– Kulttuurit ovat jatkuvassa muutoksessa ja vuorovaikutuksessa. Jokainen kohtaaminen aiheuttaa liikettä johonkin suuntaan, toteaa Turun yliopiston yleisen historian professori Leila Koivunen.
Ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat Ambomaalle Pohjois-Namibiaan 150 vuotta sitten. Siitä alkoi erityinen suhde ja kulttuurien kohtaaminen, jolla on ollut syvälliset vaikutukset niin Namibiassa kuin Suomessa. Turun yliopiston julkaisemassa esseekokoelmassa Intertwined Histories – 150 years of Finnish-Namibian Relations suomalaiset ja namibialaiset kirjoittajat tutkailevat ensimmäistä kertaa yhdessä yhteen kietoutuneen historiamme eri puolia.
– Turun yliopisto ja Namibian yliopisto (UNAM) solmivat muutama vuosi sitten kumppanuussopimuksen. Siihen liittyen aloitettiin myös tutkimushanke Revisiting Namibian-Finnish Relationships since the 1860s, jossa on mukana sekä suomalaisia että namibialaisia tutkijoita, Leila Koivunen kertoo. Hän on myös Intertwined Histories -kirjan toimittaja.
– Kirjoittajina on eri alojen ihmisiä molemmista maista: historioitsijoita, kielen ja kirjallisuuden tutkijoita, uskontotieteilijöitä, antropologeja, tekstiilisuunnittelijoita jne. Kirja tehtiin Suomen Namibian-suurlähetystön ehdotuksesta 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Siihen liittyvät myös verkkosivut ja näyttely, joka kiertää Namibiassa.
Oman aikansa lapsia
Lähetystyöntekijöiden lisäksi uusia kulttuurivaikutteita 1800-luvun Afrikkaan toivat myös monet muut, kuten kauppiaat ja siirtomaavallan edustajat. Koivusen mukaan kaikilla oli aika lailla samanlaiset arvot. He halusivat muuttaa maailmaa, ja sen aikaisen näkemyksen mukaan katsoivat, että heillä on oikeus ja velvollisuus ohjata afrikkalaisia oikeaan suuntaan.
– Ensimmäisten lähetystyöntekijöiden piti kuitenkin olla myös hyvin kulttuurisensitiivisiä, jotta he pystyivät ylipäänsä asettumaan tulevalle työalueelleen. He olivat paikallisten ihmisten varassa ja tarvitsivat heiltä luvan aloittaa työ. Toki lähetystyöntekijät näkivät paikallisessa kulttuurissa piirteitä, joitten ei voitu katsoa jatkuvan ja niistä haluttiin päästä eroon. Siinä piti olla samanaikaisesti herkkä ja päämäärätietoinen. Työn alku olikin hyvin hidasta ja haastavaa.
Nykynamibialaiset arvostavat erityisesti lähetystyöntekijöiden panosta koulutukseen ja terveydenhoitoon sekä ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimista. Muistissa ovat muun muassa tuki nälänhädän vuosina sekä myöhemmin itsenäisyystaistelussa. Kriittisemmin suhtaudutaan joidenkin kulttuuristen tapojen ja esimerkiksi perinteisen pukeutumisen ja koristautumisen katoamiseen. Namibiassa on viime vuosina muun muassa elvytelty vanhaa tyttöjen aikuistumisriittiä eräänlaisen kulttuurifestivaalin muodossa. Kirkko on suhtautunut tähän kriittisesti.
Lähetystyö muovasi suomalaisten Afrikka-kuvaa
Vaikutteet eivät kulkeneet vain yhteen suuntaan. Suomalaisten Afrikka-kuva perustui 1800- ja vielä 1900-luvun alkupuolellakin pitkälti lähetystyöntekijöiden Ambomaalta välittämän tiedon pohjalle. Afrikassa oli toki yksittäisiä suomalaisia muuallakin, mutta he eivät välittäneet kokemuksiaan suurelle yleisölle samaan tapaan kuin Lähetysseura.
