Rumpujen pärinä kajahtaa läpi Blanquita-Murrin laaksossa, Kolumbian vuoristossa, kun yli 500 ihmistä marssii kulkueena kohti uuden rauhantalon, Casa Madren (Äiti Talon), avajaisia. Kaikenikäisiä ihmisiä kävelee jännittyneinä läpi kylän vartijoiden muodostaman portin ja asettuu istumaan seremonia-alttarin ympärille.
Tilaisuuteen on kerääntynyt ihmisiä Frontino-kunnan eri kyläyhteisöistä. Myös kauempaa ympäri Kolumbiaa on saapunut ihmisoikeuspuolustajia juhlistamaan merkittävää historiallista tapahtumaa – nyt on käsillä hetki, joka tulee näyttämään koko Kolumbialle, että rauhan saavuttaminen on mahdollista, varsinkin kun muutos lähtee yhteisöistä itsestään.
Alueen eri etniset ryhmät ovat jo muutaman vuoden ajan puhaltaneet yhteiseen hiileen rauhan rakentamiseksi, ja nyt näiden yhteisponnistelujen ja Lähetysseuran tuen avulla on onnistuttu rakentamaan humanitaarisen avun ja rauhan alue, Äiti Talo, johon kaikki rauhan ja ihmisoikeuksien puolestapuhujat ovat tervetulleita.
Antioquian maakunta on yksi Kolumbian niin kutsutuista “polttopisteistä”. Maakunnan vuoriston luomassa eristyneisyydessä aseellisen konfliktin eri osapuolten on edelleen mahdollista jatkaa sisällissotaansa.
Kyläyhteisöt, joista osa elää useamman päivän matkan päässä lähimmästä kaupungista tai muusta sivilisaatiosta, ovat jääneet käytännössä täysin yksin konfliktin jalkoihin. Tämä ilmenee pelkona, pakkovärväyksinä, pakolaisuutena ja vapauden menetyksenä. Alueiden eristyneisyys tekee myös Kolumbian hallituksen läsnäolon ja tilanteen rauhoittamisen erittäin haastavaksi.
Viime keväänä presidentinvaalien aikana tilanne oli äärimmäisen herkkä koko Kolumbiassa. Lähetysseuran tukeman hankkeen kaksi nuorta kuoli eräässä Frontinon kunnan kyläyhteisössä aseellisen yhteenoton seurauksena.
Hankkeen vierailut alueelle lopetettiin useammaksi kuukaudeksi, ja ihmiset jäivät jälleen yksin oman onnensa nojaan. Siksi satojen ja taas satojen nauravien kasvojen näkeminen yhdessä on äärimmäisen koskettavaa, helpotuksen ja toivon valon voi nähdä jokaisen kasvoilla.
Konfliktin keskeltä nousee yhteistyön ja toivon valo
“Aivan kuten äitimme, tämä paikka opettaa meille, miten eletään sovussa, harmoniassa, toisiamme kuunnellen. Tämä on meille pyhä paikka, aivan kuten äitimmekin ovat pyhiä meille”, kertoo Blanca Bailarin, Frontino-kunnan embera-alkuperäiskansan johtaja.
Bailarin kertoo Blanquita-Murrin asukkaiden olevan aseellisen konfliktin uhreja ja jääneen käytännössä yksin konfliktin keskellä. Rauhan rakentaminen ei tarkoita Bailarinin mukaan ainoastaan aseista luopumista, vaan elämää, jossa ihmiset saavat elää omalla kotiseudullaan, käydä koulua ja päästä terveydenhoidon piiriin.
Vielä ennen vuotta 2018 alueella ei ollut ainuttakaan kansalaisjärjestöä, kirkkoa tai julkista tahoa ihmisten tukena. Kolumbian luterilainen kirkko sai YK:n asiantuntijalta ehdotuksen tutustua alueen tukemisen mahdollisuuksiin.
Varsinkin juuri Antioquian maakunnassa tapahtui vuoden 2016 rauhansopimuksen kirjoittamisen jälkeen edelleen paljon pakkovärväyksiä, ja alueelle asettui myös paljon rauhansopimuksesta kieltäytyneitä sissisotilaita tai puolisotilaallisia joukkoja. Alue jäi jälleen yksin konfliktin jalkoihin.
