Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Kati Kemppainen: Reformaatio ja kirkon missio

Ensimmäiset kristityt olivat ihmisiä, joilla ei ollut vaikutusvaltaa omassa yhteiskunnassaan. Heistä lähti liikkeelle maailmaa muuttava evankeliumi, joka sai alkunsa kuolemaantuomitun ristiltä. Jeesuksen elämä ja kuolema osoittavat, kuinka Jumalan läsnäolo tulee todeksi kärsimyksessä, sairaudessa, köyhyydessä ja kuolemassa. Tänäkin päivänä Jumala puhuu ja toimii syrjittyjen, osattomien ja ulkopuolelle jäävien parissa.

Syrjittyjen parista nouseva missio vaatii oikeudenmukaisuutta. Eettiset kysymykset ja oikeudenmukaisuuden vaatimukset nousevat kristillisen opetuksen ytimestä ja ovat Lutherin mukaan Jumalan tahdon mukaista toimintaa.

Jumala on luonut jokaisen ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen ja työtoverikseen. Tästä nousee jokaisen ihmisen loukkaamaton ihmisarvo, joka on ihmisoikeuksien perusta. Suomen Lähetysseura liittyy tähän Jumalan antamaan tehtävään evankeliumin julistamisen, kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja vaikuttamistyön välinein.

Maailma tulee naapuriin

  • Kaksi kolmasosaa kirkon jäsenistä pitää tärkeänä kirkkoon kuulumisen syynä sitä, että kirkko tekee työtä kehittyvien maiden köyhien hyväksi.
  • Yli 40 prosenttia kaikista suomalaisista katsoo, että kirkon tulisi auttaa kolmannen maailman ihmisiä nykyistä enemmän.
  • Vuonna 2015 lähetystyö ja kansainvälinen diakonia tulivat erityisen lähelle, kun Suomeen saapui runsaasti turvapaikanhakijoita.
  • Yhä useammin lähetystyö ja kansainvälinen diakonia nähdään seurakunnissa kaikkien seurakunnan työntekijöiden yhteiseksi tehtäväksi ja vastuuksi.

Lähetystyö on tuonut maailman aina lähelle suomalaisia ja vienyt suomalaisia maailmalle. Olemme osa maailmanlaajaa kirkkoa.

Mitä on maailmanlaaja luterilaisuus tänään?

Kristinuskon painopiste siirtyy nopeasti etelään ja itään. Kyseessä on historiallinen käänne, joka merkitsee huomattavaa muutosta globaalin pohjoisen kirkoille, myös luterilaisille.

Kun vuonna 1910 maailman kristityistä 82,2 prosenttia eli globaalissa pohjoisessa ja 17,8 prosenttia etelässä, sata vuotta myöhemmin pohjoisessa eli enää 39,2 prosenttia ja etelässä 60,8 prosenttia kristityistä. Runsaan kymmenen vuoden kuluttua suurin osa maailman kristityistä on afrikkalaisia.

Luterilaisten kirkkojen jäsenmäärät kasvavat Afrikassa ja Aasiassa, kirkot Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa puolestaan menettävät jäseniään. Luterilaisia on maailmassa kaikkiaan noin 72 miljoonaa. Suurimpien luterilaisten kirkkojen joukoista löytyvät Etiopian Mekane Yesus -kirkko (6,3 milj. jäsentä) ja Tansanian evankelisluterilainen kirkko (5,8 milj.). Esimerkiksi Pohjois-Amerikan luterilainen kirkko menetti vuoden 2010 aikana lähes kuusi prosenttia jäsenistään ja seuraavana vuonna viisi prosenttia. Myös Pohjoismaissa kirkkoon kuulumisprosentit ovat laskussa ja jäsenistö ikääntyy.

Millaista on eteläisen pallonpuoliskon luterilaisuus luonteeltaan?

Etelän ja idän kristityille tunnusomaista on aktiivinen osallistuminen kirkon elämään ja jumalanpalveluksiin. Esimerkiksi Tansaniassa tai Etiopiassa jumalanpalveluksia saatetaan järjestää useita peräkkäin, jotta kaikki halukkaat mahtuvat kirkkoon. Usko on keskeinen osa elämää. Se on läsnä arjessa ja juhlassa.

Etelän luterilaisuudelle on tyypillistä myös se, että palkatuista työntekijöistä on jatkuva pula. Niinpä seurakuntalaiset kantavat monenlaista vastuuta jumalanpalveluksesta, musiikkielämästä, pyhäkouluista ja rakennushankkeista. Luterilaisuus on hyvin kontekstuaalista eli se elää ihmisten elinympäristössä, kulttuurissa, kielessä ja todellisuudessa. Se on myös karismaattista luonteeltaan: Pyhän Hengen lahjat, sairaiden puolesta rukoileminen ja kysymykset hyvistä ja pahoista hengistä ovat keskeisiä piirteitä globaalin etelän kristillisyydessä. Luterilaiset kirkot kantavat merkittävää vastuuta sairaanhoidosta ja koulutuksesta etenkin Afrikassa.

