Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Miina kirjoitti esikoisromaaniaan 12 vuotta: ”Mitä epävarmemmaksi ajat ovat muuttuneet, sitä enemmän romaaniin on noussut toivon näkökulma”

Mitä jos sinun pitäisi murhata yksi ihminen joka vuosi, jotta itse eläisit? Tekisitkö murhan vai kuolisitko mieluummin itse? Tästä ajatusleikistä lähtee liikkeelle Lähetysseuran työntekijän Miina Kurjenmiekan romaani.

Miina Kurjenmiekka veti viime kesänä Lähetysseuran Riihisleiriä Päiväkummun kurssikeskuksessa. Kuva: Aleksi Murtojärvi.

Elämä ja kuolema – niiden ympärille kietoutuu Lähetysseurassa työskentelevän Miina ”Vehka” Kurjenmiekan esikoisromaani Kellopelisydän (Aula & Co 2023). Teos aloittaa nuorille aikuisille suunnatun fantasiatrilogian.

Kirjan päähenkilön Adelen rinnassa tikittää kellopelisydän. Se vaatii murhaamaan joka vuosi yhden ihmisen. Jos murhaa ei tee, sydän pysähtyy.

”Nuorena itseäni kiehtoi se, mikä elämästä tekee niin arvokasta, että sitä haluaa puolustaa”, Miina kuvailee.

Hän on kirjoittanut teosta 12 vuotta. Vuosien varrella kirjasta on syntynyt uusia versioita ja tarina on muuttanut muotoaan. Vielä alkuvaiheessa kirja oli hyvin perinteinen fantasiaromaani: lopussa oli suuri taistelu, juonessa monta käännettä ja osa hahmoista kylmiä ja julmia.

”Kun kasvoin vanhemmaksi, huomasin, että tarinaan alkoi tulla yhä enemmän toiveikkuutta ja lohdullisuutta synkän maailman vastapainoksi. Romaani on muuttunut ajan mukana: mitä epävarmemmaksi ajat ovat muuttuneet, sitä enemmän romaaniin on noussut toivon näkökulma.”

Nuoret haluavat kysyä ja kyseenalaistaa

Miina on paitsi kirjailija myös Lähetysseuran rippikoulutyön ja lähetyskasvatuksen asiantuntija. Kirjan loppusanoissa hän kiittää Lähetysseuran entisiä ja nykyisiä nuoria.

Miina on käynyt aikoinaan Lähetysseuran rippileirin. Moni rippileirillä alkanut ystävyyssuhde on jatkunut aikuisuuteen asti.

Nyt Miina vetää itse rippileirejä ja vastaa koko Lähetysseuran nuorisotyöstä.

”Työn kautta saan olla tekemisissä nuorten kanssa, mikä on siinä mielessä kivaa, että pysyy kosketuspinta, miten nuorille tehdään vetävää sisältöä.”

Viime kesänä rippikoulua käyvät nuoret olivat innoissaan, kun kuulivat Miinan tulevasta kirjasta. Näissä kohtaamisissa korostui se, miksi toivon näkökulma on tärkeä ja miksei valmiita vastauksia tarvitse tarjota.

”Kun tekee nuorten kanssa töitä, niin aitous ja innostus, halu kysyä ja kyseenalaistaa, on vahvasti läsnä. Myös kirjan päähenkilö Adele kyseenalaistaa voimakkaasti: ’Minä en suostu tekemään niin kuin on aina tehty’.”

Yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisuja

Romaania lukevien nuorten todellisuuteen kuuluvat ilmastonmuutoksen, Ukrainan sodan ja inflaation kaltaiset ongelmat. Fantasiakirjassa niihin liittyvän painolastin ja toivottomuuden voi jättää taakse.

Miinan mukaan fantasiakirjallisuus voi parhaimmillaan auttaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Kirjassa pohditaan esimerkiksi ihmisten eriarvoisuutta: onko oma elämä arvokkaampi kuin toisen elämä.

”Meidän länsimaisten hyvinvointivaltioiden ihmisten elämillä on hirveä hinta. Hyvinvointimme rakentuu aika vahvasti sille, että jossain muualla tuotetaan raaka-aineita ja tavaroita aika epäinhimillisissä olosuhteissa.”

Romaani kannustaa miettimään, miten tämän lähtökohdan kanssa pystyy elämään. Jättääkö sen huomioimatta vai pyrkiikö jotenkin ratkaisemaan sitä? Valmiita vastauksia romaani ei tarjoa.

Teksti: Tarmo Ylhävuori