Claudia Florentin: Lastenkasvatuksen avulla voimme katkaista väkivallan kierteen

Latinalaisessa Amerikassa väkivalta opitaan  usein jo lapsena. Kehottamme esimerkiksi poikia olemaan vahvoja, piilottamaan tunteensa, kontrolloimaan itseään ja muita ympärillään sekä elämään osana aikuisten maailmaa, jota usein värittää mustasukkainen käytös. Tyttöjen rooliksi on langennut olla suloisia, alistuvia ja “hyväkäytöksisiä”.  

Liian usein lapsista huolehditaan ja heitä kasvatetaan rajoittamalla heidän vapauttaan, käyttäen fyysisiä rangaistuksia ja henkistä väkivaltaa. Kasvattamalla lapsiamme väkivallan eri muodoilla varmistamme  väkivallan jatkuvuuden. Hälyttävää on, että myös monissa uskonnollisissa yhteisöissä uskotaan fyysisen rangaistuksen “näyttävän oikean tien” lapsille. Ja sitten hämmästelemme väkivaltatapauksien korkeita lukuja!  

Lapsella, tai kenelle tahansa, joka kokee pahoinpitelyä päivittäin, on hyvin suuri todennäköisyys kehittää myös itselleen väkivaltaisia taipumuksia.

Kotimaassani Argentiinassa sanotaan, että “yksikään lapsi ei synny varkaaksi”. Uskomme, että kaikki käytöksen mallit –  hyvät tai pahat –  ovat opittuja, eivät esimerkiksi geneettisiä. Siksi uskallan väittää, että yksikään lapsi ei myöskään synny väkivaltaiseksi. Väkivaltaa nähdään, tunnetaan, opetetaan ja opitaan.  

Esimerkiksi “machismo” on vuosisatoja vanha, valtarakenteiden mukana syntynyt kulttuurimme piirre, joka nähdään jo lähes luonnollisena tapana “olla mies”. Muistan aina, mitä tapahtui yhteisössä Ecuadorissa, jossa työskentelimme rauhankasvatuksen parissa. Yhdeksänvuotias poika piirsi talonsa ja lipun, jossa luki ”Rauha”, ja talon alle hän kirjoitti: ”Rauha on sitä, kun isäni ei lyö äitiäni.” 

Lapsella, tai kenelle tahansa, joka kokee pahoinpitelyä päivittäin, on hyvin suuri todennäköisyys kehittää myös itselleen väkivaltaisia taipumuksia ja luonteenpiirteitä. Mistä muualtakaan lapset oppisivat esimerkiksi kiusaamaan toisiaan? Lasten oppima väkivalta ei ikävä kyllä ole ainoastaan Latinalaisen Amerikan ongelma, vaan ilmiö vaikuttaa olevan globaali –  esimerkiksi Suomessa on tänä vuonna oltu huolestuneita lasten toteuttamien väkivaltarikosten kasvavasta määrästä. 

Rauhankasvatus alkaa kotona 

Sukupuolien välisen oikeudenmukaisuuden tavoitteena on varmistaa, että naisilla, miehillä, tytöillä ja pojilla on yhtäläiset oikeudet, resurssit ja mahdollisuudet.  

Todellisuus kuitenkin osoittaa, että tytöt, nuoret ja naiset kohtaavat edelleen suurempia haittoja sukupuolestaan. Naisten kohtaamalla historiallisella eriarvoisuudella ja väkivallalla on vaikutuksia, jotka saavuttavat nykypäivänkin lapset.  

Tämä estää terveiden ja oikeudenmukaisten ympäristöjen rakentamisen lapsille ja nuorille. 

Children’s Platform teki kyselyn, jonka tulokset eivät yllättäneet. Kun pojilta ja tytöiltä kysyttiin heidän mielipiteitään sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, lasten vastaukset olivat hyvin yksimielisiä

”Väkivalta on kaikkien ongelma, ei vain siitä kärsivien.”  

”Tyttöjen ja poikien tärkein oikeus on elää ilman pelkoa lyömisestä.” 

