Nepalista tulee monille mieleen Himalajan vuoristo lumihuippuineen. Ilmastonmuutoksen vuoksi tämä maisema on kuitenkin uhattuna.
”Kun olin lapsi, Himalaja oli hyvin kirkas ja valkoinen. Nyt näen monin paikoin vain kiviä”, kertoo nepalilaisen Sahas-järjestön ilmastonmuutosasiantuntija Raju Jati.
”Vuosittainen lämpötilan nousu on suurempaa Himalajan vuoristossa kuin muualla Nepalissa. Lämpötilan nousun vuoksi Himalajan lumi sulaa. Sulamisvedestä syntyy uusia järviä. Maassamme on suuri riski jäätikköjärvien tulvimiseen, mikä aiheuttaa vaaraa jokivarsien lähellä asuville ihmisille. Lumen sulaminen haittaa myös turismia, joka on tärkeä tulonlähde Nepalille”, Jati kertoo.
Sahas toteuttaa Lähetysseuran tukemaa kehitysyhteistyöhanketta sekä päästökompensaatiohanketta Nepalissa. Työllä tuetaan haavoittuvassa asemassa olevia kyläyhteisöjä sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja varautumaan luonnonkatastrofeihin. Työlle on iso tarve, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa Nepalissa jo monin tavoin.
”Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia sademäärissä ja lämpötilan nousua. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten tulvat ja maanvyörymät, ovat lisääntyneet viime aikoina, ja ne koskettavat isoa osaa väestöstä. Viime vuonna Nepalissa koettiin ensimmäistä kertaa historiassa tornado”, Jati sanoo.
”Suurin vaikutus ilmastonmuutoksella on maatalouteen ja ruokaturvaan sekä vesivarantoihin. Joissain paikoissa on liikaa vettä ja joissain liian vähän. Monsuunikaudella on tulvia ja maanvyörymiä. Kuivalla kaudella ennen monsuunisateita olen itse nähnyt kylissä käydessäni, että alueen vesilähde on kulunut loppuun. Ihmisten on pitänyt kävellä ensin kaksi tuntia hakemaan vettä joesta ja sitten kävellä takaisin kolme tuntia. Lapset ovat osallistuneet veden hakemiseen, minkä vuoksi he eivät ole päässeet kouluun.”
Kasteluveden vähäisyys vaikuttaa maanviljelyyn, josta iso osa nepalilaisista on riippuvaisia. Myös tuhohyönteiset ja sairaudet viljelykasveissa ja karjassa ovat Jatin mukaan lisääntyneet.
”Ennen kylvimme riisin kesäkuussa, nyt heinäkuussa”
Raju Jati on lukenut yliopistossa ympäristötieteitä ja työskennellyt valmistumisensa jälkeen eri organisaatioissa ilmastoon liittyen. Sahasissa hän on työskennellyt pari vuotta.
”Yliopistossa luimme kansainvälistä kirjallisuutta ja perehdyimme tutkimustietoon lämpötiloista ja sademääristä. Mutta työalueillamme elävät ihmiset kohtaavat itse lämpötilan muutoksen. Ihmiset kertovat, että nykyään on kuumia päiviä myös talvikaudella toisin kuin ennen. He voivat myös sanoa, että ennen he kylvivät riisin kesäkuussa, mutta nyt heinäkuussa. He kertovat myös, että tuhohyönteiset viljoissa lisääntyvät, ja heidän pitää siksi käyttää pelloilla enemmän kemikaaleja. Olen työskennellyt yli 20 piirikunnassa, ja suurimmassa osassa niistä ihmisillä on samanlaisia kertomuksia”, Jati kertoo.
Ilmastonmuutos vaikuttaa Jatin mukaan erityisen paljon daliteihin, jotka ovat niin kutsuttuja alimpia kasteja Nepalin kastijärjestelmässä. He ovat erittäin köyhiä ja riippuvaisia maataloudesta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi dalitien täytyy tehdä yhä enemmän töitä täyttääkseen perustarpeensa; esimerkiksi vedenhakuun voi kuivuuden takia mennä tunteja. Tämä työ on tuottamatonta, koska se kuluu vain perustarpeiden täyttämiseen. Heidän on myös vaikeampi osallistua esimerkiksi Sahasin järjestämiin tapaamisiin tai koulutuksiin, koska heidän aikansa kuluu ruuan hankintaan. Sahas huomioi tämän työssään esimerkiksi järjestämällä lyhyitä tapaamisia lähellä dalitien asuinpaikkoja ja tekemällä kotikäyntejä. Pidemmissä koulutuksissa osallistujille tarjotaan ruokaa ja lastenhoitoa ja myös matkakuluja korvataan tarvittaessa.
Sahasin työn keskiössä on dalitien ja köyhimpien ihmisten toimeentulon parantaminen. Hankkeissa käytetyt teknologiat myös pienentävät dalitien työtaakkaa: esimerkiksi käsikäyttöinen maissinkuorintatyökalu vähentää valtavasti kuorintaan menevää aikaa.
