Paahtavat lämpöaallot, rankkasateet, tulvat, myrskyt ja metsäpalot. Ilmastokriisiä pahimmillaan. Vielä 1970-luvulla erilaisia luonnonkatastrofeja tapahtui maailmanlaajuisesti noin 90 vuodessa. Nyt vuosittainen keskiarvo on moninkertainen, esimerkiksi vuonna 2019 niitä oli 409.
Ilmastoon liittyvät katastrofit aiheuttivat YK:n mukaan maailmanlaajuisesti yli kahden miljardin euron menetykset vuosina 1998–2017. Lisäksi nyt tapahtuvat luonnonkatastrofit ovat myös vaarallisempia kuin ennen: myrskyt isompia ja voimakkaampia, tulvat kovempia. Menneenä syksynä Atlantilla myrskysi niin paljon ja useasti, että meteorologeilta loppuivat aakkoset kesken myrskyjä nimetessä. Näin on tapahtunut vain kerran aiemmin, vuonna 2005.
Laosin vuorilla
Viisi vuotta sitten vierailin syrjäisessä vuoristokylässä Laosissa, Phongsalin alueella Lähetysseuran tukemassa hankkeessa. Kylän riisipellot sijaitsivat jyrkillä vuorenrinteillä, missä naiset tekivät pitkää päivää viljellen ja samalla lapsiaan hoitaen. Naisilla oli myös muuta pienimuotoista viljelmää vaikeakulkuisessa rinteessä. Jututin naisia, ja he kertoivat minulle elämästään kylässä ja vuoristossa.
Elämä ei ollut helppoa, ja ruoan saanti oli vuosi vuodelta vaikeutunut. Kuivuus vaivasi osan vuotta, ja kaivot olivat tyhjillään. Sadetta ei saatu enää silloin, kun oli riisinistutusaika. Jos riisin istutti liian aikaisin, se kuivui peltoon, jos taas liian myöhään, se ei kestänyt kovia sateita. Myös sadekausi oli pidentynyt, sateet olivat rankempia ja toivat mukanaan tulvia, jotka veivät mukanaan pellot, istutukset, ihmisten asumukset ja osittain vuoristotietkin vaikeuttaen näin kulkua muihin kyliin tai kaupunkeihin esimerkiksi lääkäriin.
Kyläläiset puhuivat ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista tietämättään, että sellainen termi oli jo muun maailman käytössä.
Katastrofit, köyhyys ja eriarvoisuus
Luonnonkatastrofeja esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta yhdeksän kymmenestä tapahtuu kehittyvissä maissa. Suurin osa sekä luonnonkatastrofeissa menehtyneistä että niistä kärsivistä ihmisistä asuu kehittyvissä maissa, mikä korostaa köyhyyden ja katastrofialtistuksen välistä yhteyttä.
Katastrofien tiedetään yleisesti vaikuttavan suhteettoman paljon yhteisön köyhimpiin ja haavoittuvaisimpiin ihmisiin. Nopea kaupungistuminen on osaltaan johtanut siihen, että köyhimpien ihmisten on täytynyt siirtyä asumaan riskialttiille alueille, kuten tulvien tasangoille, jyrkille rinteille tai jokien varsille. Näitä koteja ei ole useinkaan rakennettu kestämään suuria luonnonvoimia, ja alueilta saattaa puuttua perusinfrastruktuuri, kuten vesi ja sanitaatio tai terveyspalvelut. Tämä jättää yhteisöt entistä suurempaan vaaraan katastrofien sattuessa.
Köyhiltä mailta tai yhteisöiltä puuttuvat myös sellaiset resurssit, mitkä auttavat estämään luonnonkatastrofien muuttumisen kriiseiksi ja selviytymään niistä, kun ne tapahtuvat. Toistuvat katastrofit myös lisäävät entisestään alttiutta uusille katastrofeille ja heikentävät yhteisöjen selviytymismekanismeja sekä lisäävät köyhyyttä.
Katastrofiriski on aina olemassa. Se, kuinka yhteisö selviytyy mahdollisesta katastrofista, on vahvassa yhteydessä heidän haavoittuvaisuutensa sekä resilienssinsä tai paineensietokykynsä kanssa. Jo valmiiksi köyhältä yhteisöltä puuttuu usein pääomaa, omaisuutta, yhteys markkinoille tuotteiden myyntiin tai vaikkapa mahdollisuus vakuutukseen. Nämä auttavat ihmisiä selviytymään ja jälleenrakentamaan elämää katastrofin jälkeen, mutta niiden puute voi viedä syvemmälle köyhyyteen.
