Tiistaiaamuisen naisten ompelu- ja juttelukerhon yksi vakiokävijöistä on albanialainen Arta Morina. Hän tuli Marseilleen vuonna 2017. Seuraavana vuonna hän kuuli tutulta papilta Marhabanin ranskan kielen kursseista. Marhaban on arabiaa ja tarkoittaa “tervetuloa”.
”Marhabanin työntekijöiltä sain apua myös muutamien papereiden täyttämiseen”, hän sanoo. Korona-aikana hän on saanut perheelleen myös ruoka-apua Marhabanin kautta. Perheessä on kaksi lasta, 6-vuotias tyttö ja 11-vuotias poika.
Ompelukerhossa Arta käy, vaikka hän ei itse ompele, mutta auttaa esimerkiksi saumojen ratkomisessa. Kerho on Artalle omaa aikaa, mahdollisuus kuulla ja vaihtaa kuulumisia tutuiksi tulleiden naisten kanssa rennossa ilmapiirissä. Arta työskentelee osa-aikaisesti siivoojana.
Näppärästi mekkoa ompelukoneella korjaileva Maria (nimi muutettu, ei esiinny kuvissa) on algerialainen ja asunut Ranskan toiseksi suurimmassa kaupungissa Marseillessa jo yli 40 vuotta. Hän muutti kaupunkiin häidensä jälkeen, algerialainen mies oli tullut maahan vähän aiemmin. Myös miehen sukua asui Marseillessa.
”Tänne oli helppo sopeutua, koska Algeriassa on ranskalainen kulttuuri. Olihan maa pitkään Ranskan siirtomaavalta, kunnes se itsenäistyi vuonna 1962”, Maria toteaa.
Marialla on kuusi lasta. Elämä on ollut hyvää, mutta Algeria on tietysti aina kotimaa, ”sydämen maa”. Perhe käy kotiseudulla vuosittain.
”Marhabanista kuulin vasta pari vuotta sitten ystävältäni, joka kävi täällä englannin kurssilla. Tykkään ommella ja keskustella muiden kanssa. Tunnelma täällä oli heti lämmin ja vastaanottavainen.”
Maria on osallistunut lastensa kautta muidenkin yhdistysten toimintaan, mutta Marhabanista hän on löytänyt juuri itselleen sopivan paikan.
Marseillen asukkaista suuri osa on maahanmuuttajia, monet heistä ovat tulleet Marseilleen Algeriasta ja muista Pohjois-Afrikan maista.
Kielikursseilla yhä enemmän nuoria
Agnès Estrangin on opettanut keskuksessa ranskaa 12 vuotta. Hän oli miettinyt, mitä tekisi eläkkeelle jäätyään, ja ystävä kertoi Marhabanista. Agnès antaa vapaaehtoistyölle aikaa peräti 6–8 tuntia viikossa.
”Vuosien mittaan olen todennut, että tarve kielikursseille on kasvanut. Nykyisin on enemmän nuoria kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. He haluavat oppia ja oppivatkin kieltä nopeasti. Toisille kielikurssit ovat irtautumista perhe-elämästä eivätkä he välttämättä käytä ranskaa kotioloissa. He eivät välttämättä edisty yhtä nopeasti kielen oppimisessa”, Agnès kertoo.
Kurssi on kuitenkin tärkeä kaikille, vaikka kielessä harjaantuminen ei olisikaan pääasia. Osa kurssilaisista kyselee opettajilta neuvoja esimerkiksi asumiseen tai työn saamiseen liittyvissä asioissa. Ellei Agnès itse osaa auttaa, hän ohjaa heidät johdon assistentin, pedagogisen koordinaattorin Prisca Higuera Cornieles’in puheille. Suomen Lähetysseuran vuonna 2003 perustaman Marhabanin ydintehtävä on helpottaa maahanmuuttajien tietä osaksi Ranskan yhteiskuntaa, joten tällaisissa käytännön asioissa avustaminen on korvaamatonta. Kielen oppiminen, ja joillekin myös lukemaan oppiminen, ovat tärkeä etappi kotoutumisessa.
Koronan ensimmäisen aallon aikana kurssit olivat tietysti tauolla, mutta joitakin kursseja pidettiin myös etänä.
Ranskan taito parantaa työllistymismahdollisuuksia
Keskimäärin kurssilaiset käyvät tunneilla kolmesta neljään vuotta, osa kauemminkin. Opettajankoulutuksen saaneet vapaaehtoiset hoitavat virallisiin kielikokeisiin valmistavan opetuksen. Tietyn tason saavuttaminen on edellytys oleskeluluvan ja myöhemmin kansalaisuuden saamiselle. Osa taas haluaa prepata kielitaitoaan nähdäkseen edistymisensä ja osallistuu testeihin, jotta saa tasostaan virallisen paperin.
”Se on hyvä mainita vaikkapa CV:ssä, kun hakee töitä”, Agnès tietää.
Valko-Venäjältä vajaa vuosi sitten Puolan kautta Marseilleen tullut Daniil Pachiabesny puhuu jo yllättävän sujuvaa ranskaa. Hän ei osannut sitä ennen maahan tuloaan. Daniil käy maanantaisin ja torstaisin ranskan kurssilla, edistyneempien ryhmässä.
