Tasaiseksi tamppautuneelle pihalle on kerääntynyt kymmeniä, ehkä jopa satoja nuoria. Kaikilla on valkoiset, lyhythihaiset kauluspaidat, tumma hame tai housut, monilla naisilla päässään värikkäästä kankaasta taiteltu huivi. Yhteislaulu raikaa, niin naiset kuin miehetkin tanssivat, kaikilla tuntuu olevan suorastaan hulvatonta.
Kyse on Youtubesta löytyvästä videosta, joka kertoo Etiopian Mekane Yesus -kirkon erään seurakunnan nuorten kokoontumisesta. Videon on katsonut yli 130 000 ihmistä ja sen kommenttikenttä on täynnä sydämiä, taputuksia, siunauksen toivotuksia, kiitoksia Jumalalle.
Mistä tällainen ilo ja into kumpuaa? Mielen täyttää pieni kateus. Ero meikäläiseen jäsenkadosta kärsivään kirkkoon, hiljaisten seurakuntatalojen harmaisiin parkkipaikkoihin ja hiipuvaan nuorten toimintaan tuntuu suurelta.
Etiopian Mekane Yesus -kirkko on tällä hetkellä maailman suurin luterilainen kirkko, toiseksi suurin kirkko löytyy lähes naapurista Tansaniasta. Mekane Yesus -seminaarin rehtori Bruk Ayele kertoo, että kirkko kasvaa suorastaan räjähdysmäisesti.
Kirkon jäsenillä on myös vahva uskon levittämisen palo: he kertovat Jeesuksesta naapureilleen ja kutsuvat ystäviään mukaan seurakunnan toimintaan. On selviö, että he tekevät vapaaehtoistyötä tai vähintään laulavat kuorossa. Kateus kasvaa. Mitä on meidän laiha, sisäänpäin kääntyvä kristillisyytemme tämän innon rinnalla? Ja miksi meidän kannattaa edelleen tehdä lähetystyötä tällaisten kukoistavien kirkkojen hyväksi?
Monestakin syystä. Kirkon kova kasvuvauhti ei ole yksinomaan helppo asia. Seurakunnissa ei ole riittävästi työntekijöitä, heille ei ole riittävää koulutusta, pappeja ei riitä edes pitämään sunnuntain jumalanpalveluksia kaikkialle. Monet kirkon jäsenet ovat vähävaraisia, joten kirkko pysyy kasvustaan huolimatta köyhänä, vaikka avuntarve lisääntyy. Lähetystyössä tarvitaan meidän osaamistamme, koulutusta, tukea ja kyllä – myös rahaa.
Kun Lähetysseura kysyi yhteistyökumppaneiltaan – joista iso osa on kehittyvien maiden kirkkoja – heidän tarpeistaan, suurin osa toivoi resursseja ja taloudellista tukea. Lisäksi ne kertoivat tarvitsevansa apua työhön syrjittyjen parissa, teknistä tukea ja kumppanuutta.
Näihin toiveisiin on vastattu. Lähetystyö ei ole länsimaalaisten ylimielistä sanelupolitiikkaa, vaan se perustuu vastavuoroiseen keskusteluun ja yhteiseen suunnitteluun. Lähetysseuran lähetystyöntekijät tekevät työtä paikallisten kirkkojen sisällä, kanssa ja niiden tarpeista käsin. Erityisen arvostettua on työtoveruus: teemme työtä yhdessä.
Ja kun paikalliset kirkot vahvistuvat, ne todistavat uskostaan ja toivostaan paljon paremmin ja tehokkaammin kuin mihin ulkomaiset työntekijät kuunaan pystyisivät. Afrikan suuret kirkot ovat tästä hieno esimerkki.
Meillä on nyt paljon opittavaa niiltä.
Laura Häkli, Suomen Lähetysseuran viestintäjohtaja
Blogi on julkaistu aiemmin Lähetyssanomissa.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat
