Myanmarissa käydään historialliset parlamenttivaalit marraskuun 8. päivänä. Vaalit pitävät sisällään lähes 70 vuotta maata repineen etnisen konfliktin eskaloitumisen riskin. Aung San Suu Kyin johtama Kansallisen demokratian puolue (NLD) on ennakkotietojen mukaan vahvoilla, mutta lähtöasetelma on nyt täysin erilainen, kuin edellisissä vaaleissa.
Viisi vuotta sitten Myanmar sai sen mitä toivoi – vapaat demokraattiset vaalit sekä Aung San Suu Kyin maan johtoon. Protestiäänet sotilashallintoa vastaan siivittivät NLD:n murskavoittoon, ja odotukset demokratian riemuvoitosta olivat suuret. Vaikka monet asiantuntijat ennakoivat haasteita jo tuolloin, on silti vaikea uskoa, että tilanne Myanmarissa on kääntynyt lähestulkoon päälaelleen.
Uutiset rohingya-vähemmistöön kohdistuneesta etnisestä puhdistuksesta sekä Suu Kyin vaitonaisuudesta ovat hätkähdyttäneet maailmalla. Tuskin kukaan osasi odottaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian ikoni päätyisi ensimmäisellä hallituskaudellaan kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) eteen puolustamaan mahdollisesta kansanmurhasta syytettyjä sotilaskenraaleja. Samanaikaisesti Myanmarissa käynnissä olevat rauhanneuvottelut etnisten sissiliikkeiden, hallituksen sekä armeijan välillä ovat olleet vaarassa kariutua osapuolten välisen luottamuspulan takia. Rauhaa pidetään maan kestävän ja tasapuolisen kehityksen kulmakivenä.
Edellisissä vaaleissa kolmasosan maan äänestäjistä muodostaneet etniset vähemmistöt laittoivat toivonsa Suu Kyihin. Suu Kyin tärkeimpänä tavoitteena oli saattaa päätökseen isänsä Aung Sanin aloittama työ Myanmarin vähemmistökysymyksen ratkaisemiseksi. Rauhanprosessi ei ole kuitenkaan viime kädessä edennyt toivotulla tavalla, ja epävakaus sekä aseelliset yhteenotot ovat edelleen arkipäivää monilla etnisillä alueilla. Vaikka syyt siihen ovat moninaiset, vähemmistöjen pettymys henkilöityy usein Syy Kyihin. Kärkkäimmät vähemmistöjen kriitikot pitävät Suu Kyitä kenraalien ystävänä ja burmalaisena nationalistina.
Suu Kyin ympärille vuosikymmenten aikana muodostunut vahva demokratialiike oli maata yhdistävä voima, jonka heikkeneminen on nostanut esiin etniset jakolinjat vähemmistöjen sisällä. Etnisten poliittisten puolueiden menestyksen esteenä on etenkin niiden hajanaisuus. Puolueet ovat rajoittuneet vahvaan identiteettipolitiikkaan, mikä lisää polarisaatiota ja etnisten vähemmistöjen äänten jakautumista useille pienille puolueille. Vaikka etniset puolueet kasvattaisivat äänimääriään aikaisemmista vaaleista, nykyinen enemmistövaalijärjestelmä suosii suurempia puolueita.
Vähemmistöjen luottamusta demokratiaan on nakertanut lisäksi maan vaalikomitea, joka ilmoitti laajoista äänestysrajoituksista useissa etnisissä osavaltioissa turvallisuustilanteeseen vedoten. Rajoitukset koskevat etenkin sellaisia alueita, joissa valtapuolue NLD on perinteisesti hävinnyt etnisille puolueille. Päätöksen seurauksena yli 1,5 miljoonaa ihmistä on jäämässä ilman äänioikeutta. Huolestuttavaa on se, että vähemmistöjen turhautuminen demokratian toimimattomuuteen saattaa purkautua vahvistuneena aseellisena vastarintana.
Myanmarin tulevaisuus kulminoituu lopulta kysymykseen siitä, miten maahan saadaan rakennettua vakaa poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, joka vastaa myös etnisten vähemmistöjen tarpeisiin. Tulevat vaalit tätä kysymystä kuitenkaan tuskin ratkaisevat.
Suomi on ollut tukemassa Myanmarin demokratian, oikeusvaltion ja rauhan edistämistä vuodesta 2012 ja maa on noussut yhdeksi Suomen kehitysyhteistyön pääkohteista Aasiassa. Vaikka Myanmarin demokratian ensiaskeleet ovat olleet hauraat, on tärkeää, että kansainvälinen yhteisö – Suomi mukaan lukien – jatkavat Myanmarin kehityksen tukemista suuntaan, jossa vähemmistöjen tarpeita ei jätetä huomiotta. Keskeistä on varmistaa riittävä tuki rauhanprosessille vaalien jälkeen ja tehostaa tukea monipuoluedemokratian juurruttamiseksi sekä hyvän hallinnon kehittämiseksi. Ilman tätä maan tulevaisuus näyttää entistäkin synkemmältä.
Johannes Vierula
johtava projektipäällikkö, Myanmarin rauhanhanke
