Raamatun Maria Magdalena oli tunnettu Jeesuksen seuraaja, joka kulki hänen rinnallaan niin ilon kuin surun aikana, aina loppuun saakka. Samalla tavalla Lähetysseuran hankkeessa halutaan kulkea ihmisten rinnalla muutoksessa, sovinnossa ja voimaantumisessa.
Kuten Raamatun hahmo Maria, myös Kolumbiassa moni muutoksen kantava voima – lapset, naiset, syrjityt – jäävät liian vähälle huomiolle. Hankkeen koordinaattorin Jorge Gonzalesin mukaan on tärkeää keskittyä juuri lasten tukemiseen ja heidän rauhankasvatukseensa. Raamatun tekstit yhdistettynä yhdessä tekemiseen ovat oiva tapa saada lapset innostumaan rauhantyöstä, kertoo Gonzales.
“Haluamme keskustella rauhasta ja ihmisoikeuksista teologista ajattelua käyttäen. Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin myös näyttää, miten rauhaa rakennetaan käytännössä siten, että se lähtee yhteisöistä.”
Kolumbian luterilaisen kirkon ja Lähetysseuran Casa Maria Magdalena -hankkeessa halutaan vahvistaa rauhankasvatusta ja tukea juuri niille, jotka elävät yhä edelleen väkivallan ja epävarmuuden keskellä Kolumbian urbaaneilla alueilla. Hanke toimii kolmella eri paikkakunnalla:, Medellínissä, Tebaidassa ja Calíssa, missä aletaan rakentaa myös rauhankasvatuksen verkostoja. Tämän lisäksi paljon tapahtuu myös verkossa, jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Gonzalesin mukaan tärkeää on tarjota psykososiaalista tukea haastavilla alueilla eläville kolumbialaisille ja samalla saada heidät pohtimaan teologiaa ihmisoikeuksien kautta.
“Rauhantyö ei lopu koskaan, vaan sen avulla pystymme tuomaan myös esille väkivallan kulttuurimme. Niin kauan kuin olemme hengellisiä ihmisiä, on työmme edistää rauhaa. Se on osana olemistamme”, kertoo Gonzales.
Kun pakolaisuudesta tehdään laitonta
Espanjakielen sana “invasión” tarkoittaa suomeksi hyökkäystä, valtausta tai invaasiota. Kolumbiassa sillä tarkoitetaan kuitenkin laittomasti rakennettuja, epävirallisia asuinalueita, jotka asukkaat rakentavat itse laitamille tai vielä tyhjillään oleville kaupungin tonteille. Alueillae asuu yleensä maansisäiset pakolaiset tai ihmiset, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa tai mahdollisuutta asua turvallisilla, kaupungin tukemilla asuinalueilla. Maria Magdalena –hankkeessa tuetaan juuri urbaaneilla ja vaarallisilla “epävirallisilla” asuinalueilla asuvia kaupunkilaisia.
“Menetimme kaiken, kun aseelliset joukot tunkeutuivat kyläämme yli 20 vuota sitten. 23-vuotias poikani siepattiin, eikä hän koskaan palannut kotiin. Menetimme maatilamme, ja meidän oli pakko muuttaa Armenian kaupunkiin, epäviralliseen Colinas -lähiöön”, kertoo 79-vuotias Hilda Erazo.
Sanat muovaavat maailmankuvaamme ja pelkästään invaasio-sana stigmatisoi alueen lisäksi myös sen asukkaita. Koska alueet on määritelty laittomiksi, puuttuu niistä usein peruspalvelut, poliisin läsnäolo tai ylipäätään yhteiskunnan tuki. Näiden puute korvataan usein rikollisjengien asettamilla säännöillä ja “järjestyksellä”.
Colinas-asuinalueen nuoret asukkaat Viviana Tintinago 7, Yarith Tintinago 10 ja Jhoan Tintinago 10 vuotta neuvottelevat hetken aikaa ennen kuin tulevat siihen tulokseen, että alueella täytyy välillä pelätä, välillä ei. Lapset ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että kadulla nukkuvia, “pahuuksien tekijöitä” on alueella aivan liikaa.
“Laittomien” lähiöiden tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa, mutta arvioiden mukaan niitä löytyy ainakin yli 100 Kolumbiasta (lähde), ja ne ovat surullisen hyviä esimerkkejä Kolumbiaa edelleen riivaavasta väkivallasta ja aseellisesta konfliktista.