Mitä köyhempi yhteisö on, sitä vaikeampaa sen on varautua katastrofeihin tai jälleenrakentaa katastrofin jälkeen. Kun hurrikaani Katarina riehui New Orleansissa 2005, tuhot ja vahingot olivat suurimmat kaupungin köyhien ihmisten asuinalueilla. Tämä osoittaa sen, kuinka erot voivat olla suuria jopa yhden kaupungin sisällä ja kuinka ihmiset pärjäävät ja selviävät katastrofeista eri tavalla.
Sama on myös nähtävissä tämänhetkisen koronapandemian aikana: vaikka tauti on sama kaikille, köyhimmät kärsivät siitä eniten. Esimerkiksi pääsy sairaalaan tai hoitoon voi estyä, lääkkeitä ei ole varaa ostaa tai yhteiskunnan sulun kaltainen tila voi tyrehdyttää kokonaan heidän elinkeinonsa.
Naiset, vanhukset ja vammaiset
Köyhyys altistaa katastrofeille ja vaikuttaa niistä selviämiseen. Katastrofit myös lisäävät syrjityssä asemassa olevien – kuten naisten, tyttöjen ja vammaisten ihmisten – haavoittuvuutta entisestään. Naisten ja lasten riski kuolla luonnonkatastrofissa on arvioiden mukaan moninkertainen miehiin verrattuna. Naiset ovat myös usein hoitajan asemassa perheessä. He pitävät huolta lapsista, vanhuksista tai sairaista. Heidän mahdollisuutensa pelastautua ja auttaa kotona olevia ovat usein vähäiset.
Suurimmalle koetukselle joutuvat tytöt. Syitä on paljon. Tytöt pidetään usein kodin piirissä, mikä estää heidän osallistumisensa yhteisöjen julkiseen elämään, kuten koulunkäyntiin. Kouluttamattomilla tytöillä on muita heikommat tiedot siitä, miten katastrofissa tulee toimia. He eivät tunne useinkaan hätäsuunnitelmia tai osaa esimerkiksi uida tai kiivetä puuhun.
Naiset ja tytöt kokevat myös usein turvattomuutta ja vaaroja esimerkiksi pakolaisleireillä tai evakuointitilanteissa. Seksuaalisen väkivallan riski kasvaa, samoin naisten ja tyttöjen vaara joutua ihmissalakuljetuksen uhreiksi, kun perheet hajoavat ja tilanne on sekasortoinen.
Vammaiset ihmiset taas tarvitsevat usein apua esimerkiksi evakuoinnissa ja jäävät helposti muiden jalkoihin ja unohdetuiksi. Yhteisön tulisi miettiä, kuinka informaatio katastrofeista saadaan välitettyä kaikille, jotta esimerkiksi myös kuulovammaiset ihmiset saavat viestin evakuoinnista tai näkövammaiset apua kodista poistumiseen katastrofin sattuessa.
Vanhusten määrä maailmassa kasvaa, kun ihmiset elävät pidempään ja terveydenhoito on parantunut. Tämä on johtanut siihen, että vanhusten osuus katastrofikuolemissa on kasvanut moninkertaiseksi. Arvioiden mukaan vuoden 2004 tsunamissa Acehissa, Indonesian pohjoisessa provinssissa, naisia kuoli yli nelinkertaisesti miehiin nähden, ja eniten kuoli yli 60-vuotiaita. Jo nämä luvut osoittavat naisten ja tyttöjen, vanhusten ja vammaisten ihmisten turvattomuuden katastrofitilanteissa.
Adaptaatio eli ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Katastrofeissa kuolee vuosittain tuhansia ihmisiä. Ne aiheuttavat myös miljardien eurojen vahingot omaisuudelle ja elinkeinoille. Jotta YK:n kestävän kehityksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa, on vähennettävä katastrofien riskejä ja parannettava ihmisten selviytymiskykyä.
Katastrofit tuovat esiin yhteisön haavoittuvaisuuden. Tästä syystä on erityisen tärkeää valmistaa yhteisöjä kohtaamaan katastrofeja ja näin vähentää niin materiaalisia kuin ihmisvahinkoja. Ihmisten ja yhteisöjen on selviydyttävä katastrofeista ja kriiseistä ja sopeuduttava niihin.
Järjestelmien, rakenteiden ja perusinfrastruktuurin on säilyttävä toimintakunnossa. Riskit eivät lopu välittömän vaaran päätyttyä. Luonnonkatastrofia seuraa usein taloudellinen taantuma, joka voi osaltaan aiheuttaa suurta ahdinkoa.
Jotta vahingot voidaan minimoida, on tärkeää tukea yhteisöjen omaehtoista selviytymistä katastrofitilanteissa. Luonnonkatastrofeille alttiissa maassa tämä tarkoittaa muun muassa vaarojen kartoittamista, varoitusjärjestelmien kehittämistä, koulutusta ja tiedottamista. Katastrofivalmius kannattaa niin inhimillisesti kuin taloudellisesti.