Armo vapauttaa toimimaan maailman parantamiseksi

Reformaation keskuksessa on evankeliumi, hyvä sanoma Jeesuksesta. Luterilaisuuden ytimessä on käsitys pelastuksesta ja uskosta, jotka ovat kolmiyhteisen Jumalan lahja ihmisille. Ihminen ei siis itse voi tehdä mitään pelastuksensa eteen, vaan Jumala tekee aloitteen ja lahjoittaa pelastuksen, uskon ja armon ihmisille Kristuksen tähden. Pelastus perustuu siihen, kuka Jeesus Kristus on ja mitä hän tekee – ei siihen mitä ihminen on, mitä hän tekee tai mitä hän tuntee. Tätä on armo.

Tämä reformaation keskeisin oivallus ihmisen ja Jumalan välisestä, armoon ja lahjaan perustuvasta suhteesta ei kuitenkaan tarkoita passiivisuutta tai kohtalonomaista alistumista elämässä. Samalla kun ihmisen hengellinen pelastuminen on riippuvaista yksinomaan Jumalasta, häntä kehotetaan toimimaan aktiivisesti yhteisen hyvän eteen käyttämällä järkeään ja omaatuntoaan. Kun ihmisen ei tarvitse käyttää voimiaan oman pelastumisensa eteen, hänen pystyy suuntaamaan tarmonsa ja taitonsa tämänpuoleisten asioiden hoitamiseen ja luottamaan kutsumukseensa oman tehtävänsä hoitamisessa. Jumalan armo vapauttaa ja voimaannuttaa ihmisen palvelemaan yhteisöään ja toimimaan sen parhaaksi.

Reformaation alkuajoista lähtien on ollut tärkeää, että seurakuntalaiset osallistuvat jumalanpalveluselämään itse ja he ymmärtävät, mistä kristinuskossa on kyse. Luterilaisuudessa on aina ollut keskeistä, että saarnaaminen ja yhdessä laulaminen tapahtuvat äidinkielellä. Ennen kaikkea ihmisten tulee voida lukea Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta itse. Kieli- ja käännöstyö, lukutaidon opettaminen ja kristillinen kasvatus ovat tänäkin päivänä keskeisiä tehtäviä myös Lähetysseuran kumppanikirkoissa eri puolilla maailmaa.

Reformaation antama ymmärrys kutsumuksesta, osallisuudesta ja koulutuksen merkityksestä on voimaannuttanut yksilöitä. Se on luonut aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Vapaaehtoistoiminta, herätysliikkeet sekä monenlainen yhdistystoiminta lähetysjärjestöineen perustuvat tähän. Protestanttisille Euroopan maille on tunnusomaista kansalaisten aktiivisempi osallistuminen vapaaehtoistoimintaan kuin muissa maissa. Yhdistysaktiivisuudessa suomalaiset ovat pohjoismaiden huippua, ja tästä on kiittäminen luterilaista perinnettä.

Jumalan missio nousee syrjittyjen parista

Kristillinen kirkko on olemassa sitä varten, että se todistaa Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Missio Dei, ”Jumalan missio”, tarkoittaa Luojan, Lunastajan ja Eläväksi tekijän toimintaa, kolmiyhteisen Jumalan aloitetta ja tekoja koko luomakuntaa kohtaan.

Kun puhumme kirkon missiosta, emme tarkoita toimintaa tai aktiviteettia, joka lähtee kirkosta tai ihmisistä vaan Jumalasta itsestään. Kirkon missio on kokonaisvaltaista. Myös luomakunta osallistuu Jumalan missioon ja pelastus koskee myös sitä. Ihminen on osa luomakuntaa ja kokonaisvaltainen näkökulma Jumalan missioon ottaa huomioon ihmisen ruumiillisuuden, henkisyyden, hengellisyyden ja yhteisöllisyyden.

Kirkon tehtävä on todistaa Jumalan rajoja ylittävästä rakkaudesta sanoin ja teoin. Jeesuksen antaman tehtävän mukaan se julistaa hyvää sanomaa pelastuksesta, huolehtii köyhistä, sairaista ja syrjäytyneistä, ja vaikuttaa päätöksentekijöihin oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi maailmassa. Luterilaisen ajattelun mukaan Jumalan armo vapauttaa ja voimaannuttaa ihmisen palvelemaan toisia ihmisiä ja luomakuntaa ilman ehtoja ja edellyttämättä mitään vastinetta itselleen. Tässä on Lutherin mukaan kristityn kutsumus, jota hän voi toteuttaa kaikissa maallisen elämän toimissaan.

Kati Kemppainen, Suomen Lähetysseura