“Äitini on sukupuoleen perustuvan väkivallan uhri. Kun menin todistamaan ja isäni sai tietää, hän suuttui, huusi minulle, ja tarttui minua niskasta. Tunsin oloni surulliseksi, vihaiseksi ja pelokkaaksi.

On olemassa kansainvälisiä sopimuksia siitä, miten sukupuolien väliseen oikeudenmukaisuuteen johtavia prosesseja voidaan seurata lapsuudesta lähtien. Koulutus tasa-arvoon, väkivallattomuuteen ja konfliktien sovitteluun pojille, tytöille ja nuorille on avainasemassa syrjinnän ja väkivallan kierteen, sekä stereotypioiden, vallankäytön ja siihen liittyvän väkivallan katkaisemisessa. Luterilaisen kirkon ja Lähetysseuran työssä keskitymme näiden prosessien eteenpäin viemiseen esimerkiksi lisäämällä tietoisuutta väkivallattomasta vanhemmuudesta, toisten hyvästä kohtelusta ja näiden oppien käyttämisestä yhteisöjen elämässä.  

Askeleita tasa-arvoisemman ja seesteisemmän lapsuuden puolesta 

1. Tietoisuuden lisääminen ja vanhemmuuden pohtiminen yhteisöissä. Avainasemassa on muuttaa myös yhteisöjen ja kirkkojen dynamiikkaa, jotta sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus olisi osana perheiden elämää jo lasten ollessa pieniä.
   .
2. Koti on ensimmäinen paikka, jossa lapsi oppii sukupuolten välisestä kommunikoinnista. Kotona opittuja vuorovaikutustilanteita toistetaan ja ylläpidetään usein myös perhe-elämän ulkopuolella. Kunnioitusta, hyvää kohtelua, syrjimättömyyttä ja väkivallattomuutta pitäisi opettaa kotona omalla esimerkillä ja Raamatun oppien mukaisesti.
   .
3. Viestintä sen kaikissa ulottuvuuksissa on yhä enemmän läsnä ihmisten sukupuoleen perustuvien stereotypioiden vahvistamisessa ja eriarvoisuuden ja väkivallan edistämisessä. Samalla se voi kuitenkin olla mullistava työkalu, jos käytämme sitä ihmissuhteiden vahvistamiseen ja vanhojen käytösmallien rikkomiseen tyttöjen ja poikien elämässä.
   .
4. Me, jotka teemme töitä lasten ja nuorten parissa, opetamme esimerkillämme. Stereotyyppejä vahvistavat keskustelumallit ovat hyvin yleisiä vitsien ja seksististen kommenttien muodossa. Meillä on voimakas vaikutus asioiden kehittymiseen. Oman käytöksemme tarkastelu ja uudelleen kouluttautuminen ovat avainasemassa tasa-arvoisemman maailman luomisessa. 

   

    

Meille kerrotaan usein, että ihmiset ovat vapaita päättämään, millaisia rooleja tai tehtäviä he ottavat. Tiedämme kuitenkin, että syvälle juurrettujen stereotypioiden rikkomisesta seuraa usein sosiaalista paheksuntaa yhteisöissä ja kirkoissa.

Siksi on tärkeää, että pystymme analysoimaan poikien ja tyttöjen kasvatusta. Meidän tulee osata huomata väkivaltaan ja syrjimiseen  kannustavia piirteitä lastemme elämässä ja etsiä uusia vanhemmuuden malleja, jotka tukevat sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta. Uskomme, että tämä on myös osana Jumalan suunnitelmaa, Jeesuksen Kristuksen avulla. 

Syvälle juurrettujen stereotypioiden rikkomisesta seuraa usein sosiaalista paheksuntaa yhteisöissä ja kirkoissa.

 Rauhankasvatus voi myös antaa tytöille, pojille ja nuorille mahdollisuuden hankkia taitoja ja itseluottamusta sekä kehittää sosiaalista osaamista. Nuorista voikin tulla muutoksentekijöitä sukupuolten välisessä oikeudenmukaisuudessa. 

Teksti: Claudia Florentin, sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden neuvonantaja
Suomennos: Anna Lundén