Suomen Lähetysseuran vuosikokous kokoontui 19. elokuuta Helsingin Messukeskuksessa. Kokoukseen osallistui 280 edustajaa, joista 248 oli seurakunnista ja 11 jäsenjärjestöistä. Henkilöjäseniä oli mukana 21.
Helsingin Messukeskuksessa pidettyyn vuosikokoukseen pystyi osallistumaan joko paikan päällä tai etäyhteydellä.
”Haluamme vahvistaa uskoa”
Toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala kertoi näkemyksiään tulevasta toimintavuodesta
”Tulevan vuoden toimintasuunnitelma kumpuaa pitkälti suurista strategisista tavoitteista. Haluamme vahvistaa uskoa, toivoa ja rakkautta maailmassa ja todistaa Jumalasta sanoin ja teoin: kerromme Jeesuksesta Kristuksesta, edistämme ihmisoikeuksia ja rakennamme rauhaa ja sovintoa”, sanoi Pauliina Parhiala.
”Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa on suuri epävarmuustekijöitä kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Samalla kuitenkin uskomme, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan voimme vaikuttaa siihen!”
”Vahva hengellinen yhteisö”
Hallitukseen valittiin valittiin neljä uutta jäsentä, joista nuorin on opiskelija valtiotieteiden kandidaatti Sampo Untamala, 24.
Hän kertoo arvostavansa sitä, että Lähetysseura kristillisenä järjestönä tukee sekä kirkkoja että tekee kehitysyhteistyötä. Järjestön toimintaympäristöä hän pitää nyt erityisen haastavana. Lähetysseuran työ tuli hänelle tutuksi rippikoulussa ja sen jälkeen isosena Päiväkummun kurssikeskuksessa.
”Lähetysseuran nuorisotyö on antanut minulle paljon. Sen ympärille on syntynyt vahva hengellinen yhteisö, joka on vaikuttanut paljon elämääni.”
Valtio-opin opintojensa lisäksi Sampo Untamala toimii Lähetysseuran nuorten aikuisten vastuuryhmässä ja suunnittelee muun muassa leirejä. Hän myös laulaa Pohjalaisten osakuntien laulajissa ja soittaa piano ja selloa. Opintoihin liittyvän harjoittelupaikan hän löysi Helsingin poliisilaitoksen viestinnästä.
Hallitukseen ehdolle asettuminen ei ollut mikään läpihuutojuttu.
”Mietin, onko minusta siihen, ja kysyin neuvoja tyttöystäväni isältä ja muilta läheisiltäni. He rohkaisivat minua paljon.”
Takaisin ulkomaille
Lauantai oli viimeinen työpäivä Lähetysseuran toiminnanjohtajan tehtävästä luopuneelle Rolf Steffanssonille. Hän esitteli toimintakertomuksen.
Steffansson luonnehti viime vuotta sodan ja kriisien jaksoksi. Ilmastonmuutoksen aiheuttama ja Ukrainan sodan kärjistämä ruokakriisi paheni, erityisesti Afrikan sarvessa. Myönteistä oli, että koronapandemian jälkeen pystyttiin palamaan kohti normaalimpaa arkea.
”Ulkomaantyöntekijät palasivat asemapaikoilleen, ja yhteistyökumppanien toiminta ympäri maailmaa normalisoitui. Työtä ja hankkeita pystyttiin pitkästä aikaa toteuttamaan tavalliseen tapaan, ja tulokset toteutuivat paremmin kuin edellisenä vuonna.”
Steffansson siirtyy suomalaisseurakunnan pastoriksi Espanjan Aurinkorannikolle Suomen Merimieskirkon palvelukseen.
Toimintasuunnitelma herätti vilkkaan ja osin kiivaankin keskustelun, kun vuosikokousedustaja Rune Särs ehdotti sen hylkäämistä. Särs kantoi huolta julistamisen asemasta Lähetysseuran työssä. Hän on Mustasaaren ruotsinkielisen seurakunnan edustaja. Toimintakertomus pohjautuu viime vuonna vuosikokouksessa Oulussa hyväksyttyyn uuteen strategiaan vuosiksi 2023-2028.
Särsin ehdotus kaatui äänestyksessä äänin 211-35. Neljä edustajaa äänesti tyhjää.
Kokouksessa keskusteltiin Päiväkummun kurssikeskuksesta, arabikristittyjen asemasta Lähi-idässä sekä työstä Kambodžassa ja Pakistanissa, työn tuloksista ja niistä kertomisesta entistä selkeämmin.
Haastava vuosi
”Viime vuosi oli erittäin haastava talouden näkökulmasta. Siihen vaikuttivat monet syyt: sijoitustuottojen laskeminen, koronan vaikutukset ja inflaatio. Olemme kuitenkin iloisia, että kannatustuotot kasvoivat hieman ja omavaraisuus säilyi edellisvuoden tasolla”, totesi Lähetysseuran hallinto- ja talousjohtaja Jaana Seppänen tilinpäätöksen esittelyssä.
Lähetysseura saa tuloistaan suurimman osan seurakunnilta ja lahjoittajilta. Seurakunnat antoivat viime vuonna talousarvioavustuksia 7,9 miljoonaa euroa. Kolehdit, kampanjat, lahjoitukset, testamentit ja vapaaehtoisten työpanoksella saatu tuki tuottivat 8,0 miljoonaa euroa, tukea yhteistyöjärjestöiltä ja yrityksiltä saatiin 900 000 euroa.