– Sen ajan käsityksen mukaan ajateltiin, että afrikkalaisia täytyy auttaa ja sivistää ja heille pitää viedä uskonto. Lähetysseuran oli saatava Suomessa suurelta yleisöltä varat ja moraalinen tuki työlleen. Korostettiin sitä, että afrikkalaiset ovat kanssaihmisiä ja veljiä – ehkä pikkuveljiä – ja että suomalaisilla on sekä velvollisuus että mahdollisuus auttaa heitä.
– Myöhemmin alettiin korostaa afrikkalaisten omaa roolia, tavoitteenahan oli siirtää työ heidän vastuulleen. 1900-luvulla mukaan tuli sitten myös poliittisia kuvioita. Ja vähitellen alkoi sitten ilmestyä muun muassa matka- ja käännöskirjallisuutta, jotka alkoivat vaikuttaa lähetystyöntekijöiden tarinoiden rinnalla.
Namibialaiset muutoksen tekijät
Lähetystyön historiassa on tähän asti korostettu suomalaisten tekijöiden roolia. Vähemmän on tuotu esille namibialaisten omaa toimijuutta.
– Nyt aletaan kuitenkin ymmärtää, että eihän Martti Rautanenkaan olisi voinut luoda ndongan kirjakieltä ilman paikallisia avustajia, jotka selittivät ja avasivat kieltä ja kulttuuria. Se, mitä suomalaiset esittivät omana tietonaan, vaati paljon paikallista apua ja yhteistyötä.
– Namibialaiset tutkijat auttavat meitä näkemään asiat toisin silmin ja tuovat esille namibialaisten roolin prosesseissa. Tunnemme melko huonosti toistemme tutkimusta.
– Yhteistyötä tarvitaan myös siinä, että namibialaiset pääsisivät käsiksi suomenkielisiin materiaaleihin, sillä he ovat tehneet tutkimusta melko niukan aineiston perusteella. Olisi tärkeää, jos Namibiassa voitaisiin kerätä paikallista muistitietoa niin kauan kuin sitä vielä on saatavilla.
Kolonialismia vai ei?
Viime aikoina Suomessakin on keskusteltu siitä, oliko meillä osaa kolonialismiin vai ei. Lähetystyö on ollut osa tätä keskustelua. Vallitseva ajatus on ollut, että Suomi olisi ollut kolonialismin ulkopuolella, koska sillä ei ollut siirtomaita, vaan se itse oli toisen vallan alainen. Suomen historiassa tai koulukirjoissa Suomen tai suomalaisten yhteydestä kolonialismiin ei ole perinteisesti puhuttu ollenkaan. Koivusen mukaan tähän on kuitenkin tulossa käänne ja käynnissä on useita tutkimusprojekteja.
– Kolonialismin ja imperialismin tutkimuksessa on jo pitkään ajateltu, että kyseessä ei ole vain poliittinen tai taloudellinen ilmiö, vaan siihen liittyy myös paljon kulttuurisia piirteitä. Kyse ei myöskään ole vain vallassa olleiden ja alistettujen välisestä ilmiöstä vaan kolonialismin – tai monipuolisemman näkökulman tarjoavan kulttuurikolonialismin – vaikutukset ovat globaaleja. Tutkimuksen tavoitteena ei ole syyllistää ketään tai osoitella virheitä vaan ymmärtää historiallisia prosesseja. Kulttuuriset vaikutteet leviävät aina valtiollisten rajojen yli, niin ennen kuin varsinkin nykymaailmassa, joka on verkottuneempi kuin koskaan.
– 1800-luvulla vallinnut käsitys siitä, että länsimailla on oikeus levittää omaa maailmankuvaansa, oli monen tekijän ja toimijan sekä erilaisten intressien summa. Lähetystyö oli osa sitä ja vaikea olisi kuvitellakaan, että joku olisi asettunut ihan toisenlaiseen rooliin. Se olisi vaikuttanut toimintamahdollisuuksiinkin. Toisaalta lähetystyöntekijät ovat kyllä myös pitäneet paikallisten ihmisten puolta riistoa ja siirtomaahallintoa vastaankin.
………….
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun ensimmäiset Suomen Lähetysseuran työntekijät saapuivat Ambomaalle, nykyiseen Pohjois-Namibiaan. Julkaisemme pitkin vuotta verkkosivuillamme Namibia-aiheisia artikkeleita juhlavuoden kunniaksi. #FinNam150
