Anna-Lena Särs on töissä Senegalin kirkon kristillisen kasvatuksen osastolla, jonka tehtävänä on tukea seurakuntien lapsi- ja nuorisotyötä. Se järjestää kursseja esikoulun- ja pyhäkoulunopettajille sekä rippikoulunopettajille. Osastolle kuului aiemmin myös työn koordinointi, mutta kirkon kasvaessa on pyritty siihen, että seurakunnat koordinoivat työtä itse.
Osasto on valinnut muutaman painopistealueen. ”Järjestämme seurakuntien kanssa raamatunopiskelua ja käsittelemme erilaisia teemoja, kuten lasten asemaa Jumalan valtakunnassa, rippikoulun ja nuoruusvaiheen merkitystä sekä kymmenysten ja kolehdin keräämistä kirkon työlle”, Anna-Lena sanoo.
”Keskustelemme myös siitä, miten aikuiset voisivat kertoa uskonasioista lapsilleen, miten käyttäytyä jumalanpalveluksessa ja miten opettaa sitä myös lapsille. Viimeksi mainittua aihetta arvostetaan eniten. Senegalilaisille on tärkeää noudattaa tiettyjä käyttäytymistapoja.”
Kristillisen kasvatuksen osasto tuottaa myös aineistoa seurakuntien käyttöön. Tavoitteena on, että kouluttajilla on jotain annettavaa seurakunnissa ja että työntekijöille on olemassa täydennyskoulutusmateriaalia.
Omavaraisuutta kohti monin tavoin
”Meillä on käynnissä Prenoa-projekti, joka liittyy osittain kirkon itsekannattavuuteen, osittain kirkon rakenteiden ja voimavarojen vahvistamiseen. Lapsi- ja nuorisotyö on kirkolle tärkeä voimavara, sillä puolet sen jäsenistä on lapsia ja nuoria”.
Tavoitteena on saada kirkon toimintaan hyvät rakenteet, toimivat menetelmät ja järjestelmät sekä rahoituspohja. Aiemmin suuri osa työstä katettiin Suomen tai muiden ulkopuolisten kumppaneiden varoin. Nyt kirkko pyrkii kehittämään omavaraisuuttaan eri tasoilla, joista yksi on seurakunta.
”Yliopistokoulutuksen saaneita on kirkossa hyvin vähän. Kirkon alkuvuosina Lähetysseura koulutti työntekijöitä. Kirkon kouluttamat työntekijät ovat pääasiassa pappeja, ja he ovat saaneet stipendejä opiskeluun ulkomaisissa yliopistoissa. Osa nuorempaa papistoa on opiskellut kirkon omassa teologisessa instituutissa Dakarissa, ja sen taso vastaa suunnilleen meidän toisen asteen koulutustamme. Riittävästi koulutetun työntekijäkunnan saaminen on suuri haaste.”
Seurakuntiin on entistä vaikeampaa saada työntekijöitä. Vapaaehtoisista on siksi tulossa yhä tärkeämpiä, mutta heidän koulutustasonsa ei yleensä ole kovinkaan korkea.
Suurimmat seurakunnat ovat maaseudulla, jossa koulutustaso on alhaisempi kuin kaupungeissa. Vähän koulutetut muuttavat pois maalta, koska työtä on tarjolla vähän. Kaupunkiseurakunnissa taloudellinen tilanne on parempi, koska niiden jäsenet ovat rikkaampia ja antavat enemmän kolehtiin. He voivat toimia seurakunnan hyväksi myös muilla tavoin.
”Korona-aikana meillä on ollut sellainen ajatus, että pyhäkoulunopettajat lainaavat radioita pyhäkoululaisille kylissä, joissa ei saa tavata suurissa ryhmissä.”
Jatkuva etsiminen uuvuttaa
Monet nuoret tulevat opiskelemaan pääkaupunki Dakariin. Useat saavat apurahaa yliopisto-opintoihin mutta eivät välttämättä jää kirkon palvelukseen valmistumisensa jälkeen. Tehtävät kirkon töissä ovat vaativia ja palkka alhainen. Anna-Lenan mukaan korkeakoulututkinnosta on hyötyä esimerkiksi raporttien laadinnassa.
