Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Tänä vuonna lapsen oikeuksien päivän yhteisenä kansallisena teemana ovat niiden lasten oikeudet, joiden elämään vaikuttaa jokin vamma. Suomen Lähetysseuran kummityössä on vammaisten lasten koulunkäyntiä tuettu useissa maissa. Alla esimerkkinä Anni Takon artikkeli Nepalista.
”Kunpa kaikki vammaiset lapset voisivat päästä kouluun!”
Näkövammaiset lapset kokoontuvat koulun pihalle aamunavaukseen. Olen hetkeä aiemmin seurannut heidän aamutoimiaan tyttöjen asuntolassa. Tytöt olivat jo syöneet aamupalaa, nyt he pesivät hampaitaan ja letittivät toistensa hiuksia. Kohta jokaisen mustia, kiiltäviä hiuksia koristivat erilaiset nauhat ja hiuspompulat.
Kaikki koulun oppilaat asuvat koulurakennusten yhteydessä olevassa asuntolassa. Herätys on ollut jo puoli kuudelta ja koulun alkamishetkeen ja aamunavaukseen, kello kymmeneen, mennessä on ehditty touhuta monia asioita.
Dharanin näkövammaisten koulu Kaakkois-Nepalissa on Nepalin ainoa näkövammaisten koulu. Oppilaita koulussa on noin 100. Suomen Lähetysseura tukee koulun toimintaa kummityön kautta.
Koulun henkilökunta tekee paljon vaikuttamistyötä ja kylävierailuja Itä-Nepalissa. Ihmisille kerrotaan vammaisten oikeuksista ja vammaisia lapsia ohjataan koulutuksen tai hoidon piiriin. Nepalissa vammaisten lasten piilottelu on edelleen melko yleistä ja vammaisia lapsia hävetään. Vammaisuus katsotaan rangaistukseksi edellisen elämän teoista. Vaikka perhe ei vammaista lastaan häpeäisi, katsotaan vammaisen lapsen kouluttaminen kuitenkin turhaksi. Kun on tiukkaa muutenkin, ei rahaa kannata vammaisen kouluttamiseen laittaa, ajatellaan. Tietämys eri vammoista on myös puutteellista ja helposti ajatellaan, ettei vamma kuitenkaan kouluttamalla parane.
Vammaisten aseman parantamiseksi on tehty paljon työtä, mutta tulokset näkyvät pikku hiljaa. Nepalissa työn esteenä ovat monenlaiset haasteet: paitsi asenteellisuus ja eriarvoisuus, erittäin huonot kulkuyhteydet, poliittinen toimimattomuus ja ääretön köyhyys. Nepalilaisista edelleen melkein puolet elää köyhyysrajan alapuolella.
Kotiin kahdesti vuodessa
Sujata Limbu, 16, kuuluu niihin harvoihin, jotka vammastaan huolimatta ovat päässeet kouluun ja saaneet edetä opinnoissaan. Sujata käy Dharanin koulun yhdeksättä luokkaa. Ensi vuonna hänellä on edessä viimeinen luokka ja suuri koulun päättökoe. 10. luokan jälkeen hän voi yhä asua koulun hostellissa, mutta seuraavat vuodet on opiskeltava muualla. Sujata haluaisi opiskella yliopistotasolle asti.
”Koulutus on meille vammaisille tärkein asia elämässä. Vain sitä kautta voimme edetä, oppia itsenäisiksi ja saada hyväksyntää”, hän sanoo. ”Haluaisin, että kaikki vammaiset voisivat päästä kouluun!”.
Sujata on kotoisin Ilamista, Itä-Nepalista, melko läheltä Dharania. Perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi veli ja sisko. Limbut kuuluvat Itä-Nepalin vuoristoheimoihin. Sujatan perhe on kokonaan riippuvainen maataloudesta, josta ei kuitenkaan saa elantoa koko vuodeksi.
Sujata aloitti näkövammaisten koulussa 11-vuotiaana. Alkuun oli raskasta.
