Reijo Pajamo on todellinen tarinankertoja. Hänen kertomuksissaan pääsee matkaamaan säveltäjä Jean Sibeliuksen kotiin, jossa lapset odottivat jännittyneinä lastenhuoneessa ja joulun vieton aloitti isän soittama On hanget korkeat, nietokset. Kappaleen sanoitukseen liittyy oma tarinansa, mutta palataan siihen tuonnempana.
Kirkkomusiikin emeritusprofessori Reijo Pajamolla on ikää jo 84 vuotta, mutta joululaulujen historian yksityiskohdat, henkilöiden nimet ja vuosiluvut tulevat ilmiömäisellä tarkkuudella. Se ei ole ihme, sillä hän aloitti joululaulujen tutkimisen jo 1970-luvulla sattuman oikusta työskennellessään Helsingissä Suvilahden kappelin kanttorina.
”Juuri ennen joulua sairastuin flunssaan ja pahaan sellaiseen. Pystyin laulamaan jouluaamun kirkossa, mutta ilta oli vaikea. Silloinen piiripastori, tohtori Mauri Larkio sanoi, että kun et voi laulaa, niin kerro joululauluista”, Pajamo muistelee.
Joululaulujen historia kiinnosti kuulijoita niin paljon, ettei ensimmäinen kerta jäänyt ainoaksi. Hän kiertää vielä eläkkeellä kertomassa joululaulujen historiasta. Vuosien varrella on syntynyt myös kaksi kirjaa samasta teemasta.
Tuoko joulupukki enkeleille lahjoja?
Joululaulujen historia on avautunut Pajamolle arkistoja tutkimalla, lehtileikkeitä lukemalla ja tekijöiden omaisia haastattelemalla. Hän on käynyt läpi kymmenien ja kymmenien kappaleiden taustoja. Minkä laulun tarina puhuttelee häntä itseään eniten?
Vastaus saattaa yllättää, sillä kyse ei ole koko kansan tuntemasta joululaulusta. Kertomus vie Karjalaan Sortavalaan, jossa Pajamo vietti lapsuutensa ja jossa Pajamon isä opiskeli kansakoulunopettajaksi seminaarissa. Isän lehtorina toimi Wilho Siukonen.
Kun Siukonen oli lapsi, perheen kotitalo paloi ennen joulua. Koko kymmenlapsinen perhe joutui muuttamaan kirkon vieressä sijaitsevaan väentupaan.
”Wilho ja hänen siskonsa Impi katsoivat pienen väentuvan ikkunasta taivaalle ja pohtivat, miten enkelit viettävät joulua. Tuoko joulupukki heille nuket ja lahjat, kuten meille?” Pajamo kuvailee.
Tästä kokemuksesta syntyi vuosikymmeniä myöhemmin joululaulu Illan tullen hämärtyypi piha, metsä, maa, jonka Wilho Siukonen sävelsi ja hänen siskonsa Impi Siukonen sanoitti.
Kuuluisia säveltäjiä ja tuntemattomia sanoittajia
Joululaulujen tutkimus on tarjonnut oivalluksia. Ensinnäkin kappaleiden säveltäjissä on edustettuina kaikki johtavat suomalaiset säveltäjät.
”Voisiko olla joulua, jolloin emme laulaisi Jean Sibeliuksen En etsi valtaa, loistoa, Leevi Madetojan Arkihuolesi kaikki heitä tai Armas Maasalon Hiljaa, hiljaa joulunkellot kajahtaa?” Reijo Pajamo kysyy.
Säveltäjät ovat siis tunnettuja, mutta kappaleiden taustalla on harvinaisen monta tuntematonta sanoittajaa. Kaikki tuntevat Sibeliuksen säveltämän On hanget korkeat, nietokset, joka aloitti säveltäjän perheen joulunvieton. Harva kuitenkaan tuntee kappaleen sanoittajaa Vilkku Joukahaista.
Pajamo pääsi haastattelemaan Joukahaisen poikaa, joka kertoi Sortavalan seminaarissa opiskelleesta isästään. Isä oli kirjoittanut runon 20-vuotiaana seminaarin toisella luokalla.
Historia ei kerro, mitä reittiä pitkin nuoren seminaarilaisen jouluruno päätyi Sibeliukselle. Pajamolla on kuitenkin näkemys siitä, mikä runossa puhutteli kuuluisaa säveltäjää ensimmäisen sortokauden alussa.
”Viimeisessä säkeistössä sanotaan: ’ja kansaa suojaa sun voimallas, meit’ auta näkemään taivaitas’. Ehkä tämä kosketti Sibeliusta niin, että hän sävelsi tuon runon”, Pajamo arvelee.
Ainutlaatuinen ilmiö
Kauneimmat Joululaulut kokoavat vuosittain suomalaiset laulamaan joululauluja. Pajamo on ollut vuosikymmenten varrella Lähetysseuran musiikkitoiminnan puheenjohtajana ja jäsenenä mukana valitsemassa kappaleita lauluvihkoihin.
”Jo ensimmäisellä kerralla pitkälti toistasataa seurakuntaa järjesti Kauneimmat Joululaulut. Muutamaa vuotta myöhemmin kaikki suomenkieliset seurakunnat olivat mukana. Se oli ainutlaatuinen ilmiö kirkossamme”. Pajamo kuvailee.
Yhteislaulutilaisuudet eivät ole ainutlaatuinen ilmiö ainoastaan Suomessa, vaan myös maailmalla. Pajamo oli 1970-luvulla stipendiaattina Uppsalassa ja seuraavana vuonna DDR:ssä Itä-Berliinissä. Kummassakin oli kyllä joulukonsertteja, mutta ei yhteislaulutilaisuuksia.
Joululauluissa on jotakin sellaista, joka saa suomalaiset kokoontumaan yhteen – myös heidät, jotka eivät käy joka sunnuntai kirkossa.
Pajamo muistelee ensimmäisiä Kauneimpia Joululaulujaan Paavalin kirkossa: ”Kukaan mies ei katsonut vieressä olijaa, että laulaako, vaan kaikki lauloivat.”
Teksti: Tarmo Ylhävuori
Lahjoita Kauneimmille Joululauluille