Ensimmäinen päivä Lähetysseurassa alkoi dramaattisesti. Olin polkemassa töihin, kun yhtäkkiä pitkä tummansininen vekkihameeni takertui pyörän ketjuihin ja olin lentää kaaressa tangon yli. Pelastuin täpärästi, mutta hameeni oli tiukasti kiinni eturattaiden välissä enkä päässyt eteen enkä taakse. Ainoa mahdollisuus saada hame ehjänä irti pyörästä olisi ollut riisuutuminen keskellä vilkasta Mäkelänkatua.
En halunnut aloittaa Lähetysseura-uraani skandaalilla, joten päädyin kylmästi repäisemään vaatteen irti, minkä seurauksena helmaan tuli kunnon reikä.
Nyt tapauksesta on reilut kuusi vuotta. Työ Lähetysseurassa on ollut antoisaa ja merkityksellistä. Olen saanut vastata viestinnästä, kustannustoiminnasta ja myöhemmin vaikuttamistyöstä, uudistaa Lähetyssanomia, kirjoittaa, puhua, suunnitella, tehdä yhteistyötä seurakuntien, muiden järjestöjen, piispojen ja vapaaehtoisten kanssa Suomessa ja maailmalla. Olen päässyt tutustumaan arkityöhön niin Pyhällä maalla kuin Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa ja vaikuttumaan kollegojen ja kumppaniemme osaamisesta ja työn tuloksista.
On ollut etuoikeus saada yhdessä hienojen työkaverien kanssa toteuttaa Jeesuksen meille antamaa yhteistä työtehtävää, lähetyskäskyä, kukin omalla tavallamme. Vaikka välillä vaiheet ovat olleet vaikeitakin, siunaus ja johdatus ovat olleet läsnä jokaisessa päivässä – ja rukous on kannatellut.
Jeesus painottaa kristittyjen ykseyttä monta kertaa.
Vaikka lähtö on haikea, johdatus vie nyt uuteen, hyvään vaiheeseen. Saan jatkaa töitä sydämenasioiden parissa ja työskennellä kristittyjen ykseyden ja yhteistyön puolesta, mikä myös on taivaasta meille annettu tehtäväksi. Jäähyväsrukouksessaan Jeesus painottaa kristittyjen ykseyttä monta kertaa. ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”
Saan pienellä panoksellani tehdä työtä, jotta nämä Jeesuksen sanat tulisivat toteen tässä ajassa. Olen aloittanut työn pääsihteerinä Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa, jonka tehtävänä on rakentaa yhteyttä kirkkokuntien rajojen yli – kohti Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä. Näinä repivinä, riitaisina aikoina, kun polarisaatio vahvistuu ja kristikunta on jakaantuneempi kuin koskaan, työ tuntuu erityisen tärkeältä.
Tärkeältä tuntuu myös se, että lähetyksen ja ekumenian juuret ovat tiukasti yhteen kietoutuneet. Moderni ekumenia sai alkunsa, kun 1800-luvulla eri kirkkojen lähetysjärjestöt kohtasivat toisensa Afrikassa ja Aasiassa sellaisella konkreettisella tavalla, mitä ei aiemmin ollut tapahtunut. Sen jälkeen kirkkojen lähentyminen ja yhteistyö alkoi vahvistua, ja Lähetysseurakin on Ekumeenisen Neuvoston kumppanuusjärjestö. Yhteistyötä on ollut paljon ja tulevaisuudessa toivottavasti entistä enemmän.
Ai niin, tarinan loppu oli oikein onnellinen: ompelija lyhensi hamettani niin, että sitä voi käyttää edelleen. Nyt pyöräilen samassa hameessa uuteen työhön, Jumala johdattaa – ja elämä jatkuu.
Teksti: Laura Häkli, Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri, Lähetysseuran entinen viestintäjohtaja