Ilmastokestävät kylät
Raju Jati puhuu ilmastokestävän kylän toimintamallista, jota hyödynnetään myös Lähetysseuran tukemassa työssä: ”Vahvistamme yhteisöjen ja paikallisviranomaisten osaamista ilmastonmuutoksesta. Lisäksi tarjoamme kyläyhteisöille ilmastokestäviä teknologioita ja käytäntöjä. Nämä teknologiat ovat hyvin edullisia, sillä heillä ei ole varaa monimutkaisiin laitteisiin. Jos ongelmana on kuivuus, koulutamme heitä vettä säästävistä ratkaisuista, kuten pisarakastelusta ja veden kierrättämisestä. Esimerkiksi talousvettä voi käyttää maatalouden kasteluvetenä.”
Jati mainitsee käytettyinä teknologioina myös puuta säästävät liedet sekä puutarhaviljelyn: ”Ihmisillä yhteisöissä on usein vain vähän maata, ja he etsivät siksi toimeentuloa muualta. Koulutamme heitä hyödyntämään maataan puutarhaviljelyyn. Tarjoamme heille kasvisten, hedelmien ja viljojen siemeniä. Koulutamme ihmisiä myös luonnonmukaisen hyönteismyrkyn valmistamiseen, johon käytetään karjan virtsaa ja muita orgaanisia aineita. Puutarhaviljely monipuolistaa perheiden ravintoa ja rahaa säästyy, kun ruokaa saa omasta maasta. Jos perheellä on enemmän maata, satoa riittää myös myyntiin ja he saavat siitä tuloja.”
Käytettyjen teknologioiden täytyy Jatin mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillinnän lisäksi parantaa ruokaturvaa, sukupuolten tasa-arvoa ja heikossa asemassa olevien ryhmien yhteiskunnallista osallistumista. Esimerkiksi veden kierrätys vaikuttaa viljelysten kastelun kautta ruokaturvaan. Veden kierrätys myös säästää vettä, jolloin naisilla ei mene niin paljon aikaa veden hakemiseen.
”Olemme oppineet, että kaikki teknologiat eivät sovi kaikille alueille. Siksi pilotoimme niitä ensin vähemmän haavoittuvassa asemassa olevilla viljelijöillä, joilla on esimerkiksi enemmän maata. Jos ne toimivat, niitä otetaan käyttöön laajemmin yhteisöissä”, Jati kertoo.
Ilmastokestävän kylän malliin kuuluu myös tiedon tarjoaminen ilmastosta ja säästä. ”Teillä Suomessa sääennusteet ovat varmaankin vaivatta nähtävissä ja löydettävissä. Sen sijaan Nepalissa työalueillamme kyläyhteisöillä ei ole helposti pääsyä tällaisiin tietoihin. Heillä ei ole älypuhelimia. Suunnitelmamme on tulevaisuudessa lähettää yhteisöille tietoa tekstiviestillä säästä, esimerkiksi, että huomenna sataa. Tällä hetkellä keräämme tietoa sääennusteista ja välitämme niistä tiedon sähköpostilla ja puhelimella omille työntekijöillemme hankealueilla, ja he taas välittävät tämän tiedon kyliin”, Jati kertoo.
Sahas tekee myös vaikuttamistyötä, jotta valtio huomioisi ilmastonmuutoksen ja ilmastotoimet kaikissa suunnitelmissaan ja ohjelmissa. Nepalin ilmastopolitiikkalinjaukset ovat Jatin mukaan hyviä, mutta toimeenpanossa on vielä haasteita. Esimerkiksi monilla alueilla paikallisviranomaiset eivät ole tietoisia näistä linjauksista eikä ilmastonmuutos välttämättä ole prioriteettilistan kärjessä paikallisissa kehityssuunnitelmissa. Nepalin paikallista sopeutumissuunnitelmaa on toimeenpantu vain 14 piirikunnassa Länsi-Nepalissa, eikä mukana ole Itä-Nepalissa sijaitsevia haavoittuvimpia piirikuntia.
Yli 500 vapaaehtoista istutti puita
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen lisäksi Sahas huomioi myös ilmastonmuutoksen hillinnän. Jati kertoo metsityshankkeesta, joka on osa Lähetysseuran päästökompensaatiotyötä.
”Olemme istuttaneet puita 10 hehtaarin alueelle. Viime joulukuussa asiantuntijaryhmä laski, että nämä puut pystyvät sitomaan 97 hiilitonniekvivalenttia* vuodessa. Kun aloitimme tätä hanketta, tiedotimme siitä ensin alueen ihmisille. Lopulta yli 500 ihmistä tuli vapaaehtoisena istuttamaan puita. He halusivat lisäksi istuttaa puita myös kotiensa pihoille, ja kaikkiaan 3500 taimea on istutettu talojen pihoille. He saavat puista myös hedelmiä myyntiin. Ihmiset alueella ovat sitoutuneita kasvattamaan puita.”
Jatin mukaan myös muissa Sahasin hankkeissa on puun istutusta, ja he tukevat myös aurinkoenergian käyttöä valaistuksessa. Suunnitelmissa on aloittaa pian myös aurinkoenergian käyttö kastelujärjestelmien vesipumpuissa.
