Aiemmin etelänepalilaisen Madin kylän naisten elämänpiiri rajoittui kotiin, eivätkä he osallistuneet kylän asioiden hoitamiseen. Naisilla ei ollut omaisuutta, eivätkä he saaneet päättää rahan käytöstä perheissään. Naiset eivät osanneet kirjoittaa, eivätkä he omien sanojensa mukaan olisi uskaltaneet puhua ihmisten edessä.
Tätä on vaikea uskoa, kun kuuntelee heitä nyt. Kirkkaan värisiin sareihin pukeutuneet naiset istuvat kylän kokoontumispaikkana toimivan katoksen alla ja kertovat perustamastaan naisten ryhmästä.
Vuonna 2014 perustetun yhteisöryhmän jäsenet kuuluvat alakastisiin daliteihin ja alueen vähemmistöryhmiin, jotka ovat maattomia ja elävät köyhissä oloissa. Naiset muodostavat säästöryhmän, jonka alkupääoman he saivat Lähetysseuran kumppanijärjestö SUS:lta. He saavat myös koulutusta muun muassa omista oikeuksistaan.
Yhteisestä säästökassasta naiset voivat nostaa vuorollaan lainoja esimerkiksi kotieläinten hankkimiseen, ompelubisneksen aloittamiseen tai viljelytarvikkeisiin. Ryhmä keskustelee yhdessä, kenelle rahaa lainataan ja jäsenten tarpeet ratkaisevat.
Naiset kertovat, että aiemmin kyläläisten piti kävellä 2–3 päivää rahanlainaajien luo. Korko oli ammattimaisilla rahanlainaajilla kova: 50–60 prosenttia. Naisten ryhmässä se on vain 12 prosenttia, ja laina-aika on kolme kuukautta. Rahanlainaajilta oli vaikea saada lainaa, jos sairastui, mutta naisten ryhmästä lainaa voi saada tähänkin tarkoitukseen. Ryhmä perustuu luottamukseen ja yhteisiin pelisääntöihin: jos joku jättää lainan maksamatta, hänen pitää maksaa ryhmälle sakkoa.
Ryhmä on rohkaissut naisia pienyrittäjyyteen ja parantanut naisten sekä heidän perheidensä toimeentuloa. Yksi säästöryhmän jäsenistä on Lila Darlami, joka omistaa kylässä pienen majatalon.
– Ostin säästöryhmästä ottamallani lainalla jääkaapin hotellini ravintolaan. Nyt on mahdollista juoda kylmää vettä ja juomia, ja säilyttää ruokaa niin, ettei se pilaannu, Lila kertoo ja nostaa pöydälle kylmiä virvoitusjuomapulloja.
Lilalla on mielessä myös uusia liiketoimintasuunnitelmia. Hän kertoo omistaneensa aiemmin sian, jonka hän on myynyt eteenpäin.
– Käytän hotellista saamiani tuloja uusien sikojen ostamiseen ja uuden katoksen rakentamiseen niille.
Naisten ryhmä toimii kylässä myös monin muin tavoin: se toimii välittäjänä konflikteissa ja on SUS-järjestön tuella alkanut ajaa kylän asioita paikallisviranomaisiin päin. Vaikuttamistyön tuloksena kylään on saatu sähköt ja vesihanat taloihin.
Mitä kylän miehet sitten ajattelevat naisten muuttuneesta roolista kylällä? Kuulemma miehet kannustavat naisia, koska haluavat paremman kylän. Tätä tavoitetta kylän naisten ryhmä edistää.
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
Teksti Minna Havunen
