Istun hararelaisen autokorjaamon tuolilla ja katselen, miten auton puhjennutta rengasta huolletaan. Autokorjaamo sinänsä on jo mahtipontinen käsite kuvaamaan paikkaa, sillä kyseessä on tien risteyksessä oleva ulkoilmakorjaamo, jossa kaikki tapahtuu minimaalisin resurssein. Auton rengasta korjataan siis käsin: Ensin yritetään sovittaa vanhasta renkaasta tehtyä paikkaa reikään. Rengas upotetaan sen jälkeen toisesta vanhasta renkaasta tehtyyn vesisaaviin, jotta nähdään pitääkö paikka. Ei pidä. Käyttöön otetaan järeämmät toimet. Vanha oven sarana toimii kampena, jotta rengas saadaan irti vanteelta. Kuluneesta peltipurkista sivellään liimaa rikki menneeseen kohtaan ja päälle laitetaan jälleen vanhasta renkaasta tehty paikka. Rengas toimii taas kuin uusi, vaikka kaikki käytetyt materiaalit ja työkalut ovat kierrätyskamaa.
Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja luontokadon torjumiseksi tarvitaan nopeaa maailmanlaajuista siirtymää kiertotalouteen. Sitran määrittelyn mukaan kiertotaloudessa ei tuoteta jatkuvasti uusia tuotteita, vaan hyödynnetään olemassa olevaa mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi pitämällä tuotteet ja materiaalit tehokkaassa käytössä. Kun olemassa olevaa hyödynnetään tehokkaammin, tarvitaan uusia luonnonvaroja vähemmän, mikä tarkoittaa vähemmän ilmastopäästöjä ja vähemmän kuormitusta luonnon monimuotoisuudelle.
”En voi olla ajattelematta sitä, että me rikkaissa länsimaissa asuvat olemme tässä kiertotalousasiassa kehittyviä maita jäljessä, ainakin asenteissamme.”
Kierrättämisestä puhuminen Afrikassa tuntuu joskus teennäiseltä, sillä yleensä kaikki mahdollinen kierrätetään ja käytetään uudestaan jo luonnostaan. Monesti siksi, että materiaalista on pula eikä rahaa ole uuden ostamiseen. Ruoantähteet, mikäli sellaisia jää, syötetään kotieläimille. Rikkinäisiä vaatteita paikataan tai tekstiili käytetään muuhun tarkoitukseen. Kengät saa liimattua ehjiksi tienposken suutarilla. Jopa kattiloiden korjaajat kiertävät Hararen naapurustoissa huudellen, josko kodeista löytyisi rikkinäisiä kattiloita korjattavaksi!
Muovista ja metallista saa esimerkiksi eteläafrikkalaisissa kierrätyslaitoksissa hyvän hinnan, joten naapurimaissa monet yksityisyrittäjät keräävät näitä materiaaleja myytäväksi. En voi olla ajattelematta sitä, että me rikkaissa länsimaissa asuvat olemme tässä kiertotalousasiassa kehittyviä maita jäljessä, ainakin asenteissamme. Vai olemmeko ottaneet tässä takapakkia? Isovanhempieni sukupolvi oli tarkka tavaroista: huolsi, kunnioitti, käytti kaiken loppuun ja hyödynsi materiaalit uudelleen.
Kiertotalouteen siirtyminen vaatii globaalisti toki paljon muutakin kuin yksittäisten tavaroiden kierrättämistä. Ekologinen kestävyyskriisi ja ilmastonmuutos on ajanut koko maailman suuren murroksen äärelle. Tilanne on vakava, sillä ihmisten hyvinvointi ja tulevaisuus ovat täysin riippuvaisia ilmaston ja luonnon hyvästä tilasta. Myös omavaraisuuden näkökulmasta siirtyminen kiertotalouteen on välttämätöntä. Tarvitaan kansainvälisiä toimia kiertotalouden edistämiseksi kaikilla toimialoilla ja kaikkialla maailmassa. Mutta tarvitaan myös asennemuutosta. Ja siihen meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa.
Teksti: Ruusa Gawaza, ilmastokestävyyden asiantuntija Lähetysseurassa
Lähteenä käytetty: https://www.sitra.fi/julkaisut/10-kiertotalousehdotusta-suomelle/#johdanto