Seppäsen mukaan seurakuntien muut kannatustuotot kasvoivat yhteensä 800 000 euroa, mutta talousarvioavustukset pienenivät viime vuonna yhteensä 100 000 euroa edelliseen vuoteen verrattuna.
Lähetysseuran tilinpäätös vuodelta 2022 oli 2,32 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tulot olivat 25,7 miljoonaa euroa ja menot 27,9 miljoonaa euroa.
Koronan varjo ei väisty
Korona-aika painaa edelleen Lähetysseuran taloutta.
”Sillä on ollut vaikutusta Lähetysseuran kolehteihin, eikä seurakuntien vapaaehtoinen kannatus ole palautunut entiselle tasolleen. Se näkyy muun muassa siinä, että seurakuntien tapahtumat ja vapaaehtoisille tarjottavat tilat ja toimintamahdollisuudet ovat vähentyneet”, Seppänen sanoo.
Ulkoministeriön avustusta kehitysyhteistyöhön Lähetysseura sai viime vuonna 5,9 miljoonaa ja rauhantyöhön 0,6 miljoonaa euroa. Nämä summat ovat molemmat edellistä vuotta pienemmät.
Lähetysseura käytti ulkomaiseen työhön viime vuonna suurimman osan rahoistaan, 17,6 milj. euroa. Kotimaiseen työhön käytettiin 8,1 ja yleis-, talous- ja henkilöstöhallintoon 2,3 miljoonaa euroa.
Päiväkummun leiri- ja kurssikeskus Orivedellä tuotti viime vuonna yli 300 000 euroa tappiota. Tänä vuonna leirikeskus on päätetty sulkea talven ajaksi reippaasti kohonneiden kustannusten ja talven vähäisen käytön takia.
Armoa ja lohdutusta
Piispa emeritus Simo Peura piti vuosikokouksen aluksi hartauden, jossa hän pohti kristityn matkaa elämän vaarojen keskellä. Hän oli ottanut näkökulmaksi pyhiinvaeltajan lauluksi kutsutun virren 903, joka laulettiin kokouksen aluksi. Peura muistutti, että Kristus on käsittämättömällä tavalla läsnä kristityn vaeltajan elämässä.
”Pyhiinvaellukselle lähtenyt kristitty on myös taisteleva kristitty. Elämän tuhovoimat jylläävät toisinaan lujaa. Taistelussa syntiä vastaan koetaan tappioita.”
Pyhiinvaeltaja tarvitsee Peuran mukaan tuekseen armon ja lohdutuksen sanoja.
”Kristillisen kirkon tehtävä on kuvata armollinen Kristus. Kirkon on saarnattava Kristusta ja julistuksellaan hahmotettava kuva armollisesta Vapahtajasta. Tämä on kirkon ja sen lähetysjärjestön tehtävä niin tässä maassa kuin siellä kaukana.”
Neljä uutta hallitukseen
Lähetysseuran hallitukseen äänestyksen jälkeen uusiksi jäseniksi vuosiksi 2023–2026 valittiin turkulainen kirkkoherra Leena Kairavuo (Turun arkkihiippakunta), helsinkiläinen seurakuntapastori Pia Kummel-Myrskog (Porvoon hiippakunta), lahtelainen terveystieteiden ja teologian maisteri, opettaja, diakonissa Terttu Pohjolainen (Mikkelin hiippakunta) ja helsinkiläinen valtiotieteiden kandidaatti Sampo Untamala (Helsingin hiippakunta).
Lähetysseuran hallitukseen kuuluu 12 vuosikokouksen valitsemaa jäsentä, joiden toimikausi on kolme vuotta. Vuosittain neljä jäsentä on erovuorossa. Jäseneksi ei voida valita sellaista, joka on jo toiminut hallituksen jäsenenä kolme täyttä toimikautta.
Uusi hallitus kokoontuu syyskuussa ja valitsee ensimmäisessä kokouksessaan puheenjohtajan.
Hallituksessa jatkavat vanhoina jäseninä:
- hallintojohtaja, oikeustieteen maisteri Sari Anetjärvi (Espoon hiippakunta)
- talousjohtamisen eritysasiantuntija, agrologi Juha Nivala (Oulun hiippakunta)
- kirkkoherra Jukka Pakarinen (Helsingin hiippakunta)
- kirkkoherra Jussi Peräaho (Lapuan hiippakunta)
- piispa emeritus Simo Peura (Lapuan hiippakunta)
- kirkkoherra Tiina Wiberg (Kuopion hiippakunta)
- projektihankintapäällikkö Simo Suutari (Mikkelin hiippakunta)
- viestintäpäällikkö Sakari Vanhanen (Tampereen hiippakunta)
Ylin päättävä elin
Vuosikokous on Suomen Lähetysseuran ylin päättävä elin. Se vahvistaa Lähetysseuran tilinpäätöksen sekä valitsee hallituksen.
Kaikki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ovat Lähetysseuran jäseniä ja voivat siten lähettää vuosikokoukseen 2–4 edustajaa seurakunnan koon mukaan. Vuosikokoukseen voivat osallistua myös järjestön henkilöjäsenet sekä yhteisöjäsenet, kuten Herättäjä-Yhdistys, Kuurojen Lähetys ja Opettajien Lähetysliitto.
Lue toiminnanjohtaja Pauliina Parhialan linjapuhe vuosikokouksessa.
