan viimeaikainen nopea avautuminen. Läntisessä Rakhinen osavaltiossa rohingya-vähemmistöön kohdistuneet väkivaltaisuudet ovat myös olleet uutisotsikoissa. Sen sijaan Myanmarin yli 60-vuotinen sisällissota on jäänyt vähemmälle huomiolle.

 Pääosin buddhalaisessa Myanmarissa on lukuisia etnisiä vähemmistöjä, joista monet ovat suurelta osin kristittyjä. Sotilashallinnon ja etnisten vähemmistöjen aseellisten ryhmien väliset taistelut ovat riehuneet syvällä viidakoissa ja korkealla Myanmaria reunustavilla ylämailla, kaukana muun maailman silmistä.

Useat yksittäiset aseelliset ryhmät ovat solmineet aseleposopimuksia Myanmarin hallituksen kanssa, mutta etenkin pohjoisessa Kachinin ja itäisessä Shanin osavaltioissa taistellaan edelleen. Vaikka monet vähemmistöistä elättelivät aikoinaan toiveita itsenäisyydestä, ne ovat nyt halukkaita elämään yhteisessä valtiossa, mikäli heidän oikeutensa turvataan.

Eri ryhmien ääni kuuluviin

Nyt neuvotellaankin koko maan laajuisesta tulitauosta. Neuvottelut ovat olleet vaikeita, sillä aseiden vaikenemisen lisäksi puhutaan monista aselevon jälkeiseen aikaan liittyvistä kysymyksistä. Päämääränä on, että sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen alkaisi mittava kansallisen dialogin prosessi, jossa eri ryhmien edustajat saisivat äänensä kuuluviin. Kansallisen dialogin kautta perustuslakia uudistettaisiin tavalla, joka ottaisi huomioon myös vähemmistökansallisuuksien oikeudet.

Myanmarin asukkaat ovat hyvin köyhiä, vaikka maa on luonnonvaroiltaan rikas. Eräs kiistakysymys koskee juuri luonnonvarojen, maan arvokkaiden metsien ja jalokiviesiintymien oikeudenmukaisesta käytöstä ja jakamisesta. Samoin kuin Suomessa 1900-luvun alussa, myös Myanmarissa on tarpeen tehdä maareformia.

Useita eri kieliä puhuvat vähemmistöt toivovat myös pääsevänsä käyttämään omia kieliään omilla alueillaan ja elämään ilman syrjintää ja vainoa. Monet näistä kysymyksistä ovat olleet esillä muissa rauhanprosesseissa, kuten Nepalissa, Jemenissä tai Etelä-Afrikassa. Aiemmista kokemuksista – niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin – voidaan oppia, ja näitä neuvoja on sekä toivottu että otettu mielihyvin vastaan.

Oikeudenmukaisuus on rauhan edellytys

Juuri tällaiset kysymykset kuuluvat olennaisesti siihen rauhan ja sovinnon työhön, jota Suomen Lähetysseura tekee alueella kumppaneidensa kautta. Tekemällä vaikuttamistyötä ja tukemalla neuvotteluja käyviä osapuolia pyritään voimaannuttamaan heitä rakentamaan rauhaa ja muuttamaan niitä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka estävät ihmisoikeuksia toteutumasta. Rauhan ja sovinnon työ on olennainen osa kokonaisvaltaista lähetystyötä, koska kristillinen sanoma sisältää vaatimuksen oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja lähimmäisenrakkaudesta.

Myös sovinnon mahdollisuus on keskeistä kristilliselle sanomalle. Sovinnon rakentaminen on haastavaa työtä joka kestää pitkään. Monesti sen esteenä on luottamuspula, mutta myös konkreettiset vääryydet, jotka ruokkivat vihaa ja katkeruutta. Oikeudenmukaisuutta ja rauhaa ei useinkaan voi erottaa toisistaan, vaan oikeudenmukaisuus on kestävän rauhan edellytys. Auttamalla osapuolia kuulemaan ja ymmärtämään toistensa ongelmia ja tukemalla käytännön ratkaisujen löytämisessä on mahdollista ajaa sekä rauhan että oikeudenmukaisuuden, sovinnon asiaa.

Toimimalla Myanmarissa nyt jo useamman vuoden ajan Suomen Lähetysseura on voinut kasvattaa hyvät yhteistyöverkostot alueella. Kumppaneidemme ponnistelut ovat tarjonneet tärkeitä työkaluja rauhanneuvotteluihin, mikä on omalta osaltaan ollut edesauttamassa tämän maailman pisimmän sisällissodan päättymistä ja oikeudenmukaisen rauhan löytymistä. Tie on pitkä ja paljon on vielä tehtävää, mutta jo kuljettu etappi auttaa luomaan uskoa oikeudenmukaisempaan tulevaisuuteen.

Kirjoittaja Timo R. Stewart toimii Myanmarin hankkeen projektipäällikkönä Suomen Lähetysseurassa.