Lähetysseuran tukeman hankkeen avulla aloitettiin rakentamaan Frontinon kuntaan uutta yhteistyömuotoa eri etnisten ryhmien, kuten embera-alkuperäiskansojen, afroamerikkalaisten ja mestitsien, maanviljelijöiden avulla. Vain kuusi kuukautta hankkeen aloittamisen jälkeen oli alueen oma Rauhanfoorumi saatu pystyyn, joka toimii koko Blanquita-Murrin alueen asukkaiden oikeuksien puolesta.
“Olemme ymmärtäneet, että eroavaisuuksistamme huolimatta, meillä on kaikilla samat tarpeet, samat oikeudet elää elämäämme rauhassa”, kertoo Oscar Arenas, yksi alueen maanviljelijöistä.
Arenas on silminnähden tyytyväinen Rauhanfoorumin suurimpaan saavutukseen, Äiti Talon rakentamiseen, sillä hän kokee, että ihmiset ovat vihdoin tulleet yhteen ja puhaltavat yhteen hiileen.
“Mitä Jumala on meille antanut, se tulee jakaa myös eteenpäin”, toteaa Arenas, joka perheineen lahjoitti alueen Äiti Talolle. Myöhemmin alueelle on tarkoitus rakentaa muun muassa viljelymaata, kala-altaita ja maan sisäisille pakolaisille tarkoitettuja yöpaikkoja.
Kansainvälisellä tuella on rauhoittava vaikutus alueella
Rauhantalon avajaisiin saapuivat myös Lähetysseuran tuleva toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala ja turvallisuuspäällikkö Lasse Lampinen. Yhteisöpohjainen rauhantyö teki kumpaankin vaikutuksen.
“Oli erittäin mielenkiintoista matkustaa alueelle, jossa yhteisö on hyvin sitoutunut oman turvallisuutensa ja rauhan rakentamiseen. Yhteisön sitoutuminen ja heiltä tulevat ratkaisut mahdollistavat tulevaisuuden toivon. Ymmärtääkseni alueella on mahdollista suunnitella tulevaa, mikä näkyi matkalla erityisesti koululaisten iloisista kasvoista”, kertoo Lampinen, joka oli ensimmäistä kertaa vierailulla Latinalaisessa Amerikassa.
Lampinen kokee, että rauhantyön kansainvälinen tuki on merkityksellistä, koska sillä on rauhoittava vaikutus konfliktisilla alueilla, ja se lähettää viestin muulle maailmalle, että rauhantyöllä on väliä ja sitä tukee laaja verkosto.
Parhiala puolestaan iloitsee, että Lähetysseuran tukemassa Kolumbian rauhantyössä toteutuu kolmoisneksus, eli työssä yhdistyvät samaan aikaan rauhantyö, humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö. Lisäksi mukana on myös uskonnollisten yhteisöjen merkityksellinen rooli yhteisön rakentajana. Kaiken keskiössä on kuitenkin yhteisöistä kumpuava halu ja tapa rakentaa rauhaa.
“Yhteisöpohjainen rauhantyö on erityisen merkityksellistä kestävyytensä vuoksi. Yhteisön jäsenten yhteinen ponnistelu turvallisen ja rauhallisen elämänympäristön puolesta kantaa: he omistavat oman rauhansa. Aloite ei tule ’ulkopuolelta’ tai kansainvälisiltä toimijoilta, vaan se tulee heiltä itseltään, ja rauhaa rakennetaan yhteisön omilla ehdoilla. Lähetysseuran ja sen kumppaneiden rooli on matkakumppanin rooli”, muistuttaa Parhiala.
Lähetysseuran läsnäolo tilaisuudessa ja dialogi hyödynsaajien välillä, vahvisti ajatusta siitä, että rauhan rakentamiseen tarvitaan kaikkia, kuten Parhiala toteaa.
“Rauhankasvatuksella, tasa-arvotyöllä ja toimeentulon vahvistamisella on tässä avainasema. Tällöin yhteisöjen johtajien osallistuminen ei riitä: tarvitaan rauhantyön osallisuutta yhteisön kaikissa osissa.”
