Claudia Florentin Mayerilla, 52, ei ollut alun perin suunnitelmissa työskennellä tasa-arvokysymysten parissa. Sen sijaan Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa, protestanttisessa perheessä kasvaneella tytöllä oli haaveena lähteä aikuisena lähetystyöntekijäksi maailmalle. Välissä elämä vei viestinnän tehtäviin, mutta kutsumus kirkon parissa työskentelyyn oli kuitenkin niin vahva, että hän päätyi lopulta opiskelemaan teologiaa ja valmistui papiksi vuonna 1997.
“Kun olet kerran todistanut väkivaltaa läheltä, on enää mahdotonta katsoa muualle.”
Ensimmäiset vuodet pappina Florentin vietti Buenos Airesin maakunnassa pienissä kylissä. 2000-luvun alussa Argentiinan talous oli jälleen ajautunut kriisiin, ja perheitä saapui päivittäin kirkkoon pyytämään ruoka-apua. Samalla hän ymmärsi ensimmäistä kertaa elämässään, kuinka naisiin kohdistuvaa väkivaltaa todella tapahtui koko ajan. Mieleen on jäänyt yö Florentinin uran alkupuolella, jolloin hän heräsi epätoivoiseen ulko-oven hakkaamiseen. Eräs seurakunnan äideistä oli joutunut lähtemään pakoon väkivaltaista aviomiestään ja pyysi hädissään yösijaa lapsilleen.
“Kun olet kerran todistanut väkivaltaa läheltä, on enää mahdotonta katsoa muualle. Ja hyvin pian sitä alkoi ymmärtää, että jopa pienissä kylissä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtuu joka puolella, koko ajan.”
“Kun keskustelu on avattu, emme voi enää vaieta”
Työtä tasa-arvon eteen riittää tässä maanosassa, sillä YK:n mukaan Latinalaisessa Amerikassa sijaitsee 14 niistä 25:stä maasta, jotka ovat naiselle väkivaltaisimpia.
Florentin alkoi tutkimaan muun työnsä ohella teologian suhdetta tasa-arvokysymyksiin ja naisen asemaa yhteiskunnassa. “Minä en itse valinnut tätä työuraa, vaan se tuli tielleni niin kirkkaana, etten voinut tehdä muutakaan. Ja tällä tiellä ymmärsin, että myös kirkon sisällä tapahtui paljon naisiin kohdistuvaa syrjintää ja että kirkon seurakunnissa vaiettiin usein ongelmien edessä”.
Florentinin on vaikea uskoa yhteisöjä, jotka väittävät, että heillä ei ole tarvetta työskennellä tasa-arvon eteen, sillä työ ihmisoikeuksien parissa ei ole koskaan valmis. “Jos haluamme puhua rauhasta maan päällä, meidän tulee myös puhua väkivallasta ja sen eri ilmenemismuodoista, joita kohdataan yhteisöjen ja seurakuntien sisällä.”
”Kirkko on historiallisesti aina määritellyt hyvin tarkasti naisten ja miesten roolit.”
Florentin aloitti työskentelyn Lähetysseuran sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden asiantuntijana tämän vuoden alussa. Hän on ainut Suomen ulkopuolella toimiva Lähetysseuran tasa-arvon ja gender-kysymysten parissa työskentelevä asiantuntija. Työssään Florentin varmistaa, että kaikissa Lähetysseuran Latinalaisen Amerikan kohdemaissa, Kolumbiassa, Boliviassa ja Venezuelassa, otetaan huomioon tasa-arvokysymykset hankkeesta riippumatta. Tämän lisäksi hän järjestää seminaareja naisille, miehille ja perheille sekä käy keskustelemassa seurakunnissa siitä, mitä ihmisoikeuksien ja naisten aseman parantamiseksi voidaan konkreettisesti tehdä.
Avoin keskustelu ja asioiden ääneen sanominen on kaiken työn keskiössä. “Kirkko on historiallisesti aina määritellyt hyvin tarkasti naisten ja miesten roolit, ja juuri näihin rooleihin meidän pitää pureutua. Kirkko ei ole vielä tottunut puhumaan tasa-arvokysymyksistä täällä päin maailmaa, ja siksi ensimmäisen askeleen ottaminen on aina hankalaa. Mutta kerran kun tämä keskustelu on avattu, ei ole enää mahdollista vaieta uudestaan.”
