Belémin ilmastokokous COP30 käynnistyy Brasiliassa 10. marraskuuta. Kokouksessa YK:n ilmastopuitesopimuksen ja sitä täydentävän Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittajamaat kokoontuvat jälleen neuvottelemaan ilmastokriisin torjumisen keinoista. Kokous järjestetään haastavassa tilanteessa: Yhdysvallat on vetäytynyt Pariisin ilmastosopimuksesta toistamiseen, sopimuksen osapuolimaat jarruttelevat omien päästövähennystavoitteidensa kanssa ja globaalin etelän ja pohjoisen väliset jännitteet kasvavat reilujen rahoitusratkaisujen toteutuksen sakatessa.
Sillä, että kokous järjestetään keskellä Amazonin sademetsää, on nähty paljon symboliarvoa. Brasilia on ilmaissut halunsa kääntää sademetsää tuhoavan politiikan suunnan, ja on ollut aktiivinen muun muassa uudessa kansainvälisessä aloitteessa, joka tähtää kestävien polttoaineiden tuotannon nelinkertaistamiseen vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteena on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä erityisesti ilmailussa ja raskaassa teollisuudessa, mutta onnistuminen edellyttää vahvaa politiikkatukea, kansainvälistä yhteistyötä ja merkittäviä investointeja. Samaan aikaan maa on sallinut uusien öljyesiintymien etsimisen Amazonin jokisuulla.
“Vielä alueilla ei ole tehty mitään toimenpiteitä”, muistuttaa Brasilian suurlähetystön lähetystösihteeri Rafael Prince.
“Brasilia on sitoutunut aloitteeseen ja uusiutuvan energian kasvavaan käyttöön”
Maailma palaa, muuttuuko mikään?
Olemme matkalla kohti Pariisin sopimuksen 1,5 asteen kuumenemisrajan räikeästi ylittävää todellisuutta. Silti päästöt eivät ole kääntyneet laskuun. Onko yhteisillä sopimuksilla tai kokouksilla merkitystä, jos mikään ei muutu?
“Kyllä Pariisin sopimuksella on edelleen merkitystä. Sopimuksen seurauksena esimerkiksi uusiutuvaan energiaan alettiin panostaa, ja energian hinnoittelu muuttui. Trumpin ero Pariisin sopimuksesta toista kertaa oli huolestuttava signaali, mutta muut eivät onneksi ole seuranneet esimerkkiä. Sopimus on edelleen tärkeä, mutta sitä voisi olla aihetta päivittää”, toteaa tutkijatohtori Karoliina Pietarila Ulkopoliittisesta instituutista.
Samaa mieltä on Kati Kulovesi, kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Itä-Suomen yliopistosta.
“Vaikka muutos on hidasta, sitä kuitenkin tapahtuu. Ilmastolainsäädäntö maissa muuttuu ja ilmasto-oikeudenkäyntien määrä on kasvanut. Ilman Pariisin sopimusta monissa tapauksissa ratkaisut olisivat olleet toisenlaisia.”
“Vastuu on kuitenkin jäänyt liikaa tutkijoille, oikeuslaitokselle ja kansalaisjärjestöille. Kaipaisimme poliittista johtajuutta”, toteaa Pietarila.
Katseet kohdistuvat Kiinaan
Kiina tuottaa noin 30 % kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä. Samaan aikaan maa rakentaa uusiutuvaa energiaa vauhdikkaammin kuin kukaan muu maailmassa. Kiina on asettanut selkeän tavoitteen päästöjen vähentämiselle, mutta kunnianhimon puute on saanut kritiikkiä.
“7–10 % vähennys vuoteen 2035 on pettymys”, toteaa Energia- ja ilmastoalan CREA-ajatushautomon pääanalyytikko Lauri Myllyvirta.
“Potentiaalia olisi enempäänkin. 30 % olisi minimivaatimus, jotta voitaisiin pysyä 1,5 asteen linjassa. Suurempi ongelma tavoiteasettelussa on se, että Kiina jätti määrittelemättä päästöjen huipputason, johon leikkaustavoitetta verrataan.”
Kiinan päästöt ovat laskeneet vuoden 2024 alusta. Edellytykset hyvälle kehitykselle ovat olemassa, mutta puhtaan energian lisäys seuraavina vuosina on epävarmaa, koska hinnoittelu on muuttunut.
“Pääsy 30 % tavoitteeseen vaatisi myös politiikkatoimia, esimerkiksi metaanipäästöjen vähentämistä ja hiilivoimaloista luopumista. Maassa on valmistelussa uusi viisivuotissuunnitelma, ja odotamme tietysti, mitä se tuo tullessaan. Kunnianhimoisempia tavoitteita tuskin on odotettavissa”, sanoo Myllyvirta.
Sopeutuminen vaatii kansainvälistä rahoitusta
Yhdysvaltain maastopalot osoittavat, että ilmastokriisi koskee omalla tavallaan kaikkia valtioita. Silti ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten ne, jotka sitä vähiten aiheuttavat.
“Sopeutumistoimia pitää ohjata sinne, missä niitä eniten tarvitaan, eli niihin maihin, joissa taloudella menee heikoimmin ja sosiaaliset turvaverkot ovat heikommat. Tämä on kaikkien yhteistä työtä ja vaatii kansainvälistä rahoitusta, sanoo Niko Humalisto, Lähetysseuran johtava vaikuttamisen asiantuntija.
Ilmastokokouksessa tullaankin keskustelemaan myös rahasta. COP29-kokouksessa sovittiin ilmastorahoitukseen liittyen tavoitteesta kerätä 1300 miljardia Yhdysvaltojen dollaria vuoteen 2035 mennessä kehittyvien maiden käyttöön ilmastotoimiin. Nyt osallistujilta vaaditaan rahoituslupauksia ja konkreettisia esityksiä.
“Kaikkien on osallistuttava näihin talkoisiin, ja yritysmaailman on oltava voimakkaammin mukana”, vaatii Euroopan komission Suomen edustuston viestintäpäällikkö Ismo Ulvila.
Ulvila vakuuttaa myös EU:n sitoutumista yhteiseen ilmastopolitiikkaan:
“EU on edelleen se kumppani, joka pitää systeemiin pyörimässä, toimii veturina uudistuksille ja sitoutuu Pariisin sopimuksen tavoitteisiin esimerkiksi kauppasopimusten kautta.”
Yksittäinen kokous ei ratkaise ilmastokriisiä tai ilmastopolitiikan epäonnistumisia. Tärkeintä ovat ne käytännön päätökset, joilla päästöjä leikataan ja ilmastotoimien rahoitus varmistetaan.
“Neuvotteluissa on katettuna ilmastoratkaisujen buffet, mutta Suomen ja EU:n pitäisi valita näistä ratkaisuista ne, joita haluamme edistää Suomessa ja kansainvälisesti”, toteaa Humalisto.