Kolumbialaiset kumppanit toimivat tiedonvälittäjinä
Rauhantyötä edistetään yhteisöjen lisäksi myös järjestöjen ja kansainvälisen tuen avulla. Äiti Talon rakentamiseen ja koordinointiin ovat osallistuneet muun muassa Iso-Britannian suurlähetystö, YK:n ihmisoikeuksien jaosto ja EU:n delegaatio Kolumbiassa.
Lähetysseuran kolumbialaiset kumppanit toimivat usein tiedonantajina ja jakavat ymmärrystään ja kokemuksiaan maan nopeasti muuttuvasta turvallisuustilanteesta ja kontekstista, sillä tietoa eristyneiden alueiden tilanteesta on vaikeaa välittää muun muassa valtamedioihin.
”Rauhantyö on vaikeaa ja hidasta, erityisesti Kolumbian monikerroksisessa väkivallan tilanteessa. Rauhan ja sovinnon edistämiseksi on tehtävä sitkeästi vaikuttamistyötä ja verkostoiduttava muiden rauhanrakentajien, kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Olemme erittäin tyytyväisiä, että Suomen suurlähetystö Kolumbiassa on aktiivisesti edistämässä rauhanprosessia ja lisäämässä myös Lähetysseuran rauhantyön näkyvyyttä”, sanoo Latinalaisen Amerikan aluejohtaja Arja Koskinen.
Toukokuussa suurlähettiläs kutsui Lähetysseuran ja sen kumppaneiden Kolumbian luterilaisen kirkon ja Luterilaisen maailmanliiton edustajat työlounaalle keskustelemaan tilanteesta ja esittelemään työtänsä, jotta yhteisöjen itsensä ääni saataisiin paremmin kuuluviin. Mukana oli edustaja YK:n ihmisoikeusosastosta ja EU:sta, joiden kanssa Koskinen kollegoineen analysoi tämänhetkistä tilannetta ja mahdollisuuksia yhteiseen vaikuttamiseen.
Luterilainen kirkko konkreettisen rauhan edistäjänä
Luonnon keskellä sijaitsevan Äiti Talon keskellä tanssivat alueen kaikki “guardiat”, eli kylien vartijat, jotka suojelevat kyläyhteisöjä rauhanomaisen dialogin avulla. Aseettomuutta kuvastaa vartijoiden naruilla koristellut kepit – aseista luopuminen on jälleen yksi osoitus yhteisön omasta tahdosta rakentaa kestävää, kaikkia tasapuolisesti kohtelevaa rauhaa.
Blanquita-Murrin alueella asuu myös vuoden 2016 rauhansopimuksen allekirjoittaneita, entisiä sissitaistelijoita. Myös he olivat pyytämässä Kolumbian luterilaista kirkkoa alueelle tukemaan yhteisöjen rauhantyötä.
Hankkeen koordinaattori Edwin Mosquera kertoo, että luterilainen kirkko otetaan konfliktialueilla hyvin vastaan, sillä se tunnetaan neutraalina, konkreettista rauhaa edistävänä tahona, joka toteuttaa evankeliumia käytännön toimin, radikaalia lähimmäisen rakkautta osoittaen.
“Tämä hanke on konkreettinen esimerkki koko maallemme siitä, että rauha on mahdollista, mutta vain ja ainoastaan silloin, kun sen rakentamisessa otetaan huomioon jokaisen oikeudet ja perustarpeet. Rauhan tulee lähteä ihmisistä itsestään, sopimusten allekirjoittaminen ei yksinään riitä”, Mosquera toteaa.
Hän toivoo, että 10 vuoden päästä Blanquita-Murrin alue tullaan muistamaan esimerkkinä ja paikkana, josta inhimillinen, kaikkia koskeva Kolumbian rauha on saanut alkunsa.
Samoilla linjoilla jatkaa myös Henry Restrepo, rauhansopimuksen allekirjoittanut:
“Olen niin ylpeä saavuttamastamme yhteistyöstä, yhdessä pystymme mihin vain. Toivon, että kaikkialta maata saavutaan katsomaan, mitä olemme saaneet aikaiseksi, ja että tämä ilo ja yhteishenki tartuttaa joka ikisen ja leviää joka paikkaan Kolumbiassa!”
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Kuvat ja teksti: Anna Lundén
