”Olen iloinen, että olen turvassa. Viimeiset kaksi viikkoa olivat erittäin raskaita”, kertoo Douglas Dziva Etelä-Afrikasta.
Maassa on viime viikkojen protesteissa kuollut satoja ihmisiä sen jälkeen kun maan entinen presidentti Jacob Zuma pidätettiin. Pidätyksen taustalla ovat korruptiosyytökset, mutta KwaZulu-Natalin alueen musta enemmistö on Zuman puolella – toisin kuin nykyisen presidentin, jonka katsotaan toimivan valkoihoisen rikkaan vähemmistön sätkynukkena.
Dziva seurasi levottomuuksia lähietäisyydeltä.
”Pysyimme itse toimistolla, mutta kahden kilometrin päästä kauppakeskuksen luota löytyi noin 20 ruumista. Jotkut olivat kuolleet tuhopolttoon, jotkut mennessään pelastamaan uhreja. Joitain oli ammuttu”, Dziva kertoo.
Mellakoiden ja ryöstelyn takia kauppoja suljettiin, ja alueen asukkaiden oli vaikea saada ruokaa ja polttoainetta. Alueita yritettiin rajata tiesuluilla, mutta ne vain pahensivat levottomuuksia. Viikonloppuna tilanne rauhoittui pikkuhiljaa.
”Lauantaina ja sunnuntaina sai jo kulkea vapaasti ulkona. Ihmettelimme, mitä oikein tapahtui, ja järjestelimme eri kirkkojen väkeä siivoamaan kaupunkia”, Dziva sanoo.
”Tällä kertaa väkivaltaisuudet alkoivat poliittisista jännitteistä, mutta se on vain tekosyy. Ihmisissä on paljon patoutunutta vihaa ja turhautumista. Niitä aiheuttavat esimerkiksi työttömyys, ruoan puute ja eriarvoisuus”, Dziva kertoo.
Dziva on KwaZulu-Natalin kristillisen neuvoston toiminnanjohtaja, joka on omalta osaltaan yrittänyt ehkäistä maan konflikteja jo vuosia. KwaZulu-Natalin kristillinen neuvosto tekee töitä erirotuisten eteläafrikkalaisten keskinäisen rauhan eteen. Siitä viime viikkojenkin levottomuuksissa osittain on kyse.
Valkoihoisten saapuminen maahan, rikas intialainen vähemmistö, tuloerojen kasvaminen rikkaiden ja köyhien välillä, naisten oikeuksien polkeminen, pandemian taloudelliset vaikutukset, Dziva luettelee. Kaikki nämä liittyvät viimeaikaisiin tapahtumiin.
”Rauhantyö ei ole helppoa, koska tasoja näissä jännitteissä ja konflikteissa on niin paljon.”
Dzivan edustama kristillinen neuvosto on Lähetysseuran entinen kumppanijärjestö. Nykyään Lähetysseura tukee Etelä-Afrikassa vammaistyön järjestö Createa, jolla myös on toimisto KwaZulu-Natalissa. Createn toiminnanjohtaja Dudu Radeben mukaan levottomuuksien takia alueella menetettiin jopa 129 000 työpaikkaa. Työttömyys on ollut myös yksi juurisyy ihmisten tyytymättömyyteen.
Kirkot isossa roolissa
Rauhantyössä tarvitaan kaikkien uskontojen edustajia. Douglas Dziva kertoo tapaavansa pian kirkkojen johtajia, joiden alueisiin mellakat vaikuttivat.
”Pyydämme uskonnollisia johtajia kaduille virka-asuissaan puhumaan oikeudenmukaisuuden puolesta ja käskemään ihmisiä lopettamaan väkivallan”, Dziva sanoo.
Hänen johtamansa ekumeeninen neuvosto on koordinoinut myös ruoka-apua.
”Hyviäkin merkkejä näkyy. Paikalliset yrittäjät ja järjestöt lahjoittavat ruokaa kärsiville, ja hallitus rohkaisee kansaa rauhaan”, Dziva sanoo.
Mellakointi on yleistä
Lähetysseuran toinen kumppanijärjestö Etelä-Afrikassa, Lucsa, työskentelee eri ihmisryhmien välisen rauhan puolesta eteläisen Afrikan maissa, ja osallistuu myös näiden mellakoiden jälkeiseen jälleenrakennustyöhön. Lucsan diakoniaosaston koordinaattori Othusitse Morekwa muistuttaa, että mellakoiminen ja ryöstely ei ole Etelä-Afrikassa mitenkään poikkeuksellista.
”Tiesimme, että jos Zuma pidätetään, protesteja tulee. Maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä leimahtaa muutenkin vähintään kahdesti vuodessa”, Morekwa sanoo.
Hänen mukaansa entisen ja nykyisen presidentin kannattajien välinen konflikti on pahimmillaan juuri nyt, ja lisää protesteja todennäköisesti tulee, kun Zuman oikeuskäsittely jatkuu.
Kirkkojen rooli on opettaa jäseniään elämään rauhassa, mutta Morekwa tietää, että myös seurakuntalaisia on ollut protestoimassa.
”Nuorille pitää opettaa moraalia: miten kohdella ihmisiä muista taustoista, miten kohdella naisia, miten rakentaa yhteiskuntaa. Tällaista työtä voimme tehdä ruohonjuuritasolla”, Morekwa sanoo.
Myös Douglas Dziva panee toivonsa kirkkojen rooliin.
”Tekemistä riittää, mutta uskonnolliset johtajat ovat sitoutuneita rauhantyöhön.”
Teksti: Virve Rissanen
