Terhi Teiskonlahti, 40, on jo aiemmin työskennellyt Nepalissa muun muassa läpi vuoden 2015 maanjäristysten sekä sen lisäksi ympäri maailmaa Tadzhikistanista Afganistaniin. Hän on diplomi-insinööri ja valtiotieteiden maisteri kehitysmaatutkimuksessa.
Alkuvuodesta Terhi aloitti Lähetysseurassa Nepalin hankehallinnon asiantuntijana. Viimein koronapandemian helpottaessa hän pääsi matkustamaan ensimmäistä kertaa tutustumaan työhömme kohdemaassa. Terhi kertoi paikan päältä kuulumisia ensimmäiseltä työreissultaan.
Missä olet juuri nyt ja miksi?
Olen työmatkalla Nepalin Kaukolännessä, tutustumassa Lähetysseuran kehitysyhteistyöhankkeisiin ja seuraamassa, mitä niissä tapahtuu. Olen vieraillut täällä aiemmin edellisissä töissäni Fidalla, joten Länsi-Nepal on jo minulle hieman tuttu paikka.
Olemme siirtymässä tälle alueelle yhä enemmän, sillä tämä on yksi Nepalin vähiten kehittyneimpiä alueita. Haluamme olla siellä, missä meitä tarvitaan eniten. Myös Nepalin valtio suosittaa näille alueille siirtymistä.
Mikä on ollut mieleenpainuvin hetki ensimmäiseltä työmatkalla?
Entisten maaorjien eli haliyoiden yhteisössä vierailu. He ovat niin osattomia, että harva muu köyhä yhteisö on niin vailla oikeuksia. Heidän talonsa olivat yksinkertaisia mutataloja, yhteisö asui ison tien varressa ja aivan joen penkalla, alttiina tulville. Kylässä ei ollut vessoja ja olot olivat hyvin alkeelliset.
Lähetysseura tekee EU:n tukemaa vaikuttamistyönhanketta näiden maattomien haliyoiden parissa. Pyrimme parantamaan entisten maaorjien asemaa ja lisäämään tietoisuutta. Tavoite on, että he saisivat enemmän tilaa saada äänensä kuuluviin yhteiskunnassa. Kun tietoisuus lisääntyy Nepalissa haliyoiden tilanteesta, se saa toivottavasti myös muut vaatimaan haliyoiden tilanteen parantumista ja johtaa pysyvään muutokseen.
Mitkä ovat Länsi-Nepalin isoimpia haasteita?
Haasteet ovat osittain samoja kuin muuallakin Nepalissa. Vähemmistöryhmille monet asiat kuten kouluun pääseminen tai kunnollisen elinkeinon saaminen ovat isoja kysymyksiä, joihin etsimme myös työssämme ratkaisuja. Köyhyys aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia ja johtaa monissa yhteisöissä siihen, että lapset eivät pääse kouluun, kun heidän pitää mennä töihin.
Miltä Nepaliin paluu on tuntunut neljän vuoden, Afganistanin ja pandemian jälkeen?
Vierailin Nepalissa viimeksi kesäkuussa 2017. On kiva olla täällä taas ja tavata vanhoja ystäviä. Samaan aikaan elämänmeno on todella tuttua, mutta Kathmandussa ovat monet asiat myös muuttuneet: on uusia rakennuksia, ravintoloita ja kauppoja. Nepalin kehitys näkyy etenkin Kathmandussa, mutta toisaalta korona on joidenkin ihmisten osalta myös vähentänyt varallisuutta.
Afganistanin jälkeen Nepal tuntuu turvalliselta. Esimerkiksi täällä kenttämatkalla voimme kävellä illalla kaupungilla. On myös hienoa päästä kenttämatkalle pitkän etätyöajan jälkeen.
Mitä olet oppinut ensimmäisellä Lähetysseuran työmatkallasi?
