Kolumbia voi olla monella tavalla vaikea paikka elää, mutta etenkin jos kuuluu vähemmistöön, joka tarvitsee erityistukea yhteiskunnalta. Usein esimerkiksi vammaisten lasten erityistarpeita ei huomioida, mikä voi johtaa lasten syrjäytymiseen. Lopulta lapset saattavat jäädä kokonaan ilman koulutusta, ammattia tai mahdollisuutta itsenäiseen tulevaisuuteen.
Bogotássa sijaitsevassa Kolumbian evankelis-luterilaisen kirkon La Vid Verdadera (Todellisen elämän) -keskuksessa tuetaan vammaisia ja sairaita naisia kouluttautumaan käsityön ammattilaisiksi. He saavat myös markkinointi- ja yrittäjyyskoulutusta. Tavoitteena on, että heillä olisi mahdollisuus toimia itsenäisenä yrittäjänä tulevaisuudessa.
Keskuksen arvoihin kuuluu, että jokainen on samanarvoinen ja ihmisiä tuetaan kokonaisvaltaisesti oppimisessa, terveyden ylläpitämisessä ja sosiaalisissa suhteissa. Keskuksen kävijöitä kannustetaan itsenäiseen työskentelyyn ja tulevaisuuden suunnitteluun.
Nancy sai ammatin ja voi auttaa muita kuuroja
”Minulle kuuluvat samat oikeudet kuin kenelle tahansa muullekin” kertoo Nancy, joka on valmistunut käsityönopettajaksi Lähetysseuran tuella. Nancy on ollut syntymästään asti kuuro, ja hän tulee perheestä, jossa myös äiti ja sisko ovat kuuroja.
Nancy kokee itsensä hyvin voimaantuneeksi ja vahvaksi, sillä ensimmäistä kertaa elämässään hänellä on oma ammatti ja hän työnsä kautta hän voi auttaa myös muita kuuroja saamaan itselleen ammatin.
”Tämä on ollut pitkä matka. Opin hieman ompelukoneen käyttöä koulussa, mutta muuten opettelin kaiken yksin, kunnes sitten pääsin Lähetysseuran tuen piiriin. En olisi pärjännyt ilman äitini ja Lähetysseuran tukea. Mutta nyt olen hyvin onnellinen. Olen kuuro, mutta tunnen kykeneväni vaikka mihin!”
Vertaistukea ja yhteenkuuluvuuden tunnetta
“Ei ole mitään syytä sille, että näiden nuorten tarvitsisi olla kaduilla työttöminä, kun he voivat myös olla itsenäisiä ja tehdä työtä siinä missä muutkin,” kertoo yksi hankkeen koordinaattoreista, Rosy Buitrago. Buitrago kertoo, että keskuksen ovet ovat auki kaikille taustasta huolimatta.
Keskus on toiminut eri painotuksilla vuodesta 2008 lähtien, kokeillut monenlaista oppien virheistä ja löytäen omat vahvuutensa.
“Olemme toimineet niin päihdeongelmaisten, lasten, vammaisten ihmisten kuin esimerkiksi syöpää sairastavienkin naisten parissa. Erilaisten ihmisten kanssa työskennellessämme olemme oppineet sen, mitä yhteisöt todella tarvitsevat meiltä.”
Inklusiivinen asenne ja maailmankatsomus näkyy myös oppilaiden puheessa ja töissä.
“Tykkään todella paljon tänne tulemisesta, sillä pystyn opiskelemaan yhdessä ystävieni kanssa uutta, ja minäkin osaan jo opettaa muille käsitöitä”, viittoo Daniel.
Daniel alkoi käydä La Vid Verdaderassa alkuvuodesta. Matka keskukseen voi viedä jopa kaksi tuntia, mutta hän kertoo iloisesti silti matkustavansa sinne kaksi kertaa viikossa päästäkseen tekemään jotain, mistä todella pitää. Daniel tekee töitä kangaspuilla ja hän esittelee laukkuja, joista osa on jo varattu myytäväksi. Monet oppilaat käyvät myös erilaisissa tapahtumissa ja messuilla myymässä tuotteitaan. Daniel haaveilee oman yrityksen perustamisesta.
Moni vammainen ihminen jää oman onnensa nojaan, toimettomaksi ja eristäytyneeksi yhteiskunnassa. Keskuksen kävijät kertovatkin olevansa erityisen iloisia mahdollisuudesta keskustella ja kuulua samaan joukkoon. Monet kamppailevat samojen ongelmien kanssa ja yhdessä voidaan jakaa päivän iloja ja suruja. Ja tietysti mikä tärkeintä – oppia yhdessä.
Tilaa uusille unelmille
Moni nuori on oppinut käsitöiden, viittomakielen ja yrittäjyyden lisäksi juuri itsenäisyyttä, ja heille on avautunut mahdollisuus suunnitella omaa elämäänsä. Keskuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin tukea nuoria itsenäiseen elämään.
Moni on saanut tuen ja työnteon avulla itselleen tavan kommunikoida, ammatin sekä perustanut yrityksen, jonka avulla elättää perhettään. Yksi keskuksessa käyvistä kuulovammaisista on nyt jopa kaupunginvaltuuston jäsen.
Onnistunut hanke on sellainen, joka tekee itsensä lopulta tarpeettomaksi, koska avunsaajat pystyvät itse luomaan muutosta ja vaikuttamaan tulevaisuuteensa. La Vid Verdaderakin on löytänyt oman tiensä, ja Lähetysseuran tuki sille loppuu tämän vuoden jälkeen, ja kirkko ottaa siitä täyden vastuun.
“Haluamme, että nuoret pystyvät keskuksen avulla pitämään huolta itsestään ja kehittymään itsenäisesti niin sosiaalisesti, psykologisesti kuin fyysisestikin”, sanoo Rosy Buitrago. Näin tilaa syntyy myös uusille oppilaille ja uusille unelmille.
Teksti ja kuvat Anna Lundén