”Oli surullista asua erossa perheestä, vaikka tiesin, että tämä koulu on minulle hyvä. Ikävöin perhettäni toisinaan vieläkin.”
Sujata käy perheensä luona yleensä kaksi kertaa vuodessa. Ero normaalikoulussa ja näkövammaisille tarkoitetussa koulussa oli kuitenkin niin suuri, että pian koulunkäynti alkoi tuntua hyvältä ja innostavalta. Ystäviäkin löytyi heti.
”Koulu on hyvä. Meille näkövammaisille ei ole olemassa yhtään vastaavaa koulua Nepalissa”, Sujata innostuu kertomaan. ”Pidän opettajista ja he ovat aina valmiita auttamaan. Opettajat ovat kiinnostuneita meistä oppilaista ja ovat meidän puolellamme.”
Koulupäivä kestää neljään saakka. Päivällisen jälkeen tehdään läksyjä, joiden jälkeen jää yleensä vähän vapaa-aikaakin. Sujata tykkää laulamisesta. Hänen tulevaisuudenhaaveenaan on joko toimittajan tai opettajan ammatti.
”Haluaisin toimia opettajana tässä samassa koulussa”, hän sanoo hieman ujosti hymyillen, mutta reipastuu sitten. ”Täytyy pystyä taistelemaan omien unelmien eteen!”
Koulu on paras asia elämässä
Kuuroillakin on oikeus omaan kieleen. Arkielämän tilanne Nepalin maaseudulla on kuitenkin yhä usein se, ettei perheen kuurolla lapsella ole samaa kieltä muiden perheenjäsenten kanssa.
Istun Keski-Nepalin kukkula-alueella Dhadingin läänin kuurojen koulun rehtorin huoneessa. Koulurakennus on uusi, ja rehtori hyvin innostunut työstään. Koulussa opiskelee 30 oppilasta lähialueilta. Suomen Lähetysseura tukee koulun toimintaa.
”Uuden oppilaan kanssa työ alkaa oman nimen viittomisesta. Aina lapset eivät tiedä edes omaa nimeään. Tämän jälkeen jatkamme eläinten nimien viittomien harjoittelulla, sillä ne ovat konkreettisia ja helppo oppia.” rehtori Nita Adhikari sanoo.
Chul Bahadur B.K., 11, on yksi koulun oppilaista.
”Pidän koulusta tosi paljon!” Chul sanoo ennen kuin ehdin kysyäkään. Chul on monivammainen, sillä myös hänen näkökyvyssään on vikaa ja hänellä on liikkumiseen liittyviä ongelmia – polvet ovat turvonneet ja jalat kipeät. Chul alkoi kävellä vasta viisivuotiaana.
Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kaksi siskoa. He ovat molemmat normaalisti kuulevia. Perheenisä asuu Intiassa, jossa yrittää tienata perheelleen rahaa, mutta ”alkoholi on vienyt mieheni”, sanoo Bimala-äiti. Äiti yrittää elättää perhettään kasvattamalla vuohia.
Perhe asuu toisella puolella Dhadingin lääniä, ja kouluun kestää tulla kolme tuntia bussilla suuntaansa. Chul asuukin koulun hostellissa ja käy kotona 2-3 kertaa vuodessa.
Chul viittoo hienosti, mutta kertoo silti olevan vaikeaa viittoa monimutkaisempia asioita.
”Tämä koulu on parasta, mitä perheellemme on tapahtunut”, sanoo äiti. ”En tiennyt, mitä olisin tehnyt kuuron poikani kanssa, paitsi antaa hänen tehdä kotitöitä.”
Chulin tulevaisuudentoiveena on työskennellä puuseppänä. Hän haluaisi valmistaa huonekaluja.
Anni Takko
Myös Kauneimpien Joululaulujen ja joulukeräyksen teemana on tänä vuonna kehitysmaiden vammaiset lapset www.kauneimmatjoululaulut.fi