Tuntemaan lisää nepalilaisia kumppanijärjestöjämme ja yhteistä työtämme. Olen nähnyt, millaisia tuloksia kehitysyhteistyössä on jo saatu aikaan. Tapasin esimerkiksi vammaisten ihmisten vertaistukiryhmiä, joissa he ovat säästäneet yhdessä ja lainaavat näistä säästöistä sitten ryhmän jäsenille. Se näyttää toimivan hyvin. Lainoilla ihmiset pystyvät aloittamaan oman elinkeinon.
Mikä on ollut haastavinta tällä reissulla?
Kuumuus! Istumme pitkiä matkoja autossa, että pääsemme hankekyliin.
Mitä ajattelet Lähetysseuran työstä Nepalissa ensimmäisen reissun perusteella?
Lähetysseura tekee hyvää ja tärkeää työtä esimerkiksi vammaisten ihmisten ja maattomien haliyoiden parissa. Työ on kaikista haavoittuvimpien parissa, parantaen ruohonjuuritasolla heidän olosuhteitaan. Mutta samaan aikaan monet kumppanimme tekevät myös vaikuttamistyötä päättäjien suuntaan, jotta esimerkiksi lainsäädännön tasolla tapahtuisi muutoksia vaikka vammaisten henkilöiden oikeuksissa.
Itselleni on haastavaa, miten kertoa tästä työstä Suomessa niin, että tämä todellisuus ymmärrettäisiin sielläkin. Me tämän alan ammattilaiset rupeamme nopeasti puhumaan kehitysyhteistyöslangilla. Esimerkiksi välillä on vaikeaa selittää, miksi on merkityksellistä, että joku on vaikkapa saanut vammaiskortin hankkeemme ansiosta. Kortteja on haasteellista saada valtiolta, vaikka yhdellä kortilla voi olla yksilölle suuri merkitys: valtio alkaa tunnustamaan vammaisten oikeuksia ja tukemaan rahallisesti heidän pärjäämistään. Asia, joka Suomessa tapahtuu automaattisesti, vaatii täällä ison työn.
Mitä odotat työltäsi Nepalissa ja tulevilta matkoilta?
Odotan, että voin tutustua myös muiden kumppaneidemme työhön eri alueilla. Kaukolännessäkin on sekä vuoristoa että alankoa. Odotan myös, että voimme yhdessä kehittää tätä työtä, nähdä vaikutuksia ja muutosta pidemmällä tähtäimellä.
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Fakta: Miksi entiset maaorjat haliyat ovat maattomia?
- Haliyat ovat vapautettujen maaorjien ryhmä, jotka tekivät ennen palkatta työtä toisten ihmisten mailla. He ovat Nepalin Kaukolännessä elävä syrjitty vähemmistö, joka vapautettiin orjuudesta vuonna 2008, mutta heidän asemansa on yhä surkea ja monet elävät köyhyydessä.
- Haliyoiden toimeentulon mahdollisuudet ovat nykyään hyvin rajalliset, sillä heillä ei ole omaa maata viljelykseen. Nepalin valtio on järjestänyt entisille haliyoille sopeutumispaketteja, joiden avulla he pystyisivät hankkimaan maata tai rakentamaan oman talon, mutta paketit ovat olleet toistaiseksi riittämättömiä. Myös tuhansia haliyoita on yhä rekisteröimättä pakettien piiriin.
- Tuoreessa EU-hankkeessa, jossa myös Lähetysseura on mukana, kerätään ajantasaista tietoa siitä, kuinka vapautettujen maaorjien ihmisoikeudet toteutuvat yhteiskunnassa. Tiedot kerätään mobiilisovelluksen avulla ja kootaan ihmisoikeusraportteihin. Ne toimivat myös pohjana vaikuttamiskampanjoille, jotka tähtäävät vapautettujen haliyoiden tilanteen parantumiseen.
- Lue lisää hankkeesta sen englanninkieliseltä nettisivulta.
Teksti ja kuvat: Mimosa Hedberg, viestinnän asiantuntija