Hiljaisuuden kulttuuri
Latinalaisamerikkalaiseen kulttuuriin liitetään usein termi “macho-kulttuuri”. Florentin kuitenkin muistuttaa, että valitettavasti naisia alentavaa kulttuuria löytyy ympäri maailman. Latinalaisamerikkalaisen kulttuurin naisvihaa leimaa usein patriarkaalinen valta-asetelma perheissä sekä hiljaisuuden kulttuuri. Naisiin kohdistuva väkivalta ei myöskään aina tarkoita ainoastaan fyysistä väkivaltaa, vaan myös taloudellista, sosiaalista ja henkistä väkivaltaa.
”Perheissä ei tiedetä, miten vuosikymmeniä tai vuosisatoja kestäneitä valtarakenteita ja rooleja voisi alkaa purkaa.”
Historiallisesti tämän kulttuurin muodostumista selitetään usein kolonialismin ja maanosaan saapuneen katolisen kirkon vaikutuksen avulla, mikä määritteli uudelleen naisen roolin yhteiskunnassa. Florentin näkee myös myöhemmin saapuneen protestanttisuuden pitäneen yllä näitä valtarakenteita.
“Jostain se kertoo, että esimerkiksi Väli-Amerikassa, missä protestanttisen kirkon jäsenluvut nousevat tällä hetkellä huimaa tahtia, on myös korkeimmat luvut parisuhdeväkivallassa. Monessa maassa kirkot määrittelevät vahvasti perhe-elämän rooleja, mutta samalla vaikenevat esimerkiksi perheväkivallasta, koska ne eivät ole tottuneita käsittelemään näitä aiheita. Ajatellaan, että on perheiden tehtävä opettaa ja hoitaa omat ongelmansa, mutta perheissä ei tiedetä, miten vuosikymmeniä tai vuosisatoja kestäneitä valtarakenteita ja rooleja voisi alkaa purkaa.”
Epätasa-arvoa pitää yllä Florentinin mukaan myös vahva kulttuurillinen jako naisen ja miehen välillä: pyhä äiti ja kaiken hoitava mies. Usein naiset myös ylläpitävät itse näitä totuttuja rakenteita, ja lapset kasvavat näihin rooleihin huomaamattaan. Suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuukin perheiden sisällä. Florentin haluaa siksi muistuttaa, että lapset eivät synny väkivaltaisiksi, vaan liian usein he kasvavat väkivallan keskellä, millä on kauaskantoisia vaikutuksia.
Joka neljäs alaikäinen tyttö on joko äiti tai naimisissa
Florentinin mielestä hiljaisuuden kulttuurin rikkominen on myös kirkon tehtävä, ja hiljalleen kirkko onkin alkanut ymmärtää oman potentiaalinsa naisten aseman parantamisessa. Viime vuosina monet protestanttiset kirkot ovat muodostaneet verkostoja Latinalaisessa Amerikassa ja tehneetdä yhteistyötä järjestöjen ja feminististen liikkeiden kanssa.
Florentin pitää tärkeänä teologian ja sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden tutkimista. Raamatussa on paljon kohtia, joiden avulla voidaan keskustella naisen roolista ja tasa-arvosta yhteiskunnassa.
“Ilmestyihän Jeesuskin kuolemansa jälkeen ensimmäisenä juuri Maria Magdaleenalle ja pyysi häntä kertomaan ilosanoman eteenpäin Johanneksen evankeliumissa. Meidän täytyy oppia lukemaan myös Raamattua uusin silmin. Tarvitsemme lisää keinoja ja tapoja, joilla keskustella kirkon opastuksen avulla ihmisoikeuksista, sillä kirkon sanalla on painoarvoa.”
Florentin näkee suuren potentiaalin uusissa sukupolvissa. Joka neljäs alaikäinen tyttö on joko naimisissa tai äiti Latinalaisessa Amerikassa, joten lapsia ja perheitä pitäisi tiedottaa ja tukea enemmän ihmisoikeuksien toteutumisesta. Näin muutos hiljalleen saavuttaa koko kulttuurin. Muutoksen edistäminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista.
“Jotta muutos olisi pysyvää, on hyvin tärkeää, että tasa-arvon edistäminen syntyy kirkkojen ja perheiden omasta aloitteesta. On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, että tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteuttaminen on evankeliumin sanoman mukaista. “
Teksti ja kuvat: Anna Lundén
