Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Kirkot tukevat vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä Namibiassa

Rekisteröityneet avunsaajat vastaanottavat kuukausittaisen tuen älykortilla Namibian postikonttoreista. Kuva Michael Hyden
Rekisteröityneet avunsaajat vastaanottavat kuukausittaisen tuen älykortilla Namibian postikonttoreista. Kuva Michael Hyden

Iäkäs nainen istuu tuuhean puun alla, suojassa auringon paahteelta. Vaikka päivä ei vielä ole ehtinyt puoleen, seisovan ilman kuumuus tuntuu varjossakin hetkittäin sietämättömältä. Satunnainen tuulenvire kahauttaa lehvästöä ja saa oksien lomitse siilautuvan auringonvalon tanssahtelemaan. Muutamassa silmänräpäyksessä tuulonen on poissa, lehtien kahina vaimenee ja tukahduttava kuumuus asettuu jälleen Pohjois-Namibian ylle.

Rouva Ndopanda Menette Shandingi lyö kätensä yhteen ja katsoo mietteliäänä pilvetöntä taivasta. Katse on valpas, muisti terävä ja ajatus kulkee nopeasti. ”Tällaista en ole kokenut koskaan aikaisemmin. En koskaan”, hän sanoo.

Rouva Shandingi tietää mistä puhuu. Vuonna 1927 Angolassa syntynyt entinen opettaja on viettänyt yli puolet pitkästä elämästään Pohjois-Namibiassa, lähellä Outapin kaupunkia. Viiteen viimeksi kuluneeseen vuosikymmeneen mahtuu niin kuivia kausia kuin tulviakin. Ovambomaata sekä Namibian eteläosia nyt koetteleva vedenpuute on kuitenkin poikkeuksellisen pitkäkestoinen ja ankara.

Rouva Shandingi ja hänen puolisonsa kuuluvat heinäkuussa 2013 käynnistyneen kirkkojen kansainvälisen avustushankkeen NAM 131 piiriin. Joka kuukausi heidän perhekuntansa vastaanottaa 100 Namibian dollaria (runsaat 7 euroa) jokaista kotitaloudessa asuvaa henkeä kohden. Shandingien tapauksessa tämä tarkoittaa yhteensä 400 Namibian dollarin kuukausittaista lisätukea.

Shandingien pariskunta on monella tavoin vaikeassa asemassa. Angolasta aikoinaan muuttaneilla vanhuksilla ei edelleenkään ole Namibian kansalaisuutta, vaikka he nykyisessä kotimaassaan ovatkin tehneet kunnioitettavan työuran. Lähes 90-vuotiaiden, yhä omassa kodissaan asuvien vanhusten elämä käy voimien hiipuessa kuitenkin haastavammaksi. Pienten viljelysten hoito alkaa olla mahdotonta ja aputyövoimaa tarvittaisiin kipeästi. Vähäiset tulot eivät kuitenkaan mahdollista sekä palkanmaksua että muiden välttämättömien kulujen hoitamista. Ilman ulkopuolista tukea kuivuuden aiheuttama ruokakriisi saattaisi käydä Shandingeille kohtalokkaaksi.

Rouva Shandingi kertoo, että kirkkojen avustushankkeeseen kohdistui Outapissa aluksi runsaasti ennakkoluuloja. Namibian luterilaiset kirkot ovat perinteisesti jättäneet katastrofiavun joko valtion tai suurten kansainvälisten järjestöjen, ennen kaikkea Punaisen Ristin tehtäväksi. Avun puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen kohdistuneista ennakkoluuloista huolimatta rouva Shandingi näytti rohkeasti esimerkkiä. Hän rekisteröi vaikeaan tilanteeseen ajautuneen perheensä tuen vastaanottajaksi. Kirkon arviointitiimi puolestaan tutustui Shandingien tilanteeseen ja vahvisti iäkkään pariskunnan välittömän avuntarpeen.

”Ihmiset ovat nyt vakuuttuneet kirkon avun tasapuolisuudesta”, rouva Shandingi sanoo ja jatkaa: ”Olemme hyvin tyytyväisiä. Kirkon kuukausittaisen tuen avulla voimme monipuolistaa ruokavaliotamme. Samalla terveyskin kohenee. Olemme hyvin kiitollisia kaikille niille kirkoille, jotka maailmalla ovat muistaneet ahdinkoamme. Nyt meistä todella tuntuu siltä, että olemme kaikki samaa perhettä.”

Teksti: Timo Frilander

Lisätietoja antaa Suomen Lähetysseuran katastrofityön koordinaattori Timo Frilander +358 438241407, timo.frilander@felm.org

 

***

Auta Namibian kuivuuden uhreja:

Verkkopankissa

Katastrofirahaston keräystili
IBAN: FI60 8179 9710 0312 86
BIC: DABAFIHH
kirjoita viestikenttään AUTA

Soita katastrofikeräyspuhelimeen 0600-11320 (Puhelun hinta 20,28 e + pvm.)

Lahjoita tekstiviestillä kirjoittamalla viestiksi 
AUTA5 (5 e) tai AUTA10 (10 e). 
Lähetä viesti numeroon 16155

 

***

Namibian ja Angolan nälkätilanteesta kuvia myös kuvapalvelussa:

www.suomenlahetysseura.fi/kuvapalvelu

Kansio 2. Kehitysyhteistyö/Katastrofit/Namibian ja Angolan kuivuus 2013