Katastrofit rapauttavat poikkeuksetta maan kansantalouden. Kuolonuhreilta ja muilta vahingoilta harvoin vältytään, jos onnettomuuksiin ei pystytä vastaamaan nopeasti ja tehokkaasti esimerkiksi varhaisella varoituksella, evakuoimalla tai etsintä- ja pelastusryhmillä. On tärkeää ottaa kaikki yhteisön ihmiset huomioon ja mukaan, kun varaudutaan katastrofiin tai suunnitellaan mahdollisia katastrofin jälkeisiä järjestelyjä.
Merkityksellisintä on yhteisöissä tehtävä katastrofivalmiustyö, sillä katastrofin tapahtuessa ensimmäisinä paikalla ovat naapurit, ystävät ja lähiseudun ihmiset. Seuraavaksi saapuvat apuun auttajat lähikaupungeista ja -maakunnista.
Katastrofivalmiutta tulisi siis kehittää yhteisöjen omilla ehdoilla. Riskien vähentäminen ja katastrofivalmius tulisi rakentaa paikan päällä ja sisältäpäin ihmisten tarpeet ja osaaminen huomioiden. Tällä tavalla valmius rakentuu kestävälle pohjalle.
Varautuminen maksaa, mutta vielä enemmän maksaa varautumattomuus. YK:n mukaan jokainen luonnonkatastrofeihin valmistautumiseen käytetty euro säästää yhteisölle kuusi euroa jälleenrakennuksesta. Valitettavasti tällä hetkellä vain pieni prosentti rahasta käytetään ennaltaehkäisevään työhön.
Uskoa tulevaan luo se, että katastrofien kuolonuhrien määrän on laskenut maailmanlaajuisesti. Tämä on suurelta osin toimivien varoitusjärjestelmien sekä jo nyt tehdyn ennaltaehkäisevän työn ansiota.
Toisaalla Laosissa
Joitakin satoja kilometrejä Laosin Phongsalin vuoristokylästä löytyy toinen kylä Viengphoukhasta Luangnamthan provinssista. Kylässä käy kova vilske. Paikalliset viranomaiset yhdessä Lähetysseuran kumppaniorganisaation kanssa ovat järjestäneet kylän asukkaille harjoituspäivän katastrofin varalle.
Kaikki kyläläiset ovat kokoontuneet yhteen, ja he saavat harjoitella, kuinka toimia katastrofin sattuessa. Kyliin on asennettu varoitusjärjestelmä, jonka avulla voidaan varoittaa ihmisiä ja jakaa tietoa esimerkiksi mahdollisista tulvista tai maanvyörymistä, joita alueella on ollut paljon viime aikoina. Kyliin on saatu myös kumivene, jota voidaan käyttää pelastustöissä.
Alueen työ- ja sosiaalitoimiston apulaispäällikkö Buasavanh Chanthason kertoo innostuneena: ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun teemme tällaisen harjoituksen, joka tuo yhteen kaikki kyläläiset harjoittelemaan katastrofin varalle ja jossa voimme käyttää oikeita laitteita. Haluamme tehdä tämän muissakin kylissä.”
Lähetysseuran työ katastrofeissa
Suomen Lähetysseura on jo kymmeniä vuosia tukenut kumppanijärjestöjä ja yhteisöjä katastrofien jälkeisessä työssä. Katastrofityön päämääränä on ihmishenkien pelastaminen ja kärsimyksen lievittäminen. Apu voi olla aineellista, taloudellista tai psykososiaalista.
Katastrofin sattuessa apua tarvitaan pian, ja jo paikalla olevat kumppanijärjestöt ovat näin voineet olla heti auttamassa. Avustukseen tarvittava raha saadaan nopeasti liikkeelle Lähetysseuran katastrofirahastosta.
Kuten muuallakin, myös Lähetysseurassa on huomattu ilmastonmuutokseen liittyvien katastrofien määrän lisääntyminen. Yhä useammin apua on annettu joko kuivuudesta kärsivien alueiden ihmisille, tulvien uhreille tai myrskyssä omaisuutensa menettäneille.
Ennaltaehkäisevän työn tärkeys on korostunut vuosi vuodelta, ja Viengphoukhassa pidetyn harjoituksen merkitys on entistä suurempi. Yhteisöissä tehtävä katastrofivalmiustyö on otettu huomioon jo monella hankealueella: koulutuksia on järjestetty ja ennakoivia suunnitelmia on tehty. Ihmisille on luotu mahdollisuuksia miettiä, mitkä ovat paikallisia vaaroja ja kuinka niistä tulisi selviytyä. Vammaiset ihmiset on otettu huomioon kylien evakuointisuunnitelmissa ja vanhuksien asemaa on mietitty.