”Kuulin Marhabanin kursseista ystävän ystävän kautta. Olen todella tyytyväinen opetukseen. Se on hyvää, ja kurssi lähes ilmainen, kun opetus monessa muussa paikassa on tosi kallista”, hän kertoo kokemuksestaan.
Daniil pitää tärkeänä oppia ranskaa mahdollisimman hyvin, jotta työllistyminen helpottuisi, ja elämä vieraassa maassa ylipäätään. Hän on työskennellyt muun muassa turvallisuusalalla.
Ruoka-apu osaksi toimintaa koronapandemiassa
Mélanie Landes Castagno on Marhabanin ensimmäinen ranskalainen johtaja. Aiemmat ovat olleet suomalaisia. Mélanie on työskennellyt keskuksessa vuodesta 2009, ja toiminut johtajana viimeiset seitsemän vuotta. Mélanien lisäksi keskuksessa on kolme osa-aikaista palkattua työntekijää.
Ilman vapaaehtoisia Marhaban ei toimisi. Heitä on noin 50 ja he ovat hyvin sitoutuneita. Suurin osa heistä tekee vapaaehtoistyötä viikoittain, tunnista muutamaan tuntiin. Eniten heitä tarvitaan ranskan kursseilla, mutta myös esimerkiksi lastenkerhon vetäjinä ja hallinnollisissa tehtävissä on vapaaehtoisia. Osa heistä antaa yksilöllistä tukiopetusta koululaisille.
Koronan alkaessa levitä keväällä 2020 Marhaban-keskus joutui monien muiden tavoin sulkemaan ovensa. Asiakkaita ei toki jätetty yksin, vaan sekä palkatut että vapaaehtoistyöntekijät perustivat soittoringin ja ottivat yhteyttä jokaiseen puhelimitse. Pelkona oli, että ihmiset eristäytyvät täysin omiin oloihinsa.
”Halusimme vakuuttaa, että olemme yhä heitä varten ja kuuntelemme”, Mélanie kertoo.
Osan oli vaikea ymmärtää Ranskan koronarajoituksia, ja vaikka tiukimpinakin aikoina olisi voinut ulkoilla päivittäin, he eivät välttämättä poistuneet kotoaan.
Keväällä 2021 Marhaban aloitti ruokapakettijakelun kymmenellä paketilla. Kuukaudessa määrä kasvoi noin 240:een. Yhteistyötä tehtiin muiden alueen yhdistysten kanssa. Osa hoiti logistiikkaa, Marhabanista oli ihmisiä hoitamassa jakelua.
”Se on ollut samalla tilaisuus oppia tuntemaan toistemme toimintaa aiempaa paremmin.”
Uusia rahoituskanavia haetaan aktiivisesti
Lähetysseuran taloudellinen tuki Marhabanille – samoin kuin muulle Euroopan-työlle – loppuu tämän vuoden jälkeen. Marhaban saa taloudellista tukea Marseillen kaupungilta, Bouches-du-Rhônen departementilta ja kahdelta protestanttiselta järjestöltä, Fédération Entraide Protestante ja Fédération protestante de France. Projektirahaa ei kuitenkaan voi käyttää työntekijöiden palkkaamiseen, joten lisää tukea etsitään.
”Diakoniseen toimintaan on vaikea löytää rahoitusta. Ranskan lain mukaan kirkko ei voi tehdä eikä tukea sosiaalityötä, valtio tai kunta ei puolestaan tue hengellistä työtä. Kirkon on kiellettyä antaa meille rahaa toimintaan tai kerätä meille kolehteja jumalanpalveluksissa. Voimme myydä tuotteita, kuten ompelukerhossa valmistettuja tekstiilejä, mutta se on hyvin pieni tulonlähde, eikä sitä rahaa voi käyttää palkkoihin, Mélanie selventää.
Presidentin vastaanotolla keskusteltiin hädässä olevien auttamisesta
Lokakuussa Mélanie oli Pariisissa Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vieraana. Kyseessä oli protestanttisen Cercle Charles Gide’n järjestämä tilaisuus, jossa muun muassa yritysten ja yhdistysten edustajia tapaa maan hallitusta. Tavoite oli tehdä protestanttien tekemää työtä yhteiskunnassa näkyväksi. Tapahtumaa järjestämässä oli myös kolme protestanttista kattojärjestöä, joiden alla toimivat lähes 400 yhdistystä tarjoavat ruoka-apua, majoitusta ja tukea sosiaaliturva-asioiden hoitamiseen kaikkialla Ranskassa.
Illan aikana keskusteltiin siitä, millaista yhteistyötä Ranskan valtio ja yhdistykset voivat tehdä eniten apua tarvitsevien hyväksi.
”Koronakriisi on tuonut näkyväksi aiemmin näkymätöntä huono-osaisuutta. Kaikki eivät halua tuoda omaa ahdinkoaan julki, mutta koronakriisin uhatessa jopa henkiinjäämistä, osa aiemmin hiljaa olleista on myös alkanut puhua hädästään”, Mélanie sanoo.
Teksti ja kuvat Kati Savela-Vilmari
(kirjoittaja oli Felm Volunteerina eli Lähetysseuran vapaaehtoisena Marhabanissa loppuvuodesta 2021)
Kuuntele Kati Savela-Vilmarin haastattelu Kirkko maailmalla-podcastissa