Sota ja rauhan rakentaminen ei aina tarkoita aseilla tappelemista ja sopimusten kirjoittamista, vaan usein sota ja rauha elävät rinta rinnan, yhteiskunnan rakenteisiin piilotettuina. Kolumbiassa tapahtuva, lähes päivittäinen väkivalta tapahtuu usein syrjäisillä seuduilla piilossa tai kaupungin laitamilla, jonne median, kuntien, valtion tai järjestöjen tuki eivät ylety
Väkivallan kirjo piinaa Kolumbiaa yhä edelleen
Kolumbia kärsii yhä edelleen nykypäivänä monista eri väkivallan muodoista; huumeteollisuudesta, laittomista ja vaarallisista teollisuuden muodoista, puolisotilaallisten ja sissitaistelijoiden aiheuttamista hyökkäyksistä ja pakolaisuuteen pakottamisesta, jengiväkivallasta, ihmiskaupasta ja monesta muusta ihmisoikeuksia räikeästi rikkovasta ilmiöstä.
Maria Magdalena järjesti syyskuussa 2023 rauhankasvatusseminaarin, missä Tabeida-ja Armenia-kaupungin eri järjestöjä, aktivisteja, yliopiston tutkijoita ja asukkaita pääsi kertomaan kokemastaan väkivallasta. Lähetysseuran oli tarkoitus päästä tutustumaan kaupungin lähiöihin, mutta koska alueella oli tapahtunut juuri muutama päivä aikaisemmin ammuskelua, oli tilanteen rauhoittumista odotellessa parempi olla tekemättä vierailua
Tabeida on osa Kolumbian kuuluisaa kahviplataansialuetta, Eje Cafeteroa, jossa turismi auttaa kyllä alueen taloutta, mutta samalla sen varjossa moni konflikti jää huomaamatta isommalta yleisöltä. Näin väkivalta jatkuu edelleen alueilla, eikä poliisi tai valtio puutu ongelmiin, niin kauan, kun ne tapahtuvat pakolaisten omilla, “laittomilla” alueilla.
Lopulta kysymys on aina maa-alueiden omistuksesta – kenellä on valtaa vallata ihmisten elinalueita, kuka määrittää alueet laittomiksi, mihin puututaan, ja mikä jätetään ihmisten “omaksi ongelmaksi”. Ongelman mittakaavasta kertoo se, että Kolumbiassa on maailman kolmanneksi eniten maan sisäisiä pakolaisia – pelkästään vuonna 2022 yli 300 000 kolumbialaista joutui lähtemään kodeistaan pakoon aseellisen konfliktin takia.
Rauhankasvatuksessa yhdistyy inhimillisyys ja hengellisyys
Lähetysseuran rauhankasvatuksen asiantuntija Risto Heikkinen oli tutustumassa Kolumbian rauhantyöhön marraskuussa. Heikkinen iloitsi erityisesti Kolumbiassa kokemastaan yhteisön lämmöstä ja välittämisen kulttuurista. Rauhantyön keskiöss
ä kahviplantaasialueella kukoisti yhteisöllisyys, vaikka usein konfliktien riivaamilla alueilla ihmisiä kuormittaa stressi ja sosiaalinen eriytyminen.
“Rauhantyö tarjoaa esimerkin rakentavasta tavasta elää ja vuorovaikuttaa. Se auttaa synnyttämään yhteisöllisyyttä ja antaa lisätyökaluja nuorille valita rakentavia toimintatapoja elämässään, sekä ratkaista konflikteja. Siten rauhankasvatus erityisesti Kolumbiassa ehkäisee osaltaan nuorten alttiutta ajautua rikollisuuteen, tai muuten vahingollisiin suuntiin elämässään”, Heikkinen pohtii.
Heikkisen mukaan rauhankasvatustoiminnassa yhdistyvät kaksi arvokasta katsantokantaa:, yleisinhimillisyys ja henkisyys. Kristillinen henkinen perspektiivi tuo rauhankasva
tukseen syvyyttä, vahvaa arvopohjaa, sekä laajemman perspektiivin konflikteihin henkisen tuen ohessa. Samoilla linjoilla on myös hankkeen koordinaattori Gonzales, joka toivoo, että rauhankasvatus ei jäisi ainoastaan osaksi hanketta, vaan siitä tulisi tapa elää ja ajatella yhteisöissä.
“Työmme perustuu toivon ylläpitämiseen – ilman toivoa emme voisi olla täällä tekemässä yhdessä töitä yhteisöjen, kirkon ja Lähetysseuran avulla. Kiitos saamamme tuen, meillä on sellainen olo, että emme ole yksin näiden haasteiden kanssa. Pelastumme ainoastaan silloin, kun pelastumme kaikki, yhdessä.”
Teksi ja kuvat: Anna Lundén