Kaiken tämän keskiössä on yhteisöjen resilienssi: ihmisten vahvuus ja kestävyys, se, kuinka he sopeutuvat elämään ilmastonmuutoksen ja sen tuomien katastrofien ja kriisien kanssa.
Ilmastonmuutoskoulutusta Kambodžassa
Viime syksynä seisoin kädet savessa Lähetysseuran kumppanijärjestön takapihalla Siem Reapissa Kambodžassa. Oli kuumankostea päivä, ja ympärilläni hyöri noin 40 iloista ja touhukasta ihmistä. Oli uuden, Lähetysseuran kumppaneille luodun ilmastokoulutuksen viimeinen päivä.
Jo neljä päivää olimme istuneet hotellin konferenssihuoneessa puhumassa ilmastokriisistä, kuinka sopeutua ja kuinka itse kukin voi vaikuttaa siihen omilla teoillaan. Paikalla oli Lähetysseuran kumppanijärjestöjen työntekijöitä Kambodžasta, Laosista, Myanmarista ja Thaimaasta. Neljä päivää olimme kuulleet tarinoita ilmastonmuutoksen vaikutuksista noissa maissa, olimme vaihtaneet ideoita ja ajatuksia sopeutumiskeinoista ja ennen kaikkea olimme todenneet ilmastonmuutoksen vaikuttavan meihin kaikkiin.
Koulutuksen viimeisenä päivänä ryhdyimme tuumasta toimeen, rakensimme ryhmissä savesta puuta säästävän lieden, ämpäristä ja muoviletkusta vettä säästävän tippakastelujärjestelmän sekä bambusta ja muovipressusta ruoankuivausteltan. Kaikki nämä kolme esimerkkiä on mahdollista toteuttaa muutaman euron hinnalla ja paikallisista materiaaleista. Niiden käyttö voi auttaa monia, jos puuta on vain vähän saatavilla, jos vettä ei ole ja jotta ruokaa voidaan varastoida pahan päivän varalle.
Näinkin yksinkertaisilla keinoilla voidaan auttaa yhteisöjen sopeumista ilmastokriisiin. Kumppaneilta saatu palaute koulutuksesta oli rohkaisevaa. Olemme oikeilla jäljillä.
Katse tulevaan
Vuosi 2020 on ollut vaikea vuosi monelle maailmanlaajuisesti. Koronavirus on aiheuttanut paljon niin terveydellisiä kuin taloudellisia ongelmia. Korona-aika on myös tuonut esiin ihmisten haavoittuvaisuuden, yhteisöjen sietokyvyn ja heidän resilienssinsä – samoin kuin ilmastokriisi. Toiset pärjäävät toisia paremmin, toisilla on voimavaroja ”ponnahtaa” tai ”kimmota” takaisin entiselleen. Toisille se on täysi mahdottomuus, tai palautuminen voi kestää kuukausia, jopa vuosia.
Lähetysseura jatkaa ilmastotyötään ja yhteisöjen valmistamista katastrofeihin. Ilmastotyön ytimessä on ihmisten voimavarojen, kestävyyden ja yhteisöjen resilienssin kohentaminen. Yhteisöjen täytyy olla varautuneita heitä kohtaaviin katastrofeihin, heillä täytyy olla tietoisuutta, kuinka sellaisissa tilanteissa toimitaan ja heillä täytyy olla niihin tarvittava välineistö ja infrastruktuuri. Kaikki yhteisön ihmiset ja heidän tarpeensa on otettava huomioon, niin naiset, lapset, vammaiset kuin vanhuksetkin.
Mitä paremmin valmistamme yhteisöjä kohtaamaan katastrofeja, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on niistä selvitä ja ihmisillä mahdollisuus hyvään turvalliseen elämään ja tulevaisuuteen, jossa on toivoa paremmasta.
Teksti: Miia Barrow, Suomen Lähetysseuran katastrofityön koordinaattori.
Lähteet:
- https://www.statista.com/statistics/510959/number-of-natural-disasters-events-globally/
- Tsunami mortality in Aceh Province, Indonesia. https://www.who.int/bulletin/
volumes/85/4/06-033308.pdf?ua=1. - https://www.un.org/press/en/2019/sgsm19807.doc.htm
Tämä artikkeli on julkaistu kirjassa Miten pärjätä ilmastokriisissä? Tositarinoita maailman köyhimmistä maista. Kirjaa on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. Kirja on ilmainen, ja sitä voi tilata osoitteesta basaari@suomenlahetysseura.fi. Kirjan voi myös lukea sähköisesti: lue kirja tästä (pdf).
