Viime joulun alla Pohjois-Thaimaan lua-seurakunnissa elettiin jännittävää aikaa. Joulujumalanpalveluksissa kuultiin ensimmäisen kerran Isä meidän -rukous omalla kielellä ja laulettiin luankielisiä joululauluja. Luan kielen kirjoitusasu ja ensimmäiset lukutaitokirjaset on saatu valmiiksi. Nyt on mahdollisuus aloittaa lukutaito- ja raamatunkäännöstyö.
Suomen Lähetysseuran työntekijät Riikka-Maria Kolkka ja Tomas Kolkka ovat tehneet seurakunta- ja kielityötä lua-kansan parissa vuodesta 2014. Viime vuonna he saivat täysipäiväisiksi työtovereikseen kaksi kielityöstä innostunutta, jo pitkään seurakuntatyötä tehnyttä naista, Suwimon Rungphobnobphakunin, kutsumanimeltään Näng, ja Chadaphon Jaipingingin eli Pängin. Niinpä työ on nyt päässyt ihan uuteen vauhtiin.
– Suurin osa luan kielen puhujista on vielä lukutaidottomia. Seurakuntien työntekijöiden innostus oman kielen lukemiseen ja sen äänteiden opetteluun on ollut hyvin rohkaisevaa, vaikka se ei olekaan aivan yksinkertaista, koska luan äänteet eroavat suuresti thain kielen äänteistä. Kaikki haluavat nopeasti päästä opettamaan omakielistä Isä meidän -rukousta seurakunnissaan, Kolkat kertovat.
– Tällä hetkellä keskitymme ennen kaikkea lukutaitomateriaalin valmistamiseen, sillä se on edellytys lukutaito-opetuksen aloittamiseen. Nämä kirjaset ovat alusta loppuun itse tehtyjä niin tarinoiden kuin kuvitustenkin osalta, ja perustuvat lua-kulttuurista lähteviin asioihin ja tarinoihin. Lapset ovat kuunnelleet tarinoita silmät loistaen ja pyytäneet kuulla saman sadun uudelleen ja uudelleen, kun Päng ja Näng ovat lukeneet valmiita kirjasia eri kylissä järjestetyissä lukutuokioissa.
Kutsumuksena lähimmäisten auttaminen
Lua-kansa elää pienissä vuoristokylissä Thaimaan ja Laosin välisen rajan molemmin puolin. Kylät ovat eristyksissä ja huonojen kulkuyhteyksien päässä.
Luat ovat perinteisesti olleet animisteja. Animistit uskovat, että erilaisissa luontokappaleissa, kuten kivissä, puissa tai luolissa asuu henkiä, joita pitää kunnioittaa ja varoa. Samoin he uskovat, että esi-isien henget elävät edelleen maan päällä ihmisten joukossa. Jotta henget eivät suuttuisi ja aiheuttaisi ihmisille surua, sairauksia tai muita vaikeuksia, on niitä lepyteltävä uhrilahjoilla. Avuksi tarvitaan henkitohtori, jollainen löytyy edelleen melkein joka kylästä.
Napongin kylässä, jossa Riikka-Maria ja Tomas asuvat osan ajastaan, ei kuitenkaan enää ole ollut henkitohtoria sen jälkeen, kun herra Phet Jaiping (87) noin vuosi sitten otti kasteen.
Myös herra Phet kertoi halunneensa tulla kristityksi jo pitkään, mutta koki olevansa velvoitettu jatkamaan henkitohtorina työskentelemistään. Henkitohtorin ammatissa hän ajatteli pystyvänsä auttamaan ihmisiä heidän erilaisissa ongelmissaan.
– Pitkän pohtimisen jälkeen hän oli kuitenkin lopulta tullut siihen tulokseen, että voisi yhä edelleen jatkaa lähimmäistensä auttamista myös kristittynä, esimerkiksi esirukousten avulla. Herra Phetin liityttyä seurakuntaan kaikki Napongin kyläläläiset ovat nyt kristittyjä, ja tätä pidetään koko lua-yhteisössä todisteena Jumalan suuresta voimasta ja armosta, Tomas ja Riikka-Maria kertovat.
Sunnuntaina 19.5.2019 jumalanpalveluksissa kootaan kolehti evankelioimistyöhön ja teologiseen koulutukseen Suomen Lähetysseuran kautta.
