– Tehtävämme on viljellä, mutta myös varjella tätä maailmaa, sanoi Lähetysseuran hallintojohtaja Tarja Larmasuo viitaten ilmastotyön raamatullisiin perusteisiin.
Suomen Tansanian-suurlähettiläs Riitta Swan jatkoi omassa tervehdyksessään:
– Emme voi enää odottaa parempia aikoja, vaan meidän on toimittava nyt.
Näin alkoi Time for Nature -tapahtuma, jonka Lähetysseura järjesti 5.6. maailman ympäristöpäivän kunniaksi. Tapahtuma toi eri alojen asiantuntijoita keskustelemaan yhteisestä huolesta internetin välityksellä. Aiheena olivat Itä-Afrikan ilmastonmuutostoimet.
Tapahtumassa kuultiin puheenvuorot Suomen ulkoministeriöltä, Sitralta, Helsingin yliopiston maantiedon professorilta, ympäristökeskus Lukelta, Tansanian metsien omistukseen ja hyötyketjuihin keskittyvältä Forvac-ohjelmalta sekä EU:n Itä-Afrikan yhteisön edustajalta. Ruohonjuuritason asiantuntijuutta jakoivat Lähetysseuran kumppanijärjestöt Itä-Afrikasta: Mekane Yesus -kirkon kehitysosasto DASSC Etiopiasta sekä Tanganyika Christian Refugee Service TCRS Tansaniasta.
Osallistujiksi oli kutsuttu Suomesta, Tansaniasta ja Etiopiasta ihmisiä, jotka joko työn tai opintojensa puolesta ovat kiinnostuneita Itä-Afrikan ilmastotyöstä. Yhteensä osallistujia oli päivän mittaan 64.
Käytännön esimerkkejä Tansaniasta ja Etiopiasta
Lähetysseuran ilmastoasiantuntija Olli-Pekka Siira havinnollisti graafin avulla, että vaikka pandemia on laskenut hiilidioksidipäästöjä väliaikaisesti, trendi pysyy yhtä nousevana kuin tähänkin asti.
Käytännön työstä saatiin monta kiehtovaa esimerkkiä: TCRS:n Oscar Rutenge kertoi Kishapun alueella Tansaniassa jo yli kymmenen vuotta tehdystä projektista, jonka ansiosta naisjohtajien määrä kylissä on kasvanut, ravinto on monipuolistunut ja tieto puunkasvatuksen hyödyistä levinnyt. Etiopiasta Endeshaw Kassa mainitsi järjestönsä uudesta projektista, jolla suojellaan pohjoisetiopialaista kylää lisääntyneiltä tulvilta.
Sekä EU:n rahoittamassa Ekokylä-hankkeessa että Forvacin yhteisöpohjaisessa metsiensuojelussa kerrottiin käytettävän samantyyppisiä työmuotoja kuin Lähetysseuran rahoittamissa ilmastohankkeissa: tulonhankintaryhmiä ja paikallishallintoon vaikuttamista.
Vertaistuelle ilmastotyössä on kysyntää
Päivän aikana selvisi, että ongelmat ovat monilla järjestöillä samankaltaisia keskenään. Osallistujat vertailivat kokemuksiaan tapahtuman chat-ikkunassa koko päivän ajan. Puheenvuorojen jälkeen käydyssä keskustelussa kyseltiin esimerkiksi vinkkejä siihen, miten naisten asemaa kyläyhteisössä saataisiin parannettua, vaikka se on kylän perinteitä vastaan. Monen järjestön havainto nimittäin oli, että ilmastotyötä saadaan tehtyä tehokkaammin, jos naiset pääsevät mukaan päätöksentekoon.
Sitran puheenvuoro kiertotaloudesta herätti pohdintaa: miten oppisimme ettei tavaraa tarvitse omistaa, vaikka kulutuskeskeinen yhteiskunta kannustaa meitä päinvastaiseen?
Chat-ikkunassa vaihdettiin myös yhteystietoja, kun osallistujat kiinnostuivat toistensa tekemisistä ja havainnoista. Kysyntää eri toimijoiden väliselle vuoropuhelulle selvästi löytyy. Tapahtumasta saadun palautteen perusteella ympäristöpäivänä käynnistyi työmuoto, jota kannattaa jatkaa myös muilla alueilla ja muista teemoista. Ympäristöpäivän tapahtumasta haluttiin tehdä vuosittain toistuva perinne.
Yksi palautteenantaja ehdotti jo seuraavia aiheita:
– Lähetysseura voisi järjestää tällaisia tapahtumia enemmänkin, esimerkiksi sukupuoliperusteisesta väkivallasta tai vammaistyöstä.
Teksti: Virve Rissanen