Jati pitää kuitenkin ilmastonmuutokseen sopeutumista hillintää tärkeämpänä Nepalissa: ”Nepalilla on hyvin vähän kasvihuonepäästöjä. Ajattelen itse, että sopeutumiseen keskittyminen on meillä tärkeämpää, koska ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat heikossa asemassa olevia ihmisiä.”
Megafoni auttoi metsäpalon sammuttamisessa
Sahas kouluttaa kyläyhteisöjä myös luonnonkatastrofeihin varautumisessa. Jos on esimerkiksi riskiä tulvista, istutetaan alueelle Jatin mukaan puita ja rakennetaan pieniä patoja. Hän kertoo katastrofityöstä esimerkin Lähetysseuran tukemasta metsityshankkeesta.
”Koulutimme alueen ihmisiä katastrofeihin varautumisesta ja niiden ehkäisemisestä. Koulutuksen jälkeen alueelle perustettiin katastrofiryhmä. Viime vuonna tämä ryhmä tiedotti antamallamme megafonilla alueen ihmisiä tulipalosta ja kutsui heitä sammutustöihin. Palo saatiin sammutettua.”
Monsuunikautta varten ryhmällä on kypäriä, köysiä ja pelastusliivejä, joilla voidaan estää ihmisiä hukkumasta.
Siemenpankista paikallisia siemeniä
Ilmastonmuutos vaikuttaa Jatin mukaan Nepalin siemenvarantoon. Perinteisiä siemeniä katoaa, kun luonnon monimuotoisuus heikkenee. Siksi Sahas on luonut yhteisöpohjaisen siemenpankin. Paikalliset viljelijät voivat antaa siemeniä siemenpankkiin, ja pankista saa ostettua laadukkaita siemeniä edullisella hinnalla. Köyhillä viljelijöillä ei ole useinkaan varaa ulkomailta tuotuihin hybridisiemeniin, vaikka ne tuottavatkin suurta satoa.
”Jotkut paikalliset siemenet ovat myös ilmastokestäviä. Olemme käyttäneet paikallisia siemenpankkeja esimerkiksi kuivuutta kestävän riisin käytön edistämiseen. Riisi tarvitsee yleensä paljon vettä, joka taas vähenee ilmastonmuutoksen vuoksi. Jotkut paikalliset riisilajikkeet pärjäävät vähemmällä vedellä”, Jati sanoo.
Yhteisöjen siemenpankit auttavat Jatin mukaan myös kansallista geenipankkia parantamaan paikallisia siemeniä.
”Ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa paikallisesti”
Raju Jati kasvoi itse kaupungissa eikä lapsena tiennyt ympäristöasioista. Yliopistossa hän havahtui omaan hiilijalanjälkeensä.
”Avasin silloin tarpeettoman usein vesihanaa peseytyessäni ja käytin muovipusseja. Nyt käytän omaa kassia, kun menen ostoksille. Käytän myös julkista liikennettä ja polkupyörää. Jos menen työalueelle yksin tai työkaverini kanssa, käytän julkista liikennettä enkä toimiston jeeppiä. Vain jos meitä on enemmän, käytämme toimiston autoa. Toimistolla kannustamme välttämään muovituotteiden käyttöä.”
Kun Jati käy työalueilla, hän kehottaa paikallisia työntekijöitä käyttämään resursseja tehokkaasti, ja työntekijät ovatkin asiassa valveutuneita. ”Ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa paikallisesti. Kaikki ihmiset voivat pieneltä osaltaan vaikuttaa ja kun ne lasketaan yhteen, tulee suurempi vaikutus”, hän kertoo.
Nepalilaisten hiilidioksidipäästöt ovat erittäin pienet verrattuna suomalaisten päästöihin. Esimerkiksi Maailmanpankin tilaston mukaan suomalaisten hiilidioksidipäästöt olivat 8,347 tonnia henkeä kohden vuonna 2016, kun nepalilaisten hiilidioksidipäästöt henkeä kohden olivat samana vuonna vain 0,334 tonnia.**
Teksti: Minna Havunen. Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Lähetysseurassa. Haastattelu tehtiin syksyllä 2020.
*Artikkelista on korjattu jälkikäteen mittayksikkö tonnista hiilitonniekvivalenteiksi.
**Lähde: 1 CO2 emissions (metric tons per capita) – Finland: https://data.worldbank.org/
indicator/EN.ATM.CO2E.PC?locations=FI, luettu 4.11.2020, ja CO2 emissions
(metric tons per capita) – Nepal: https://data.worldbank.org/indicator/EN.ATM.
CO2E.PC?locations=NP, luettu 4.11.2020
Tämä artikkeli on julkaistu kirjassa Miten pärjätä ilmastokriisissä? Tositarinoita maailman köyhimmistä maista. Kirjaa on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. Kirja on ilmainen, ja sitä voi tilata osoitteesta basaari@suomenlahetysseura.fi. Kirjan voi myös lukea sähköisesti: lue kirja tästä (pdf).