”Esimerkiksi pyhäkoulujen vapaaehtoiset opettajat vaihtuvat usein muuttojen ja opiskelemaan lähdön takia. Joskus vapaaehtoiset saavat seurakunnassa muita tehtäviä, tai joku sukulainen sairastuu, eikä vapaaehtoisella ei ole enää aikaa hoitaa tehtäviään.”
Uusien pyhäkoulunopettajien jatkuva etsintä ja koulutus on vaativaa. Opettajan on osattava lukea – se ei ole itsestäänselvyys maassa, jossa 60 prosenttia ihmisistä osaa lukea – ja hänen on myös osattava suhtautua lapsiin oikealla tavalla. Opettajan on myös hyväksyttävä se, ettei hän pääse itse jumalanpalvelukseen joka sunnuntai. Koska uusia vapaaehtoisia tarvitaan jatkuvasti, seurakunnassa jonkun täytyy varmistaa työn sujuminen. ”Siinä meillä onkin ehkä suurin ongelma”, Anna-Lena sanoo.
Maaliskuussa järjestettiin pyhäkouluseminaari, jossa opetettiin pienryhmätoiminnan perusteita, oppituntien pitämistä, leikkien käyttöä sekä uusien opettajien ohjeistamista.
Vuoden alkupuolella kristillisen kasvatuksen osasto kävi Ngayokhèmin seurakunnassa pitämässä lasten oikeuksien päivän. Ngor Ndour kertoi lasten oikeuksista ja siitä, kuinka tärkeätä on keskustella lasten kanssa riskeistä ja nuorten kanssa seksuaalisuudesta.
Unelmana koulutus kaikille
Anna-Lenan unelmana on saada kirkolle koulutusjärjestelmä, jonka avulla voitaisiin opettaa kristinuskosta kertomisen perusteet kaikille jäsenille.
”Se voisi olla esimerkiksi kasteopetukseen kuuluva opetusjakso. Siinä kerrottaisiin, miten opettaa uskoa lapsille tai muille kristityille. Seuraavassa jaksossa syvennettäisiin opetusta ja annettaisiin valmiuksia pyhäkoulutyöhön. Kastetut voisivat ainakin autella jotenkin seurakunnassaan. Ehkä täytyisi olettaa, etteivät kaikki osallistujat osaa lukea ja kirjoittaa. Täysin uuden järjestelmän käyttöönotto ei kuitenkaan välttämättä olisi helppoa.
”Korona-aikana meillä on ollut sellainen ajatus, että pyhäkoulunopettajat lainaavat radioita pyhäkoululaisille kylissä, joissa ei saa tavata suurissa ryhmissä. Pyhäkouluryhmässä voi olla jopa viisikymmentä lasta. Joissakin seurakunnissa tosin on vain kaksi tai kolme pyhäkoululaista.”
Kieliongelma vaikeuttaa rippikoulua
Samanlaista mallia on harkittu rippikoulutyöhönkin. Haasteena on, että nuorten lukutaito on joskus puutteellinen, koska he eivät aloita koulunkäyntiä äidinkielellään. Lukutaitoisetkin osaavat usein lukea ja kirjoittaa vain ranskaksi. Siksi opettaja pitää yleensä oppitunnit sereerin kielellä, ja nuoret kirjoittavat vihkoonsa ranskaksi.
Rippikoulutyön haasteita koronapandemian ohella ovat pitkät välimatkat ja lukuisat kappeliseurakunnat, mikä kaikki vaikeuttaa nuorten kokoontumista.
Radion käyttö olisi yksi ratkaisu. Konfirmoitavat voisivat kuunnella nauhoitettuja oppitunteja omalla äidinkielellään. Tämä vähentäisi kuljetuksia kylästä toiseen. Yksi haittapuoli olisi sen yhteisöllisyyden menettäminen, joka on tärkeä osa rippikoulua. Ja olisiko pitkällä aikavälillä kestävää rakentaa teknologiaan ja ulkoisiin keinoihin perustuva opetusjärjestelmä?
Teksti Ann-Kristin Åvall
Suomennos Pirre Saario
Haastattelu on julkaistu Lähetyssanomissa 4/2022.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat
